kuvat lähteineen löytyvät täältä

MOIKKAMOI!

Perjantai, viikon parhain päivä on täällä taas. Ei ihan perinteistä perjantaimyyssiä tarjolla tänään. Noh, ainakaan sitä ruokapuolta, vaikka kuvissa köökin puolella ollaankin. Illalla sairaalareissun jälkeen ajateltiin hakea siipiä, katsoa Tapparan peliä ja ehkä hivenen pelata tuota Lara Croftia 😉 Huomen illalla on kyllä jo pakko päästä keittiöön tekemään jonninsortin myyssiruokia. Sitä ennen pitää tehdä suursiivous, että siellä keittiössä viihtyy. Se on muuten jännä juttu, että ruoanlaitosta ei nauti (tai ainakaan mä en nauti), jos keittiö on sotkuinen. Niin kiva kuin tuo saarekkeemme onkin, niin silti se kerää ihan ihme roinaa. Näemmä lasten leluja ja tavaroita aina Baby Lipseistä värityskirjoihin.

Saako jo vähän suunnitella? Mä tiedän, että on niin kovin aikaista sitä tehdä, mutta minkä sitä itselleen mahtaa 🙂 Mikälisikäli jos ja kun päädymme (no taidamme olla jo 51 % päätyneet) muuttamaan tuohon mummulaan, tien toiselle puolelle, niin remppaa pitää vähän tehdä. Kyseessä on 1960-luvun kolmikerroksinen puurunkoinen omakotitalo. Kellarikerroksen ja yläkerran suunnitelmaa myöhemmin, mutta aloitetaan kodin sydämestä eli keittiöstä, joka sijaitsee keskikierroksessa. Keskikerroksenhan äiti ja isä remontoi juuri ennen iskän kuolemaa. Keittiötä ei koettu tarpeelliseksi remontoida silloin, mutta itse laittaisin sen uusiksi. Täältä ja täältä löytyy kuvia tuosta keskikerroksesta. Keittiö sijaitsee ruokatilan vieressä ja malliltaan on u-mallia. Aikalailla mittasuhteiltaan ja malliltaan tällainen.

Mä haaveilin aikani kliinisestä ja kiiltävästä keittiöstä. Mutta hei, vaikka sellainen tuohon talovanhukseen sopisikin (kontrastia, kontrastia you know), niin ei me ihan sellaiselle linjalle lähdettäisi vissiin. Vaan siltä väliltä. Valkoista, mustaa ja puuta. Viherkasveilla höystettynä. Mä en tiedä, mikä tuossa mustassa kiehtoo. Sitä ei kuitenkaan saa olla liikaa. Ettei tuo keittiö pienene. Ehkä u:n päätyseinä mustalla. Lisäksi haaveilen, että u:n vasemman käden sakara on lattiasta kattoon kaappia (jääkaapit, uunit sun muut tähän) ja sitten päätyseinälle tulisi liesi tuulettimen kera. Ilman yläkaapistoja. Ehkä avohyllyjä? Tosin en tiedä, kuinka ne pölyyntyy. Sitten tuon u:n oikean käden puoli tulisi pelkkää alakaapistoa ja tasoa, sillä sillä seinällä onkin iso ikkuna. Josta muuten saisi ikkunan kautta poimittua omenat talteen muutamasta oksasta.

Saisinkohan mä vihdosta viimein ne haaveilemani (tai edes yhden) Tolomeon seinävalaisimet? Huomaatteko muuten, että niin kuin mä inhoan nyt tuota ruskeaa meidän keittiössä, niin sitä löytyy melkein joka kuvasta tuosta ylhäältä? Ei ole helppoa olla nainen – vol 532 😀 Tosin puuta pitää olla tuomassa lämpöä mustan ja valkoisen ohella.

Seuraavaksi sitten katsastetaan haaveiden sauna- ja suihkutiloihin. Iiks, mä taidan olla vähän liian innoissani. Onneksi on tuo järjen ääni, joka vähän toppuuttelee. Kuulemma joku budjettikin pitäisi tehdä…siis mikä?!? Me ei taideta puhua lainkaan samaa kieltä tuon mieheni kanssa 😉

ILOISIN PERJANTAITERKUIN,

PS. voi pojat, on tää kuulkaas yhtä vuoristorataa! Äiskän vointi on yhtäkkiä parantunut. Siinä määrin, että voidaan hakea äiti huomenna pikkuiselle kotilomalle. Ehkä yön yli ei uskalla kotona vielä olla, mutta pari kolme tuntia iltapäivällä nyt ens alkuun. Sen verran, että saa hautautua shaalin alle omalle sohvalleen katsomaan urheilua telkkarista. Keitetään iltapäiväkahvit ja haetaan iltaruoaksi currykanaa. Muuta ei kuulemma kaipaa ♥