MOIKKA!

Ei vitsit, selasin eilen pääsiäispostauksiani vuosien varrelta ja siinä selatessani huomasin, että olen tyystin unohtanut yhden rakkaimmista harrastuksistani. Kattausten tekemisen. Juu, kyllä meillä katetaan pöytä joka päivä, mutta tarkoitan niitä sellaisia kattauksia, joihon nähdään vaivaa ja aikaa. Tämä asia täytyy korjata asap. Jo tulevana viikonloppuna. Lauantai menee hurmurikummipojan 2 v -synttärihulinoissa, mutta sunnuntaina voisi laittaa lampaanpaistin uuniin ja kattaa ajan kulukseen pöytää.

Löysin pari vuotta sitten tekemäni, hiukkasen TineK Home:n sävyttämän kattauksen. Kuvatkin ovat sielä parin vuoden takaa ja inasen pienet tähän uuteen blogin ulkoasuun, mutta ei anneta sen häiritä. Olin näemmä juuri askarrellut Emilian ohjeiden mukaan TineK-pääsiäismunia, jotka eivät tosin kestäneet tarkempaa zoomailua 😀 Nyt alkoi pikkuisen harmittamaan, että en ole laittanut pääsiäisruohoa kasvamaan…kyllähän tuo vihreä pääsiäiseen sopii. Ehtisiköhän se vielä?Lisäksi eilen muistin illalla veljen vaimon luona ollessani, että helmihyasintteja ei ole tullut sillä silmällä katseltua marketeissa. Se on yksi ehdoton kevään ilmeen tuoja.

Löydättekö kattauksesta yhden etikettivirheen? 😉 Jep, mä olen sitä mieltä että kattaus saa olla millainen vain, kun ei ole kyse formaalista tilaisuudesta. Mutta silti silmiini pistää tuo kuohuviini- ja vesilasin sijoittelu. Nyt vielä vimpat työjutut pois alta ja sitten kotiin raakakakun tekoon! Lupasin auttaa synttäritarjoiluissa ja mitenkäs taas sattuikaan, että päätin tehdä sellaisen kakun, jota en ole edes aiemmin kokeillut. Tää on niin tätä…syteen tai saveen 🙂

TORSTAITERKUIN,