keskiviikko 29. kesäkuun 2016

Paras päivä ikinä!

P6291602P6291609P6291586 P6291621P6291592P6291616 P6291594 P6291595 P6291603 P6291596P6291630 P6291605 P6291613 P6291624 P6291627P6291635-3

MOIKKAMOI

ja voi mahoton! Terkkuja junasta; jalat huutaa hoosiannaa. Ei allekirjoittaneella, mutta näillä kahdella maailman parhaimmalla shoppailukaverilla. Aamulla herättiin (kuulemma aivan liian) aikaisin, suunnattiin junalla kohti Helsinkiä ja taksilla mun blogipalaveriin Sörnaisiin. Koska ilma oli ihan mieletön, niin ajattelin että kävelemme sieltä keskustaan. Tuon liki kolmen kilometrin aikana laskin kuulleeni 17 kertaa lauseen ”Joko ollaan perillä?”. No oltiihan me loppujen lopuksi perillä. Apteekista haettiin pienemmän kantapäihin laastarit ja jälleen kärsi kävellä!

Lounas lasten valitsemassa paikassa, shoppailua Kampissa, kävelyä kesäisessä Helsingissä ja tyttöjen kanssa laatuaikaa viettäen. Näitä päiviä pitäisi harrastaa useammin. Tein tuossa pikagallupin ja kivointa kuulemma oli Cubus Kids (en tiennytkään tällaisen olemassaolosta), Starbucks, Ben&Jerry’s ja se, kun nähtiin julkkiksia…tai julkkis 😀 Heti junasta poistuttuamme näimme Duudsonien Jarpin. Tytöt kyllä yrittivät bongailla vloggaajia, mutta eipä sellaisia tuntunut näkyvän.

Raskas, mutta sangen ihana päivä takana. Käveltyä tuli monen monta kilometriä. Naurettua tuli enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ilo korville oli kuulla tyttöjen suusta päivän olleen paras päivä ikinä  Niin se taisi munkin mielestä olla. Laatuaikaa tyttöjen kesken. Lisäksi sain ostettua pari uutta mekkoa. Niitä sellaisia 3/4 hihaisia vähän paksumpia trikoomekkoja. Toisessa raitaa ja toinen yksivärinen. On taas syksyn ja talven varallekin työvaatteet, ajattelin. Kunnes muistin, että mun työkuviot rajoittuvatkin syksyn ja talven aikana kotioloihin ja blogiskeneen. No kuka sanoo, etten mä noiden mekkojen kanssa tuota hommaa voisi hoitaa 😉

Nyt kohti kotia ja aurinkoista iltaa. Iltauinti tulee tarpeeseen, reissussa rähjääntyy! Toistanko itseäni, jos sanon, että kesä ja loma ovat ihmisen parasta aikaa?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. ai niin, yksi harmistus oli sen kävelemisen lisäksi; pienempi totesi Starbuckissa alahuuli mutrulla, että ”Miksi mulle on annettu sellainen nimi, mitä kukaan ei osaa kirjoittaa?” Niinpä niin, ei ollut eka kerta 🙂


tiistai 28. kesäkuun 2016

Suunnitelma mummulan yläkertaan

P6280292P6280298 P6280301P6280303 P6280302P6280309 P6280307 P6280317 P6280318

KESÄILTAA IHANAT!

Tänään olen todellakin noudattanut sanontaa love what u do, do what u love. Päivään on mahtunut Ikeaa (eilen tie veikin toisaalle), maitokauppaa, piirrustelua, seinien kaatelua ja sen semmoista. Sainkin tuossa kyselyjä, että muutammeko nyt tien toiselle puolelle mummulaan. Se haave on ja elää. Vahvempana kuin koskaan. Kolme kerrosta rempattavaa kuulostaa isolta projektilta. Noh, kaksi ja puoli; keskikerros rempattiin tuossa taannoin. Mutta sekin menisi osaltaan uusiksi, sillä keittiö täytyy uusia ja hurjan paljon tilaa vievä rappukäytävä. Muutto on haaveissamme, mutta ensin pitäisi pyydellä tarjouksia. Veikkaanpa, että ihan halvalla liki koko talon sisustan rakentamista ei saa. Pitäisi löytää jostain remppafirma, jolla on omasta takaa sisustusarkkitehdit lupapiirroksia varten.  Ullakkoja tulee asuinkäyttöön ja yksi ikkunakin pitäisi mahduttaa pohjoispuolelle. Kellarikerros kun otetaan kokonaan asuinkäyttöön, niin pitänee tehdä kattavat kosteusmittaukset sun muut. Kellarikerroksen suunnitelmanhan esittelin jo helmikuussa. Paneudutaan nyt tuon yläkerran suunnitelmaan.

Jätin suosiolla keskikerroksen piirtämättä (ne portaat, ne portaat ;), mutta kuitenkin ne yläkerran suunnitelmaan otin huomioon huomattavasti pienempänä kuin nykyiset. Jonkin sortin kierreportaat tulisivat kyseeseen. Tai sitten vähän jämäkämmät. Sellaisella lasikaiteella. Ylläolevissa kuvissa yläkerran alkuperäinen pohjapiirros. Kuten huomaatte, silloin aikoinaan tuo on ollut erillinen asuntonsa, keittiöineen kaikkineen. Kymmenisen vuotta sitten tuo taaempi ullakkotila uhrattiin ja sinne rakennettiin sauna ja suihkutila. Keittiön tilalla oli aiemmin minun huoneeni ja nyt siinä on ollut takkahuone. Suunnitelmassani otimme kaikki loput ullakkotilat käyttöön. Rakennusoikeudet venyvät ja paukkuvat, mutta laskujeni mukaan se on siinä ja siinä. Kuitenkin osa yläkerran pinta-alasta on matalaa tilaa. Meidän vanhempien makuuhuone tulisi portaista ylös tultaessa oikealle. Etelänpuolelle, jonka ikkunasta siintää Pyhäjärvi. Makuuhuoneen vieressä olevasta ullakkotilasta tehtäisiin vanhempien vaatesäilytyspaikka.

Yläkerran aulasta olisi käynti vaatehuoneeseen sekä kylpyhuoneeseen. Tyttöjen huoneet jäisivät pohjoisen puolelle. Huomaatteko, että muuri katosi piirrustuksista? 😀 Jep, eipä sitä kokonaan voi poistaa, sillä keskikerroksessa on takka. Mutta ainakin se muuri pienenee huomattavasti. Toiseen huoneeseen ei jäänyt kuin matalan päädyn pienet ikkunat, joten se vaatisi uuden isomman ikkunan. Huh, dollarit vilkkuvat silmissäni… Ehkä meidän kantsii lähteä nyt liikkelle siitä, että pyydetään tarjouksia. Jotta saisi edes jonkinlaista osviittaa, missä summissa liikutaan. Seuraavaksi vilautan teille keskikerroksen pohjapiirrosta. Kuvia keskikerroksesta on täällä blogissa nähtykin lukuisissa mummula-postauksissa.

Miltä suunnitelma näyttää teidän silmäänne? Sitä tulee sokeaksi omille mieltymyksilleen, joten vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Nyt tyttöjen kanssa uimaan ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomenna suuntaamme päiväksi Helsinkiin. Mulla on blogiin liittyvä palaveri ja sen jälkeen menemme tyttöjen kanssa shoppailemaan. BikBokiin kuulemma. Ja Starbucksiin. Miniloma tyttöjen kesken tulee hyvään saumaan!

TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 27. kesäkuun 2016

Maanantaiset & Kirami-arvonnan voittajat

P6271576 P6271579P6271582 P6271583 P6271584MOIKKULIMOI!

Ensimmäinen virallinen lomapäivä alkoi herätyskellon pirinällä. Jep 😀 Johan tuossa tuli juhannuksen pyhinä nukuttua. Olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaa hoitaa kaikki hommelit alta pois nopsaa. Ennen puolta päivää olin saanut kaikki ”pakolliset” tehtävät tehtyä. Kurvannut leipomon kautta sairaalalle kiittämään ihania hoitajia ja lääkäreitä kera kahden uunituoreen mansikkawienerpitkon. Saanut hieman henkistä apua hoitajilta, muisteluiden merkeissä. Ottanut mukaan hautausluvan ja äidin korut. Kiikuttanut hautausluvan hautaustoimistolle ja ajanut töihin. Laskenut hautajaisvieraiden määrän ja kartoittanut muistotilaisuuspaikkoja. Alun perin oli puhetta, että pidämme muistotilaisuuden mummulassa, mutta väkimäärä kasvoi niin isoksi, että eihän me sinne mahdutakkaan. Loppujen lopuksi sain varattua tilan ja päätettyä tarjoilut. Savulohivoileipäkakkua ja kesäistä mansikkakakkua. Kaneliässiä ja karjalanpiirakoita. Ei tehrä tästä ny numeroa – oli äidin lempisanonta. Sillä mennään. Varmistanut hautapaikan vieraan paikkakunnan seurakunnasta. Äiti pääsee iskän viereen lepäilemään ♥ Hoidellut uurnan laskemiseen liityvät jutut ja kaivanut esiin isän hautajaisten ohjelmalehtisen. Todennut virret aikaa kestäviksi ja päättänyt, että niillä mennään nytkin. Toki veljeltä aina kaikkiin päätöksiin luvan saaden. Huomiselle jäi vielä kukkien tilaaminen. Päätimme, että saattoväki saa paikan päällä kauniit ruusut, jotka viedään alttarille maljakkoon. Äidin tyyliä mukaellen.

Eikä siinä kuulkaas vielä kaikki. Sitten kun olin saanut nämä ns. ikävimmät jutut pois alta, niin menin ja varasin meille sen Köpiksen matkan. Hautajaisten jälkeisellä viikolla lentää hurautamme isommalla porukalla Nyhavniin voileiville ja Tivolin vilskeeseen. Hotellikin onnistui kuin ihmeen kaupalla. Tuossa vähän aika sitten katsoessani kaikki kohtuuhintaiset perhehuoneet oli myyty loppuun, mutta nyt niitä onneksi oli pari ilmaantunut. Niin, että miltäs kuuloistasi Marian kokonaisvaltainen järjestelypalvelu Oy Ab? Mä olen tehokkaimmillani, kun saan tehdä ja järjestellä. Bookkailla ja suunnitella. Lisäksi olen tässä miettinyt, että Marian iloisempi hautajaispalvelu Oy tulisi tarpeeseen myös. Toki hautajaiset ovat surullinen tapahtuma, mutta silti näen, että kuolemassa ja hautajaisissa on myös toivoa. Suuria tunteita, joita ei tule peitellä. Saa itkeä kuin itkettää, mutta kyllä mun mielestä saa myös nauraa ja hymyillä kun siltä tuntuu. Toki näin karun sairauden sivusta seuranneelle hautajaiset ovat tavallaan helpotus ja ne ilon tunteetkin sallitumpia. Toista se oli silloin isän äkillisen poismenon kanssa. Muistan kyllä silloinkin ammentaneeni jostain sitä ääretöntä henkistä pääomaa, jossa toivo näytteli suurta osaa.

Sanomattakin selvää, että hiukkasen raskaan ja tiivistahtisen aamupäivän jälkeen olin valmista kauraa päikkäreille. Tunti unta palloon ja vällyjen alta heräsi uudelleen syntynyt organisoija. Siinä iltapäiväkahvin kera silmäilin mummulan pohjapiirrustuksia ja mietin, että jaksaisinkohan vielä kaivaa skissipaperin esille ja piirtää tuon keskikerroksen. Vai pitäisikö suosiolla pirauttaa ammattilainen paikalle. Kovin paljon tilaa vievä porraskäytävä tarvitsisi laittaa uuteen uskoon. Ennen skissipaperia ja sauhuavaa kynää heitämme peräkärryn kiinni autoon. Sen kerran kun mies ehdottaa Ikean reissua, niin siihen on kuulkaas suostuttava 🙂 Mökin kesähuoneen tuolit ovat niin siivottomassa kunnossa, että käydään katsomassa niiden tilalle uudet!

MAANANTAITERKKUSIN,

alle

PS. Kiramin arvonnassa onni suosi seuraavia:
Kirami Freedom-ulkotulen voitti Taina kommentilla ”Ulkotulistelupaikkaa olemme rantaan suunnitelleet – tuo Freedom-ulkotuli sopisi tyyliin, tunnelmaan mainiosti.” ja kaksi kappaletta Kirami Triholdy-sisustuselementtejä Sanna kommentilla ”Tässähän olisikin täydellinen ratkaisu meidän vielä ratkaisemattomaan polttopuusuojaongelmaan mökillä :)” Onnea onnea, laitamme teille sähköpostia mitä pikimmin!


sunnuntai 26. kesäkuun 2016

Onnistuneen loman resepti

P6250256P6250193P6250261P6250176 P6250178 P6250197 P6250200 P6250207 P6250224 P6250227P6250201P6250194 P6250249P6250287 P6250264 P6250283
MOIKKAMOI

ja terkkuja kaupungista! Juhannus oli tänä vuonna vähän erilainen, mutta koen kuitenkin, että samaan aikaan se oli yksi parhaimmista juhannuksista ikinä. Pääsin samantien lomamoodiin, vaikka ajatukset vaeltavatkin tämän tästä ikävään ja suruun. Yöunia ajatukset eivät onneksi ole rikkoneet. Kun herää aamulla yhdentoista pintaan voi sanoa levänneensä. Tekee niin hyvää! Itselläni alkoi nyt loma, mutta mies aloittelee oman lomansa vasta viikon päästä. Kolme viikkoa yhteistä lomaa tulee myös tarpeeseen. Sen kummempia suunnitelmia ei ole, mutta hautajaisten jälkeen ajattelimme napata veljen perheen mukaamme ja suunnata pariksi yöksi Kööpenhaminaan. Aikalailla sitä tulee lomailtua samalla kaavalla kuin aiempina vuosinakin. Ilman käsikirjoitusta ja minuuttiaikataulua. Sillain, että kaikilla on hyvä olla. Tottakai lapsiperheessä tulee lomailtua pääosin lapsilähtöisesti. Mutta kuka on sanonut, ettei myös aikuiset voisi nauttia tällaisesta lomailusta? 🙂

Viime kesänä (luettuani liian monta valitusvirttä siitä, kun loma on pilalla, facebook-uutisvirrasta) tein postauksen kriisittömästä lomasta. Ei ole lainkaan paha idea muistuttaa mieleen nyt ne seikat, jotka mun mielestä kuuluvat kriisittömään lomaan.

1) viettäkää aikaa myös erikseen
2) hemmotelkaa toisianne
3) nauttikaa myös aikatauluttomuudesta
4) suunnitelkaa tekemistä, joka on kaikille mieluista
5) tehkää kompromisseja
6) viettäkää laatuaikaa myös aikuisten kesken
7) heittäytykää välillä ex tempore-lomailijoiksi
8) eläkää hetkessä
9) älkää odottako liikoja
10) kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne

Näillä mennään aika pitkälle meidän perheessä. Tässä muuten huomasin, että nämä eivät päde vain lomalla vaan elämässä yleensä. Suoraan sydämestä voin sanoa, että kyllä me näiden avulla ollaan pötkitty aika pitkälle 🙂 Kuten myös sen ohjeen, että 11) älkää valittako turhasta. Ne hyttyset ovat ja inisevät, vaikka me kuinka valitetaan. Jos sataa, niin silloin sataa. Ihan turha valittaa. Asiat, joille me emme voi mitään, kuuluvat mun mielestä tähän älkää valittako turhasta juttuun.

Joka heinäkuu jaksan ihmetellä iltapäivälehtien lööppejä siitä, kuinka yhteinen loma saattaa ajaa avioliiton kriisiin. Musta ainakin tuntuu, että lomalla se yhteys vain vahvistuu. Toki silloin joskus meilläkin on koettu sellainen lomapäivä, että lapset ovat huutaneet suoraa huutoa turvaistuimissaan takapenkillä, mies on pitänyt mykkäkoulua ja äippä on yrittänyt etupenkillä sovitella. Vettä on satanut kaatamalla ja perille päästyämme olemme todenneet, että ajoimme reilut sata kilometriä turhaan, sillä kohde X ei olekaan tänään auki 😀 Nää on näitä, ei niille mahda mitään. Mutta jos pääosin puhalletaan yhteen hiileen arkenakin, niin kyllä mä vakaasti uskon, että se lomakin sujuu muitta mutkitta.

Nyt hetkeksi kirjan kanssa aurinkoon. Ensimmäinen lomaviikko menee hautajaisjärjestelyissä, mutta myös mukavissa tunnelmissa. Viikon puolivälissä mulla on yksi työpalaveri Helsingissä ja otan tytöt mukaan. Käymme vähän shoppailemassa ja herkuttelemassa. Yhtenä iltana saamme veljen perheen syömään ja istumaan iltaa. Muuten mennään vailla aikatauluja 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN &
STRESSITÖNTÄ LOMAA LOMALAISILLE TOIVOTELLEN,

alle


lauantai 25. kesäkuun 2016

Elämänmakuinen juhannus

P6240024P6240143P6240020P6250163P6240015P6240072 P6250160P6240014 P6250157 P6240110P6240089 P6240107 P6240098P6240037 P6240090P6240001 P6240067 P6240011 P6240006

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja oikein levollista juhannuspäivää! Kaunein ja lämpimin kiitos osanotoistanne  Me ollaan täällä luettu niitä, vetistelty ja samalla oltu ihan äärettömän kiitollisia. En osaa sanoiksi pukea sitä, kuinka paljon ne merkitsevät. Joten tyydyn vain sanomaan kiitos. Tuo sana tulee täydestä sydämestä, nöyränä ja pyyteettömänä. Toivottavasti teidän juhannus on sujunut kivoissa merkeissä, turvallisissa ennen kaikkea 🙂

Me saattelimme juuri juhannusvieraat vastarannalle. Teimme jälleen pienen lapsivaihdon ja nyt meillä on saaressa yksi oma ja yksi vieras. Toinen oma on hyvässä turvassa kaupungissa. Saimme eilen ystäväpariskunnan saareen. Mikä onni onkaan omistaa ystäviä, jotka ovat elämänkatsomukseltaan samalla aaltopituudella. Joiden kanssa voi nauraa vedet silmissä ja joiden seurassa voi tirauttaa itkut, jos siltä tuntuu. Samanlaiset surulliset kokemukset yhdistää myös. Kuten myös ajatusmaailma siitä, että kun kohtaa pelkonsa ja hyväksyy tapahtuneen on vapaa nauttimaan elämästä. Myös sen surun keskellä. Se ei ole epäkunnioitusta pois mennyttä läheistä kohtaan, vaan se on suunnatonta rakkautta ja kaipausta. Se on kykyä ymmärtää elämää laajemmalla mittakaavalla. Syntymästä kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään. Jollain tapaa se isomman kokonaisuuden ymmärtäminen lohduttaa. Tietää, että mikään ei ole lopullista. Asiat ja ihmiset vain muuttavat muotoaan. Samalla uusi elämänvaihe avaa mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että tämän elämänmakuisen juhannuksen myötä osa minua on syntynyt uudelleen. Aivot prosessoivat ja ajatukset vievät eteenpäin. Sitä on taas tiukemmin kiinni elämänlangassa. Ne jalat ovat maassa, mutta pää on pilvissä. Unelmat ja ajatukset leijailevat jossain sfääreissä. Onneksi on tuo rakas vieressä kertomassa elämän realiteeteistä 😉 Tosin, mä uskon, että mikään unelma ei ole saavuttamattomissa. Kun vain on valmis tekemään sen eteen töitä.

Meillä on edessä aika pitkä työnsarka. Mitäs nyt sitten? – kysymys on ollut huulilla tämän tästä. Tuntuu, että elämässä on aika monta avointa kysymysmerkkiä. Mutta ne saavat ollakin kysymysmerkkeinä, ainakin maanantaihin asti. Ihan seuraavaksi ajattelin köllähtää miehen viereen tuonne ulkosohvalle, ottaa kirjan käteen ja nauttia. Enpäs olisi ikinä uskonut, että saamme näin hienon juhannuskelin. Toissavuotiseen 1.6 C asteeseen verrattuna tämä tuntuu luksukselta! 🙂

LEPPOISAA JUHANNUSLAUANTAITA,

alle

PS. niistä pelkojen kohtaamisista ehkä konkreettisin; tänä iltana ajattelin vihdosta viimein kastaa talviturkin. Veden lämpötila näyttäisi olevan 21 astetta 😉