KAUNISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!
Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut mukavasti 🙂 Eilen heitettiin päiväretki Turkkuseen ja ilta möllötettiin takkatulen äärellä sohvalla. Pitkästä aikaa koko perhe kasassa. Jotenkin tuntuu, että se on tätä nykyä harvinaista herkkua. Lapset kun leikkisivät mieluusti ystäviensä kanssa 24/7. Mikä sekin on ihanaa. Välillä talo täyttyy äänistä ja välillä ollaan ihan tyystin hiljaisuuden vallassa miehen kanssa kaksistaan lasten leikkiessä muualla. Onni on ystävät. Mä olen tässä parin päivän aikana miettinyt kovin sitä, että kuinka usein sitä tulee pelättyä joitain asioita etukäteen. Ehkä vähän murehdittua ja surtuakin etukäteen asioita, joille ei kuitenkaan mitään voi. Ja sitten kun tuollainen surullinen tai ahdistava asia on ajankohtainen, sitä huomaakin saavansa jostain ihan äärettömän paljon voimia. Perheestä ja ystävistä.
Jälleen kerran sitä on oppinut iloitsemaan niistä pienistä asioista. Vaikkakin ehkä kantapään kautta, mutta kuitenkin. Niistä sellaisista onnenmurusista, joiden ansiosta tunnelin päässä näkyy valoa. Tänä aamuna tunsin suunnatonta iloa muun muassa siitä, että löysin kuin löysinkin hampunsiemenpussin laatikon perukoilta. Vaikka luulin niiden jo loppuneen. Tulppaaneista, joiden väriloisto saa hyvälle mielelle. Miehestä, joka siivoili pöydillä lojuneita rojuja. Lapsista, jotka saivat hepulin ilman syytä. Unesta, jossa lensin Köpiksestä Tukholmaan hurmurikummipojan kanssa. Minne lie muu perhe jäänyt, mutta kaksin olimme ja toinen hymyili mulle hurmurihymyään 🙂 Mökiltä poimituista mustikoista, jotka löysin pakkasesta. Iloitsin myös utsjokilaisten puolesta, sillä luin uutisista, että heillä on näyttäytynyt vihdosta viimein kaamoksen jälkeen aurinko. Wuhuu, kevättä kohti mennään!
Niin, välillä se on kuulkaas revittävä ne pienet ilonaiheet ihan arkisista jutuista. Tärkeä taito, jonka toivon säilyttäväni jatkossakin. Nyt takaisin aamupuhteisiin eli siis Lara Croftina seikkailemaan 😀 Me ollaan armottoman koukussa tuohon Tomb Raider peliin. Mies pelaa ja mä ohjeistan vierestä. Vähän niin kuin autolla ajettaessa 😉 Suloiseen sunnuntaihin kuuluu myös sairaalassa vierailu. Äippä meni eilen aika huonoon kuntoon ja ensiavun kautta tie vei osastolle. Onneksi on siellä osaavien hoitajien ja lääkärien ympäröimänä. Lähitulevaisuus on vielä tähtiin kirjoittamaton. Mitä tahansa voi tapahtua. Päivä vain ja hetki kerrallaan mennään. Pieni ilonaihe on sekin, että asutaan kaupungissa, jossa on yliopistollinen sairaala. Että ollaan tässä lähellä.
Aihetta iloon tuo myös kaunis pakkasilma. Tänään on pakko päästä hieman ulkoilemaan. Aivot kaipaavat happea, kaiken tämän Xbox-huuman aiheuttaman mökkihöperyyden vastapainoksi!
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
Suloista sunnuntaita sinnekin ja voimia kaikkeen ja erityisesti äitisi osalta <3, toivotaan, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin.
Ihanaa, että muistuttelet meitä muitakin aina välillä olemaan kiitollinen elämän pienistä iloista, tärkeä taito! Asioitahan usein pitää itsestään selvyyksinä ja miten oikeasti esim. nuo tulppaanit saavat mielen iloiseksi, ei sen tarvi olla sen kummosempaa!
Moikkelis Sari
ja kiitos <3
Ne on ne pienet jutut, mitkä ratkaisee 🙂 Tänään se on aurinko ja fakta, että pakkasta oli vaan 16 astetta 😀
Ihanaa tiistaita <3
Ihanat tulppaanit! Meidän kylällä oli ruokakauppojen kukat niin rupusia, että sinne saivat jäädä.
Voimia ❤️
Kiitos Iukku <3
Mä olen löytänyt meidän kylän parhaat tulppaanit Lidlistä 🙂
Kivaa tiistaita <3
Voimahalaus ystäväiseni ღ Muistan edelleen niin elävästi toissasyksyn kun äitini oli sairaalassa.. kuinka olin itse aivan ahdistunut ja stressaantunut. En siis voi kuin ihailla tuota elämänasennettasi – itse kun olen just se toinen, pessimistinen ääripää. Ja tää ääripää kiskoo nyt ulkovaatteet päälleen ja lähtee ekaa kertaa aikoihin valoisaan aikaan pitkälle kävelylenkille! Kaunista sunnuntaita!
Kiitos ihana <3
No kuule, mä just mietin tuossa sitä teidän syksyä ja että kuinka raskasta se on ollut. Positiivisesta elämänasenteesta on kyllä hyötyä, mutta onhan tää välillä vähän tuskaa. Kunnes taas muistaa, että elämä jatkuu 🙂
Ihanaa ja kaunista tiistaita sinne <3
Lämmin halaus sinulle Maria. Toivotaan,että asiat järjestyvät parhain päin. Nautitaan pienistä hyvistä hetkistä! Jaksamista ja kiitos, kun kirjoitat. Sinulla on taatusti monta kohtalotoveria – täällä yksi heistä <3
Kiitos Hanna <3
Ja hei, ihan hurjan paljon tsemppiä ja haleja sinnekin <3 Onneksi aurinko edes paistaa 🙂
Täältä Vuoreksen suunnalta aurinkoiset terkkulit sinne suuntaan! Pidempään oon jo seuraillut eloanne ja haluan kiittää piristävästä annista jota blogimaailmaan tuot. Jokainen päivä on lahja. Se oli isäni motto. Isän, jonka menetin jo 18-vuotiaana.
Hei kiitos hanna
ja terkkuleita sinne Vuoreksen suuntaan <3
Jokainen päivä on todellakin lahja - ei sitä aina muista, mutta kun muistuttelee aina silloin tällöin itseään siitä, oppii tuota arvostamaan 🙂
Voimia ja kiitos aidosta blogistasi – mikä harvinaisuus!!
Moikka Siiri
ja hei kiitos kaunis <3
Oikein aurinkoisia tiistaiterkkuja sinne! 🙂
Pakko taas raapustaa rivi..kun lapsukaisetkin leikkii (ehkä) hetken sovussa 😉
Olet mahtava! Siis asenteesi, ihan kadehdittava..Omassa arjessa tiedän tuon tuntee, että ne pienet ilot..joskus pitää oikein ajatuksen kanssa miettiä. Yritän ajatella illalla kymmentä hyvää asiaa mistä olen kiitollinen ja onnellinen. No, yleensä ne on samojakin mutta aika nopeasti kuitenkin mielessä <3 Voimia teille! Omat vanhempani pian 70v. vielä suht terveitä, ja toivottavasti pitkään. Lapsenlapset ovat vielä kovin pieniä, ja tokihan sitä toivoisi että niin isovanhemmat kuin lapsetkin vielä saisivat toisistansa nauttia. Itse en ole omia pappoja nähnytkään ja mummot olleet vanhoja ja jo aika hoidettavia itse. Niin se elämä menee. Ja ne ruuhkavuodet.
Kiitollinen tänään: Aurinko! Mikä ihana valoilmiö, pakkasen paukkuessa - kaunis maisema. Omat lapset - vaikkakin yksi saa itkupotkuraivareita ja kahdelle pukkaa hampaita, on kitinää, nuhaa ja kakkavaippoja x10/vrk 😉 sekä liian vähän unta, liian pitkään, MUTTA ihana mies joka tänäänkin antoi nukkua vähän pidempään. Hyvä ruoka. Tulppaanit <3 joita sain tänään ihanalle ystävälle kiikuttaa kolmessa värissä, ja lapsetkin sai samalla leikkiseuraa. Huom. saatiin silti monta asiaa juteltua kun jätin pienimmät päiväunille, ja jälleen - kiitos siitä miehelle. Ihana koti, johon on aina ihana palata - pienemältä tai isommalta reissulta. Ja pienten ilo kun saapuu kotiin 🙂 Pian alkaa taas iltaruutinit, mutta kun talo hetkeksi hiljenee, on hetki oma/yhteistä aikaa ja takkatuli <3 Sitä ennen vielä monta suuta ruokittavan, lasta sylitettävänä ja hoidettava. Olen ne itse halunnut, pitkään odottanut ja onneksi saanut <3 Tässä hetkessä siis kiitollinen!
Moikka Maarit
ja kiitos <3
Hei tuo sun asenteesi on ihailtava myös - monta asiaa, mistä olla kiitollinen 🙂
Näinhän se on, että täytyy elää hetkessä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Hyvänä esimerkkinä tuo meidän 67 vuotias äippä, joka ollut terveenä tähän asti. Sitten tuntuikin, että tuli "lottovoitto" sairauksien suhteen. Seitsemän oikein ja pahin mahdollinen tauti. Mutta eteenpäin porskutetaan 🙂
Aurinkoista tiistaita <3