HELLUREI
ja sateiset sunnuntaiterkkuset sinne ruudun toiselle puolelle! Liekö tuo ilma vai mikä, mutta aivan naattipuhkipoikkijapinoon olo. Tämän postauksen jälkeen on kyllä pakko ottaa härkää sarvista, uhmata keliä ja käydä lenkillä. Näin on! 🙂 Mä olen viime aikoina miettinyt hyvin paljon jälleen näitä lasten kasvatusjuttuja. Tai lähinnä sitä, että kuinka pitäisi äitinä osata löysätä napanuoraa. Eikä kasvattaa niitä lapsia siellä pikkuisessa kuplassa, suojassa isolta pahalta maailmalta. Mutta hei, asiat on tänä päivänä niin toisin kuin mun nuoruudessani.
Silloin kun mä olin nuori saatoin hypätä kymmenen aikaan perjantai-iltana bussiin, jossa kaveri odotti mua. Ajettiin keskustaan ja pyörittiin siinä Mäkkärin kulmalla. Nähtiin paljon tuttuja ja lähdettiin ehkä kahden bussilla takaisin kotiin. Ellei sitten oltu tultu jo sillä 23.15 bussilla. Kahden bussilla kun tulin kotiin, jouduin kävelemään reilun kilometrin Pispalan valtatieltä kotiin. Yleensä kävelin ihan yksin enkä edes pelännyt. Ei tulisi kuulonkaan tänä päivänä, että tuon matkan keskellä yötä uskaltaisin kävellä. Saatikka, että päästäisin meidän tyttöjä joskus sitä kävelemään.
Tuossa joku aika sitten kotiin tuli koulusta tiedote, jossa kerrottiin täällä meillä päin erään pakettiauton ahdistelleen lapsia. Väittäneen olevansa poliisi ja sen varjolla pyytänyt lapsia kyytiin. Pistää vihaksi. Meillä oli koulussakin tätä asiaa käsitelty oppilaiden läsnäollessa ja sen jälkeen meillä on toinen lapsi kieltäytynyt kävelemästä yksin koulusta kotiin. Aristelee jokaista pakettiautoa joka vastaan tulee ja on silminnähden kauhuissaan. Meillä on kyllä valistettu lapsia siitä, että vieraiden kyytiin ei mennä. Ei edes jäädä juttelemaan. Harvassahan tällaiset pakettiautokeissit ovat, mutta yksikin sellainen on mun mielestä liikaa. 
Liian usein saa myös lukea uutisista ns. muotihuumeista, joita on ihan pikkuisille, juuri teini-iän saavuttaneille tarjottu. Siihen nähden nuo meidän teini-iän kokeilut kera viiteen tyttöön juodun Liebfraumilchin on aika viattomia. Eniten itseäni ehkä pelottaa se, että lapset joutuvat väärään kaveripiiriin. Onneksi meillä on molemmilla tosi tiiviit kaveripiirit ja pieni koulu, jossa kaikki tuntevat toisensa. Ehkä olen oppinut sittenkin löysäämään nutturaa hieman enkä enää tenttaa joka kerta lapsilta, että kenelle kaverille menet, missä hän asuu, saanko puhelinnumeron yms. Puhelimen kyllä vaadin aina pitämään päällä ja siihen kuuluu vastata. Muuten menee puhelin jäähylle.
Sitten olen miettinyt sitäkin, että voiko lasten kanssa olla liian varovainen? Tullut tulokseen, että ei voi. Silläkin uhalla, että olen välillä se maailman tyhmin äiti, ajattelin jatkossakin olla ylihuolehtivainen. Ehkä nuo tytsyt joku päivä sen ymmärtää, miksi näin. Kauhunsekaisin tuntein ajattelen jo sitä kesäistä viikonloppua, kun lapset tekevät tenän eivätkä halua mökille 😀 Kuinka vanhana teillä on lapset alkaneet olla yksin yötä kotona? Mä taisin olla 14-vuotias, kun olin kaverini kanssa kaksistaan pitkän viikonlopun Lontoossa. Se, että itse päästäisin tuon esikoisen kolmen vuoden päästä vastaavalle reissulle on kyllä ihan utopistinen ajatus…
No nyt ajattelin kyllä jättää lapset reiluksi tunniksi yksin kotiin ja venyttää sitä napanuoraa 😉 Vettä tulee kuin Esterin peestä, mutta ei auta. Se on menoa nyt, lenkkarille liikettä!
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
Nyt osui ja upposi! Lähdimme 30.4 pe- la välisenä yönä talvilomalle 15-vuotiaan tyttäremme ja hänen kaverinsa kanssa. Mahtava 10 pvn reissu vietettiin ja sovittiin, että ”lainalapsi” otetaan toistekin mukaan! Kotiintullessa huomasin, että sänkymme oli pedattu ”väärin”, sälekaihtimet eivät olleet kiinni etc. Kevyt vainoharhaisuus iski, kunnes tytär itkien kertoi antaneensa kotiavaimensa 3 tyttökaverille(tuttuja meille vanhemmille) että pääsevät Vappuna meille nukkumaan!!???Hän tuli toisiin aatoksiin ajaessamme lentokentälle ja kielsi siis heitä menemästä meille-me aikuiset autuaan tietämättöminä koko asiasta! Luvattomien yövieraiden jäljiltä alkoi sitten ilmetä ikävää korvattavaa: tyttären uusi iso sänky oli oksennettu pilalle, ruokia oli syöty pakastimesta, miehen kalliit urheiluarskat oli hävinneet, pikku-patsas eteisen senkin päältä tippunut ja rikkonut parketin!!!! Lopputulos- tyttöjen vanhemmat maksavat uuden sängyn yhteisvastuullisesti, muut menee omaan piikkin, vko itkettiin, kotiarestia-ei tietoa milloin loppuu. Tarinan opetus-1. muodostelmaluistelijat tai
jalkapalloilijat voivat myös juhlia 2. ole kiinnostunut lapsesi tekemisistä 3. soita yöpaikan vanhemmille
Hirmu avautuminen, mutta toivottavasti ennaltaehkäisee jonkun muun perheen teinielämää!!
P.S tälle nauretaan ehkä joskus kaukaisuudessa, nyt on liian tuore juttu
Hui apua Ulla!
Ihan kamala tapaus…tuo sai todellakin miettimään, mitä kaikkea sitä voi tapahtua. Uskon, että nauru on kyllä kaukana. Mutta veikkaanpa, että teidänkin tytär (kavereidensa kera) saa kyllä opetuksen tästä eikä vastaava tule toistumaan.
Huh, meni oikein kylmänväreet!
Oikein paljon tsemppiä sinne ja ihanaa alkanutta viikkoa <3
Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe!
Samoilla linjoilla olen sun kanssa,minusta ei voi olla liian varovainen.maailma on muuttunut niin paljon,että oikein hirvittää,jos antais samat vapaudet nykyään mitä itsellä oli teininä.eikä mulla ollut edes kännykkää silloin alkuvaiheessa.
Meillä vanhin lapsi on onneksi aina ollut tosi järkevä ja luotettava,mutta toki tiedostan,että nuorille tulee joskus ylilyöntejä.
Hän on saanut olla kotona yksin yötä ehkä pari vuotta,ensin oli jonkun kaverin kanssa,mutta nyt pärjännyt yksin.on nyt 15,kasilla.
Nyt meillä on keskusteltu siitä saako hän mennä Kalajoen juhannusjuhlille.En haluais olla esteenä,mutta ajatus on pelottava..antaa niitä vapauksia.
Keskimmäinen lapsi poika on 12,pääsee vitoselta.hän olis halunnut olla kotona yötä,kun ei olis halunnut lähteä mökille,mutta en ole vielä antanut jäädä.
syystä,että hän on just semmonen,että voi keksiä mitä vaan:)ja saattaa kävellä unissaan.
Ja jos antaisin hänelle luvan niin sitä olis seuraavana vaatimassa juniori..on saatu mukaan paremmin,jos saa ottaa kaverin.
Se on vähän hankalaa täällä maalla,kun joutuu niin paljon kuljettaa lapsia ja jos teini haluaa viikonloppuna mennä kylille niin ite ei voi ottaa edes sitä yhtä lasia viiniä,koska täytyy olla ajokuntoinen:)
Välillä on ikävä niitä aikoja,kun lapset meni ysiltä nukkumaan.
Kahdenkeskisen ajan puute joskus rassaa.
Me katottiin tytön kanssa yhdessä Armanin ohjelma,jossa käsiteltiin päihderiippuvuutta.minusta kannattaa avoimesti puhua asioista.
Mä oon ajatellut,että jos lapset tuntee,että heitä rakastetaan,hyväksytään semmoisena kuin ovat ja opetetaan säännöt ja niiden noudattaminen niin se on se mitä voin itse tehdä.
Heippuli Anu,
ihan totta, muistatko kun meidän aikaan käytettiin kolikkopuhelimia? 😀 Onneks nyt on sentäs ne kännykät turvana. Mut ihan mahottomaksi tämä elämä on mennyt.
Meillä on kanssa tuo esikoinen ihan ylivarovainen ja järkevä, mutta tuo toinen….huoh. Sellainen luonnonlapsi ja vielä niin armottoman sinisilmäinen. Samaa mietin, että sitä oltiin riparikesänä jo juhannusfesteillä ja muutenkin elettiin aika railakasta elämää. Ei tulis kuuloon tänä päivänä noiden meidän lapsien kanssa. Tosin pitäisi osata luottaa. Koska eihän sitä voi tietää, mitä siellä tapahtuu. Ja vaikka omat lapset käyttäytyisi fiksusti, niin ei voi mennä takuuseen muista lapsista.
Hihii, mä muistan, että meillä iskä aikoinaan mietti kans, että voiko ottaa konjakkilasin. Pohti olenko mä kenties menossa kylille hänen kyydillään. Vaikka bussikin kulki.
Jep, kaukana on ne ajat, että lapset meni kasilta nukkuun!
Just näin, viisaita sanoja <3
Ihan samat asiat ajankohtaisia meilläkin. Lapset kohta 15 ja 13 v. ja molemmat (onneksi!) lähtevät vielä innolla mukaan mökille ja iltamenoiltakin ollaan toistaiseksi vältytty. Kovin nuo asiat silti mieltä askarruttavat, maailma kun tuntuu nykyään olevan aika sairas paikka 🙁 Meillä mennään aika tiukilla pelisäännöillä ja mokista tulee aina rangaistus. Olen mieluummin se tiukkismutsi, joka tietää missä lapset ovat ja kenen kanssa, kuin se kiva lepsu tapaus, jonka muksut örveltää ties missä 😉 Ja Armania ollaan katsottu meilläkin lasten kanssa. Parempi, että näkevät miten helppo elämänsä on pilata. Tosin äidille tuo ohjelma on lähes joka kerta liikaa ja menee ihan itkuksi, mutta toisaalta senkin näkeminen voi olla lapsille ihan hyväksi…
Moikka Susa!
Meillä onneksi tytöt ovat kans vielä tulossa innoissaan mökille, mutta kerran esikoinen on sanonut, että onko pakko. Tosin tiedän, ettei jäisi yksin kotiin. Eikä vielä toki jätettäisikään. Maailma on todellakin sairas paikka ja samalla olen huomannut, että osasta vanhempiakin on tullut yllättävän lepsuja. Ajatellaan ehkä, että antaa lapsien mennä, niin saa olla rauhassa.
Juu, täällä toinen tiukkismutsi. Sanokoon lapset ja kaverit mitä tahansa 😉
Armanit on opettavia tarinoita. Myös vetistelyn suhteen <3
Yläasteen ope täällä ! Niin monta juttua olen kuullut oppilaiden kertomana – ja omienkin lasten kohdalla kantapään kautta kokenut – että en suosittele jättämään yksin yöksi vielä yläasteen aikana. Mieluummin tiukkiksena siis 🙂
Kiitos Sade,
mä veikkaan, että meillä lapset on yksin kotona yötä sitten kun muuttavat pois lapsuudenkodistaan 😀 Se napanuora on niin tiukalla ja huoli ihan järjetön. Mutta toisaalta, musta tuntuu, että nuo meidän lapset ainakin tykkää tietyllä tapaa siitä, että meillä on rajat. Joskus tulee vastaan sanomista, mutta pääosin kiittävät jälkeenpäin etteivät saaneet lupaa johonkin hassuun juttuun!
Meillä kaksi vanhinta tytärtä ovat jo aikuisia ja nuorin poika nyt 16. Muistan kyllä sen ajan kun tytöt tulivat kaksi-ysiluokkalaiseksi ja kieltäytyivät lähtemästä mökille. Se tapahtui niin varkain ja tavallaan odottamatta kun meilläkin pitkään venytettiin hommaa sillä, että saivat ottaa kavereita mukaan. Kyllä sekin ajan päälle väsytti kun tuntui että välillä olisi ollut kuva olla ihan omalla porukallakin . Välillä tehtiin niin, että vietettiin viikonloppuja miehen kanssa erillään ja toinen jäi kotiin ”vahtimaan”. Ensin vanhin sai jäädä yksin ja oltiin poissa yksi yö kahden sijasta. Ennalta sovittiin ketä saa tulla yöksi. Minä olen kyllä sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun nuorelle antaa luvan jäädä yöksi yksin kotiin on jo tehty se pohjatyö luottamuksen osalta valmiiksi ja säännöt selväksi. Jos homma ei toimi se loppuu siihen. Meillä jäivät tytöt yläasteen viimeisillä luokilla yksin satunnaisia viikonloppuja ja nyt on 16 v poika ollut myös. Koskaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
Kavereista vielä sen verran, että teineillä (erityisesti tytöillä ) laajenee kaveripiiri yhtäkkiä yläaste ja ripariaikana niin isoksi että on mahdotonta pitää yhtä tiivistä vanhempainverkostoa yllä kuin alaluokilla. Itse olen pyytänyt ja tykännytkin, että tuovat kavereita kotiin niin että pääsemme näkemään ja juttelemaan heidän kanssaan. Olkaa kiinnostuneita nuoristanne ja heidän jutuistaan. Vaikka vastauksena välillä tulisi pelkkiä murahduksia niin se kannattaa! Kun teinivuodet ovat ohi huomaatte että teillä on nuorenne kanssa ihana ja lämmin suhde. Oma 21 vuotias tyttäreni sanoi tuossa eräänä päivänä juuri ”äiti musta tuntuu että mä tarviin sua nyt paljon enemmän kuin pienempänä!” Oih, miten ihanaa kuulla! Tsemppiä teille ihanien tyttöjen kanssa!
Milloin voi jättää lapsen yksin kotiin kun hän ei enää halua lähteä mökille? Hmm. Meillä myös asiasta aikoinaan taisteltiin kun tyttö yläasteiässä kieltäytyi mökkeilemästä isänsä kanssa. Tyttö asui puolet ajasta meillä ja puolet isänsä luona. Sitten hän alkoikin asua jokseenkin koko kesät meillä, koska meillä ei ole mökkiä. Tässä vaiheessa taisin todeta että ”mökkeily pitäisi kieltää teinien vanhemmilta!” No, ehkei tuosta tarvitse lakia säätää, mutta onko kenelläkään tullut mieleen, että myös vanhemmat voisivat tinkiä siitä mökkeilystä muutaman vuoden ajan? Kyllä siellä kerkiää taas istua kun lapsi on tarpeeksi vanha jäämään yksin kotiin tai on muuttanut omaan kotiin. Joitain lapsia ei kertakaikkiaan voi jättää yksin kotiin tai muuten seuraa vääjäämättä katastrofi.
Hei,
Tyttärien ollessa yläasteiässä niin silloin ei paljon mökkeilty tai sitten toinen vanhemmista jäi kotiin ajokuntoiseksi vahdiksi. Lukion kakkosella sai jäädä yhdeksi yöksi yksin viikonloppuna kotiin ja vanhemmat mökille. Ja silloinkin aina tiukat neuvottelut. Ehkä vanhemmat voivat mökkeilyn määrässä tai veneilyssä hieman joustaa nuorison hyväksi, ehtii siellä mökillä olla myöhemminkin, kuten Vanha Jäärä totesi. Toki riippuu lapsista, kaikki eivät ole yhtä ”luovia”.