HELLUREI,
mä olen tosi innokas nyt niin tuolla puutarhan puolella kuin täällä sisälläkin saamaan kasvit ja kukkaset pysymään hengissä. Pidemmän aikaa mukana pysyneet lukijat muistavatkin, että mä saan jopa kaktukset kuolemaan. Joku ruudun toisella puolella on ollut taas valppaana, sillä sain Orthexilta pari kukkaruukkua, joiden avulla uskon pärjääväni näiden kahden viherkasvini kanssa. Toinen eli tuo traakkipuu (korjatkaa jos olen väärässä nimen kanssa :)) on jo viitisen vuotta vanha. Valehtelematta olen ehkä muistanut kastella sitä kolme kertaa vuodessa. Jep, siinä vaiheessa kun lehdet lerpattaa alaspäin olen muistanut kastelun. Traakkipuu pääsi Orthexin Eden Kestokasteluruukkuun*. Kestokasteluruukun idea on se, että ruukku täytetään mullalla ja kasvi istutetaan ruukkuun. Kasvia kastellaan mullan päältä noin 8 viikkoa, kunnes kasvin juuret ovat kasvaneet vesisäilöön asti. Siitä eteenpäin kasvia kastellaan kasteluputken kautta. Siinä on onneki max-raja, ettei tule liikaa kasteltua.
Nimittäin, vaikka mä olen laiminlyönyt tuon traakkipuun kastelun, niin viikon vanhaa hortensiaa olen tainnut kastella liikaa. Kukkien terälehdet lerpatti tuossa hetken ja kukka näytti muutenkin alakuloiselta. Sen jälkeen, kun istutin sen Paulina Säiliöruukkuun* se on sentäs vähän piristynyt. Mutta ei tarpeeksi. Olen leperrellyt sille ja ottanut kukan mukaan aurinkoon. Onko mitään enää tehtävissä; kuihtuuko tämäkin pois niin kuin ne monet edeltäjänsä? En ehkä kestä, tämä taitaa olla kolmas hortensia tämän vuoden puolella. Sarjassamme samanlainen tapaus kuin nuo kerta toisensa jälkeen kuolevat oliivipuuni 😀 Nyt olisin niin kovin kiitollinen, jos te viherpeukalot antaisitte kikkakolmosenne hortensian pelastamiseksi. Ja myös jatkohoito-ohjeet tulevat tarpeeseen!
Sitten niihin kuulumisiin. Elämä on muutakin kuin kukkaruukkuja. Onneksi kirjoitin tämän postauksen jo eilen valmiiksi tuon alun osalta. Tänään eivät ole olleet hortensiat päällimmäisinä; eilen illalla esikoinen tuli juosten sisään ja pyysi nopeasti katsomaan mummua, joka ei vastannut ovelta huudettuihin ”moi”-huutoihin. Istui keittiön pöydän ääressä enkä saanut häneen mitään kontaktia. En tiedä mistä se ihan suunnaton voima ja rauhallisuus tuli, mutta muistin hätäkeskuksen numeron ja osasin selittää, mistä on kyse. Muistan myös sanoneeni, että tulkaa sitten vähän nopeamaa kuin viimeksi. Jep, viimeksi silloin marraskuussa ambulanssin tulo kesti reilun 15 minuuttia ja nyt vain viisi minuuttia. Lisäksi tuli paloauto sun muuta hoitohenkilökuntaa. Nopsaa äippäliini paareille ja jälleen aivoinfarktioireilla kohti Taysia. Ei ollut taaskaan aivoinfarktia, vaan kuvissa näkyi kova turvotus sekä mahdollisesti uutta kasvainta. Ensiavusta tie vei kohti aivoverenkiertohäiriön valvontaosastoa.
Tilanne oli vielä tänä aamuna melko huono, puhetta ei tullut ja äiti ei reagoinut. Ei ymmärtänyt puhetta. Sanottiin, että tilanne on erittäin vakava ja eletään tunti kerrallaan. Nyt iltapäivästä kun soitin, niin sain kuulla, että toinen on siellä alkanut puhumaan. Yrittää puhua ja paljon. Kortisonin nosto auttaa aivopaineeseen ja sitä myötä puheeseen. Eihän kaikkia sanoja tule ja jos tulee niin ne tulee osaltaan hassusti. Ottaa katsekontaktia ja on pirteämpi. Raajat toimivat normaalisti. Siirretään tänään neurologiselle eli tilanne ei ole enää niin vakava. Voin sanoa, että siitä viime marraskuun 17.päivästä lähtien, kun äiti sai sen epileptisen kohtauksen ja kasvain todettiin, on tämä elämä ollut aikamoista vuoristorataa. Sitä se on taas ollut eilen illastakin lähtien. Tieto siitä, että tämä kasvaintyyppi on aggressiivisin kaikista aivokasvaimista on tuntunut välillä ahdistavalta ja sitä on odottanut pahinta. Jos meille nyt taas annetaan lisäaikaa, niin kovin kiitollinen olen ♥
Miksi kerron näin henkilökohtaisia juttuja blogissa? No sen takia, että tämä blogi ja te ihanat siellä ruudun toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tämä rakas blogini on pakopaikka vaikeina hetkinä. Osaltaan haluan olla avoin myös sen takia, että tiedätte sitten, että jos tässä tulee hiljaisempia aikoja, niin elämässä on meneillään jotain muuta. Mutta hei, edelleen toivoisin vinkkejä tuon hortensian hoitoon 🙂 Me suunnataan tänään suunnitelmien mukaan mökille, tosin ilman mummua (onneksi tuo kohtaus muuten tuli kaupungissa eikä saaressa…). Lähipäivät suhataan mökin ja Taysin väliä. Ilman suunnitelmia ja tarvittaessa nopeillakin lähdöillä. Elämä on tässä ja nyt. Muistetaanhan elää täysillä ja joka hetkestä nauttien, niistä läheisistä ja kaikista kivasta kiittäen!
♥♥♥-TERKKUSIN,
*merkityt saatu bloginäkyvyyttä vastaan
Voimia Maria, muuta lohduttavaa sanaa ei juuri löydy<3 Kokemuksesta tiedän, kuinka raastaavaa on olla aivosairaan lähimmäinen juuri tuon takia, että siihen vanhaan tuttuun persoonaan yhteys (välillä) katoaa. Itsellä molemmilla isoäideilla ollut aivoissa häikkää, toisella infarkti,!toisella kasvain ja puheeseen/käyttäytymiseen on molemmilla nuo vaikuttaneet. Olo on ollut neuvoton ja surullinenkin, kun katsoo sitä tuntemaansa ihanaa ihmistä, joka yhtäkkiä onkin aggressiivinen tai täysin höpäjää puhuva, vieraalta vaikuttava ihminen. Toisaalta ne selkeät hetket ovatkin silloin ainutlaatuisen ihania, jotka painaa syvälle sydämeen.
Ihanaa, kun jaksat olla noin positiivinen. Varmasti on lapsillasikin helpompi kestää tuo mummun sairastaminen. 🙂
Ps. Hortensiaan ei kyllä vinkkejä irtoa, kun viherpeukaloa ei löydy edes keskeltä kämmentä. 😀
Kiitos Ivanka ♥
Jep, nuo aivosairaudet (kuten kyllä kaikki muutkin) on niin kökköjä juurikin näiden valtavien sivuoireiden takia. Just käytiin sairaalassa (edelleen siellä tehovalvonnassa makaavaa) hassujen höpöttelijää katsomassa. Huhhuh, pitkä on tie edessä, jos tästä selviää. Mutta periks ei anneta!
Juu, positiivisuudesta on apua ollut viime aikoina 😀
Nyt ei irtoa kukkavinkkejä, mutta Ison Halin lähetän <3
Kiitos kaunis ihana ja haleja takaisin ♥
Hei!
Laiskana kommentoijana mutta pitkäaikaisena lukijana luin tekstisi kyynel silmäkulmassa. Voi kuinka ikävää. Paljon voimia sinulle ja koko perheellenne!
Kiitos Riikka ja ihanaa, kun jätit puumerkkiä ♥
Lasken itseni onnekkaaksi etta olen blogimaailmassa tormannyt sinuun, asenteesi juuri tassakin elamantilanteessa on ”beautiful & unique ”, elama on tassa ja nyt. Hurjan suuri halaus Hollannista!
p.s. Hortensiapulmaan: Meitin hortensia virkoaa tuosta tilasta jos vahan kastelee lisaa HUOM! Terms and conditions apply, niita tulppaaneita kun ei kuulu vielakaan puutarhassa, joten ehka neuvoja talta taholta ei tassa kohtaa kannata ottaa tosissaan. =)
No heippa ihana ja kiitos, halaus sinnekin ♥
Hihii, tsemppejä sinne tulppaanien suhteen myös 😀
Voi Maria.
Paljon voimia ja jaksamista täältäkin. Mä en voi olla ihailematta sun positiivisuuttasi ja voimaasi tässä tilanteessa❤
Kaikesta huolimatta ihanaa mökkireissua ja pyhiä☀
Kiitos Jonna ♥
Se positiivisuus on ollut läsnä aina, mutta tää henkinen kantti ja se järjetön voiman tunne on tullut vasta tässä parin vuoden aikaan. Ehkä se on nämä kenkut tapahtumat, mitkä ovat opettaneet olemaan vahva, mutta samalla suremaan kun on sen aika.
Voi Maria, voimia ja tsemppiä lähetän täältäkin! Ja äidillesi kaikkea hyvää ja toipumisia. Onneksi oireet eivät tulleet saaressa, niin apukin saapui nopeasti – ja osasit toimia oikein! ❤️
Kiitos ihana ♥
Sanos muuta, viimeksi silloin marraskuussa en osannut edes soittaa apua, onneksi oli M kotona. Mutta nyt kun olin yksin oli pakko tarttua tuumasta toimeen 🙂
Ihan hurjasti tsemppiä sinne, ja ihana kuulla, että tilanne on jo parempi. Jaksamisia niin äidille, kuin teille kaikille muillekin. ♡
Ps. Jos hortensia tosiaan sai liikaa vettä, anna sille myös paljon valoa, jotta jaksaa haihduttaa koko ajan. Hortensia vaatii yleensäkin tosi valoisan paikan, eikä ainakaan mulla tykkää kauheasti siirtelystä. Kasvi on kuitenkin myös kylmänarka, eli älä nyt kuitenkaan ihan pihalla vielä pidä vuorokauden ympäri! 🙂
Yleensä hortensia lurpsahtaa kuivuudesta, ja silloin pikainen kastelu auttaa melko nopeastikin. 🙂
Kiitos kaunis ihana ♥ Tilanne oli parempi ja eikä se oikeastaan ole huonontunut, mutta eivät uskalla vieläkään siirtää tavan osastolle. Just tultiin sairaalasta ja onhan tuo aika lohdutonta katseltavaa. Onneksi äippä on sitkeä sissi 🙂
Kiiiiiitos, nyt sain ihan ammattilaisen neuvot ♥ 🙂
Paljon voimia ja enkeleitä <3
Kiitos Tuire, enkelit tulevat tarpeeseen (ja voimat toki myös) ♥
Tsemppihalit sinulle Maria ❤️. Muuta en tässä kohtaa osaa oikein sanoa. Ja Emilialra tulikin jo aika hyvät vinkit hortensian hoitoon.
Kiitos kaunis Tuija ♥
Juu, näillä Emilian ja muiden ohjeilla mun on pakko saada tuo kukka pysymään hengissä 😀
Hei Maria,
Paljon voimia sinulle ja perheellesi.
Muista hetki levähtää mökillä ja hyvää helatorstaita.
Moikka
ja kiitos tuhannesti ♥
Mökillä sielu lepää ja osaltaan unohtaa nämä arjen murheet 🙂
Maria täältäkin iso voimahali♡Minäkin ole blogiasi vuosia lukenut mutten juurikaan kommentoinut.Sinulla on ihanan arkinen,normaalia elämää sisältävä blogi,josta aina innolla odottaa uutta postausta,kiitos siitä!!
Hortensian hoito-ohjeista ei vielä ole käytännön kokemusta,mutta haaveilen niistä uuteen kotiin niin lueskelin netistä jo hoito-ohjeita:D Kun en ole mikään viherpeukalo.. Kahvilla kuulema on hyvä vaikutus hortensioihin,tiedä sitten auttaako kahvilla kasteleminen,kokeillahan voi 😉
Mukavaa mökkeilyä!
Kiitos KP ♥
Ihana kuulla!!! 🙂
Hei kiitti vinkistä, mä alan juottaan tuolle aamukahvit 😀
On kyllä onni, että asutte niin lähekkäin äitisi kanssa ja saitte nopeasti apua paikalle. Hurjasti voimia teille <3
Kiitos Iukku ♥
Sanos muuta ja onneksi menimme käymään mummulassa! Alitajunnassa kyllä aavistelinkin jotain, kun ei äippää ollut pariin tuntiin näkynyt meidän oven takana…vähän aiemmin yritin soittaa, mutta ei vastannut puhelimeenkaan!
Voi miten kurja kuulla ikäviä uutisia.
Toivotan hirveästi voimia, jaksamista ja tsemppiä. Tämä on sinun blogisi ja saat kirjoittaa tänne mitä vain, on ainoastaan luonnollista, että jaat välillä myös ikäviä hetkiä.
Halaus ♥
Kiitos Hennu ♥
Voi kuule, musta ei olisi sellaista, että vaikeina hetkinä pimittäisin teiltä tietoa ja yrittäisin esittää, että onpas ihana fredagsmys yms 😀 Kiva, että te lukijatkin tykkäätte, että täällä saa elämä näkyä!
Voi Maria, voimia! Olen aiemminkin kertonut, että mun isällä on vähän vastaava tilanne ja eilen tuli taas yksi kohtaus. Neurologiselle osastolle meidänkin on siis huomenna tarkoitus suunnata.
On tämä elämä melkoista vuoristorataa. Töissä on kamala stressi, joten minun on kyllä välillä vaikea pysyä positiivisena. Kunnon yöunet tekisivät terää. Onneksi on pitkä vapaa edessä. Yritetään nauttia siitä! <3
Kiitos Hanna ♥
Juu, muistankin että olet kertonut isästäsi. Hurjasti hei tsemppiä sinnekin, ei ole helppoa ♥
Voi Maria, suuren suuret voimahalit täältä Turun suunnalta! Niin ikävä
kuulla tällaisia uutisia, on varmasti raskasta teille kaikille kun äitisi sairastaa.
Pidetään peukkuja, että sairaalareissu jää pikaiseksi ja mummu pääsee
palaamaan pian taas kotiin. Olet ajatuksissani ja rukouksissani <3
Kiitos Teija ♥
Täytyy kyllä myöntää, että en ole aiemmin ymmärtänyt sanontaa, että joku sairaus sairastuttaa koko perheen. Nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa. Periksi ei anneta, vaan tsempataan sairastunutta ja toisiamme 🙂
Itku tuli… Voimia ja halauksia! On tosi ihailtavaa kuinka jaksat säilyttää positiivisen vireen vaikka varmasti aivan hurjasti on huolta ja murhetta. Valitettavasti en osaa hortensian hoidossa auttaa, olen yhtä onneton niiden kanssa. Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua saaressa, yritä levätä!
Kiitos kaunis Johanna ♥
Näinä hetkinä olen itsekin ihan ylikiitollinen tästä positiivisesta elämän asenteesta. Vuosien saatossa olen huomannut, että ei sitä ihan hevillä murenneta. Onneksi 🙂
Voimia <3 <3
Kiitos Anu, niitä tarvitaan ♥
Voimia teille äidin sairauden kanssa eläville!
..mutta ostin Hortensian puutarhamessuilta ja valitin putarhurille ,että Hortensiat kuolee aina minun hoidossa!Puutarhuri sanoi että hortensiat ovat janoisia mutta ei juoppoja=) joten upota ruukku 2 kertaa viikossa veteen ja anna olla puoli tuntia ! Sitten ylös valuta hetki ! ja se on siinä sen hoito! nyt minulla on ollut kuukauden ja se on mahtava !!! kasvanut tuplasti ja kukkia tulee lisää!Kannatta kokeilla!=)
Kiitos Arja ♥
Kuulostaa hei samalta kuin orkidean hoito! Onneksi on sellainen altakasteleva ruukku…josko se siitä jaksaisi vielä kasvaa ja kukoistaa 🙂
Kovasti voimia! Sanoja ei oikein ole. Toivottavasti äitisi saa hyvää hoitoa ja toipuu tästä ”kohtauksesta”. Raskasta ja epätietoista aikaa.
Kiitos Minna ♥
Epileptinen kohtaus on jäänyt päälle ja sitä koitetaan parhaan mukaan purkaa. Aikamoista odottelua tämä on. Ja mähän olen maailman kärsimättömin ihminen muutenkin 😉
Voimia ja jaksamista teille kaikille.♥
Kiitos kaunis Hanna ♥♥♥
Ensimmäinen kerta, kun kommentoin. Paljon voimia ja tsemppiä teille. <3
Hortensian hoidosta: Hortensia ei saa päästä kuivaksi, mutta ei saa seistä vedessäkään. Kasteluksi suosittelen upotuskastelua, jolloin kasvi kastuu kerralla kunnolla ja ei tarvitse koko ajan olla liruttelemassa kannusta. Upotat multapaakun veteen niin, että ilmakuplat nousevat pintaan. Kun kuplia ei enää nouse (enimmäkseen suurimmat kuplat)ja ruukku tuntuu raskaalta, nosta pois vedestä. Hortensiaa ei saa myöskään laittaa aurinkoon tai se palaa ja tulee ruskeaksi. Varjoisa paikka tai runsas hajavalo maksimissaan. Hortensia ei myöskään yleensä viihdy pitkään sisällä. On ulkokasveja. Päivisin voi jo pitää ulkona, mutta öisin täytyy nostaa vielä sisälle. Yleensä kesäkuu on vasta sellaista aikaa, kun voi ajatella jättävänsä kesäkukat ympärivuorokautisesti ulos ja ei tarvitse enää pelätä kylmiä öitä. Suosittelen, että istutat hortensian kunnolla johonkin isoon ruukkuun, jos haluat nauttia siitä koko kesän. Näin kastelukin helpottuu. Itse olen istuttanut hortensiat pihalle syksyllä ja suojannut talven yli. Näin ne kukoistavat seuraavinakin vuosina.:) Jos hortensiat istuttaa maahan, kannattaa ne poikkeuksellisesti istuttaa aurinkoiseen paikkaan. Meidän kesät täällä Suomessa on niin lyhyitä, että eivät ehdi kukkimaan varjoisessa paikassa.
Huh huh! Tulipas sepustus! Toivottavasti näistä oli kuitenkin jotain hyötyä ja hortensiasi kukoistaisi jatkossakin.:) Terv. Floristi/Puutarhuri
Kiitos Saara ♥
Ja hei kiitos oikein hyvistä neuvoista! Mä olen nyt ulkoiluttanut tuota hortensiaa aurinkoisella takapihalla, tunnin kerrallaan 🙂 Pitäisköhän mun sittenkin istuttaa se maahan…olisi ihan mahtavaa, jos se olisi elossa vielä kuukauden päästä, mutta että vielä ensi vuonnakin. Se olisi ennätys 😀
Voi ei..olipas tosiaan kurjia uutisia sulla:(
Eipä sitä voi muutakuin toivoa parasta ja ottaa vastaan mitä annetaan.onneksi olette siinä lähekkäin niin on apu lähellä.
Meilläkin alkaa olla vähän huolta miehen vanhemmista varsinkin isästä.
Kovasti voimia sinne<3
Kiitos Anu ja hei hurjasti voimia sinnekin ♥
Just näin, vaikka olenkin kovin positiivinen, niin samalla olen myös realisti ja ajattelen, että on asioita, joille emme yksinkertaisesti voi mitään. Elämä jatkuu kaikista näistä karikoista huolimatta!
Hei. Kommentoin ekaa kertaa, ihana blogi. Voimia teidän perheelle, ei ole helppoa kun lähimmäinen sairastaa, oman elämän murheet saa oikeat mittasuhteet tällaisten asioiden rinnalla. Tsemppiä <3
Kiitos Henna ♥
Sehän se onkin, että enää ei tule valitettua pienistä. Tai ainakin pyrkii sitä välttämään 🙂
Voi Maria… olette ajatuksissa <3
Kiitos kaunis Hertta ♥
Raskaita aikoja eletään, mutta ei auta kuin porskuttaa eteenpäin 🙂
Iso hali täältä ja voimia sulle Maria <3
Aina jaksan ihailla positiivisuuttasi!
Hei kiitos kaunis Sari ♥
Se positiivisuus on kyllä ollut viime päivinä jälleen ihan elinehto 😀 Muuten olisi helppo jäädä huolen ja murheen kouriin…
Voi kurja, sanattomaksi vetää. Olette ajatuksissa, voimia ja jaksamista teidän koko perheelle <3 <3
Kiitos kaunis Tintti ♥♥♥
Voimia, ja isosti tsemppiä! <3
Kiitos Kaura, tsempit tulevat tarpeeseen ♥♥♥
Paljon jaksamista <3 Minä jollakin tasolla tiedän, mitä käyt läpi. Tämä alkuvuosi on sisältänyt paljon säikäytyksiä ja huolta useamman läheisen puolesta. Nyt on onneksi ainakin tällä hetkellä kaikki ok ja toivottavasti näin mennäänkin tätä kevättä eteenpäin. Hyviä uutisia ja yhteistä aikaa toivon teillekin.
Kiitos Tarja ♥
Voih, oikein paljon tsemppiä sinnekin ♥ Eläminen säikäyksien ja huolen kanssa on kyllä ihan syvältä! Mutta toisaalta, oppiipas arvostamaan taas niitä seesteisiä aikoja 🙂
Voimia sinne koko perheelle täältä meiltä kaikilta – erityisesti äidillesi ❤️ Ja aurinkoisia mökkipäiviä, kaikesta huolimatta.
Kiitos kaunis Marja sinne teille kaikille tsempeistä ♥
Tuo mökki on kyllä ihme paikka -siellä rentoutuu vaikka ympärillä tapahtuu kurjia 🙂 Onneksi on paikka, jossa pääsee vähän arkea pakoon. Jaksaa taas täällä kaupungissa puuskuttaa täysillä eteenpäin!
Paljon voimia ja tsemppiä täältäkin ja muista oma jaksaminen myös!
Kiitos Sanna ♥
Juu, täytyy muistaa tuo oma jaksaminen! Kiitos muistuksesta. Tässä on menty viimeinen puoli vuotta aika haipakkaa…
Halaus <3
Kiitos kaunis Ansku, halaus otettu vastaan ja lähetetty sinne takaisin ♥♥♥
Heippa
Voimia teidän mummulle ja tsemppiä teille!
Kyyneleet tuli, kun luin kirjoituksesi. Onneksi olitte lähellä ja apua saitte pian. Jos jossain osataan hoitaan, niin meidän sairaalassa. Iso hali 🙂
Heissulivei Tanja ja kiitos kaunis ♥
Todellakin, onneksi asutaan tuollaisen ammattitaitoa täynnä olevan sairaalan lähellä! Just miehelle tuossa ääneen sanoinkin, että kyllä on taas hoitohenkilökunnan arvostus noussut ihan sfääreihin.
Terkkuja sinne täältä meiltä kaikilta! 🙂
Voimahalaus ❤
Kiitos Minna, halaus tuli perille ♥♥♥
Paljon voimia äidillesi ja koko perheelle! Olette ajatuksissani <3
Kiitos kaunis SuviKoo ♥♥♥
Tsempit täältäkin! Olet mielessäni ❤️
Kiitos Minna ♥
Tsemppihenkeä tässä tarvitaankin, mutta yllättävästi sitä kumpuaa jostain 🙂
Tsemppiä koko perheelle!
Kiitos kaunis tsempeistä, ne tulivat perille ♥♥♥
Paljon voimia <3
Kiitos kaunis Salla, nämä teidän tsemppiviestit tulevat kyllä tarpeeseen ja niistä saa ihan hirmuisesti voimia ♥♥♥
Lähetän vain ison voimahalin <3 <3
Voi kiitos kaunokainen, voimahali tuli hienosti perille ♥♥♥
En osaa neuvoa kukka-asioissa, niissä minulla on ns. peukalo keskellä kämmentä.
Voimia äidillesi, sinulle ja perheellesi! Hienoa äidillesi, että olette lähellä häntä auttamassa. ❤
Kiitos kaunis Kristiina ♥
Samoin täällä on peukalo keskellä kämmentä näissä jutuissa – kovasti yritän sitä siitä siirtää sivummalle ja onnistua kukkien hoidossa 😉
Voimia sinulle ja läheisillesi ❤
Kiitos Sirpa ♥♥♥
Onneksi aurinko paistaa ja kesää kohti mennään, sekin helpottaa tilanteen käsittelyä 🙂
Hei Maria!
Voih, onpa ikävä kuulla, tuli itku silmään lukiessani kirjoitusta. Voimia todella paljon arkeenne ja olet kyllä todella valovoimainen ihminen siinä olisi kyllä opittavaa !
Parhain terveisin ja uskollinen lukija
Sonja
Ps. Googlasin taas jälleen kerran pavlovan ohjeen sivuiltasi.
KIiTOS 🙂
Heippa Sonja ja kiitos kaunis ♥
Hei jes, mäkin taidan muuten leipaista pavlovan viikonloppuna – nyt kun siitä muistutit 😀
Aurinkoista viikonloppua ♥
Hei, tuli ihan itku, kun luin kirjoituksesi, elin niin mukana. Hurjasti voimia teille kaikille! <3 Miina
Moikka Miina ja kiitos ♥♥♥
Päivä kerrallaan mennään ja onneksi äiskä on nyt parempaan päin! 🙂