MOIKKAMOI!

Huh, loma lähenee parin yön päästä loppuaan, mutta juuri miehen kanssa totesimme yhteen ääneen, että on kyllä kiva palata kotiinkin! Loma on ollut mitä ihanin – tuntuu kuin oltaisiin oltu reissussa vähintään kuukausi. Ollaan nähty ihan sikapaljon. Toisaalta ollaan makoiltu altailla ja vain oltu. Luvan kanssa. Sopivassa suhteessa kaikkia. Elämän osa-alueet ovat olleet balanssissa. Elämän tasapainosta yksi hieno esimerkki on se, että täällä osa ihmisistä, jotka kuuluvat hindu-uskontoon palvovat montaa jumalaa; niin niitä hyviä jumalia kuin pahojakin. Suhteessa, jossa löydetään se kultainen keskitie. Siitähän elämässä oikeastaan taitaakin olla kyse. Balanssista, katsokaas.

Kultainen keskitie on tällä lomalla konkretisoitunut monella eri tapaa. Siinä missä aiemmin haaveilin ihan vain lomalla lorvimisesta loppuelämän ajan on tällä hetkellä ehkä hitusen ahdistavakin ajatus. Jotta lomasta nauttii, on se toinenkin puoli niin tärkeää. Työ ja arkirutiinit. Sopivassa suhteessa molempia. On ollut hienoa huomata, että Bali ei ole vain valkohiekkaisia uimarantoja ja viiden tähden lomaresortteja. Ajaessamme pikkuisten kylien läpi rankkasateiden runtelemia teitä pitkin ja nähdessämme ihmisten todellista elämää sitä on tajunnut, että vaikkei heillä olekaan ehkä vimpan päälle uusinta teknologiaa tai edes aina puhtaita vaatteita päällä, niin silti hymy on huulilla. Ihan käsittämätöntä. Kerrassaan ihailtavaa!

Tuolla turuilla ja toreilla on myös tullut hämmästeltyä sitä yhteisöllisyyttä; yhteiseen hyvään ollaan valmiita tekemään töitä. Yhteisöllisyyttä silläkin tavalla, että perheet asuvat usein isovanhempia ja sisaruksia myöden usein saman katon alla. Yhden päivän taksikuskillemme oli ihan utopiaa, kun kerroimme asuvamme nelistään. Yritimme kyllä selittää meidän pyhäkolminaisuudesta, mummusta tien toisella puolella ja veljen perheestä kivenheiton päässä. Mutta kuski vain pyöritteli päätään 😀

Bali on täynnä kauneutta. Ihmisiä, mutta myös kauniita yllätyksiä. Siellä sun täällä pilkistää pikkuinen patsas. Temppeleitä löytyy joka kadunkulmasta. Luonto on vehreämpää kuin missään muualla. Samaan aikaan jossain tuolla alamaailmassa kytee toisenlainen Bali hämäräbisneksineen. Pelko terrorismista. Turvatarkastuksia hotellialueelle tultaessa. Metallinpaljastimia kauppakeskuksen portilla. Vastakohtia kerrakseen. Paljon sulateltavaa tällaiselle sinisilmäiselle, kaikista hyvää uskovalle turistille. Joka ajatteli nauttia vielä huomenna viimeisestä kokonaisesta lomapäivästä ja keskittyä vain niihin Balin kauniisiin juttuihin.

IHANAISTA KESKIVIIKKOA (oletan, että tänään sellainen on ;))!