maanantai 30. marraskuun 2015

Onnen kyynel

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAILTAA IHANAT!

Huh, mikä päivä! Kerroinkin jo, että jouduin menemään eilen korvalääkäriin. Kuitenkaan valottamatta sen enempää miksi. Mulla putsattiin korvaa huuhtelemalla viime keskiviikkona ja meinasin tähän operaatioon pyörtyä. Ennen ei ole tullut ko. operaatiosta huimausta. Lopetettiin huuhtelu kesken ja työterveyshoitaja passitti korvalääkärille tekemään imurilla vastaavan puhdistuksen. Se tehtiinkin samana iltapäivänä. Kuitenkin jossain siinä keskiviikkoiltana/yönä korvani lukkiutui ihan täysin. Perjantaina tilanne oli se, että en kuullut puhua puhelimeen tuolla vasemmalla korvalla. Lauantaina ja sunnuntaina kuulo ei korjaantunut ja jatkuva humina oli tehdä hulluksi.

Eilen korvalääkärillä tilanne katsottiin akuutiksi. Olisi kuulemma kannattanut mennä heti jo torstaina ensiapuun/korvalääkärille. Se, miksi tästä teille kerron, on että ajattelin vinkata, että mikäli jommasta kummasta korvasta katoaa äkillisesti kuulo tai edes alenee, niin menkää rakkaat lukijat lääkäriin. Asap. Jos todetaan, ettei ole vaikkua tms mikä kuuloa alentaisi niin lääkityksen nopea aloittaminen parantaa ennustetta. Lohduttominta oli kuulla se, että lääkäri ei voinut taata, että heti aloitettu hevoskuuri kortisonia ja sisäkorvan verenkiertolääkitys auttaisi. Kaikilla ei auta. Kaikilla ei kuulo palaudu.

Arvatkaa mitä? Mulla on tänään vähitellen kuulo alkanut palautumaan!!! Aamulla vielä humisi ja suhisi, mutta tunsin että paineentunne alkaa häviämään. Töissä aamulla en vielä kuullut puhelimeen puhua tuolla korvalla, mutta iltapäivällä huomasin ottavani tilausta vastaan ja pitäväni puhelinta juurikin vasemmalla puolella. Puhelun jälkeen tajusin asian ja vähän aikaa hymyilin hölmistyneesti. Onnen kyynel silmäkulmassa. Olin jo tsempannut itseni eilen illan aikana siihen, että tulen toimeen yhdellä kuulevalla korvalla. Tuo vioittunut korva ei ole vielä ihan normaali, mutta kuulen puhua sillä puhelimessa. Enää ei tarvitse kääntää tervettä korvaa puhujaan kuullakseen. Kuinka paljosta sitä saa taas olla kiitollinen? Huhhuh.

No joka tapauksessa tuota äkillistä kuulon alentumaa/menetystä tulee nyt tutkia ja huomenna menen kattaviin tutkimuksiin. Lääkäri veikkasi ensihätään pitkittyneen flunssan aiheuttamaa sisäkorvan virustulehdusta tai stressiä. Jälkimmäistä mä en yleensä tunne. Paitsi sitten, kun kroppa sanoo itsensä irti. Huono piirre, johon täytyy kiinnittää huomiota jatkossa. Nyt tutkitaan sitten muut eli mahdollinen verenkiertohäiriö tai rakenteelliset viat. Jos ei niistä löydy mitään, niin sitten menee tuon viruksen tai stressin piikkiin. Onhan tässä kuulkaas taas ollut tapahtumarikas marraskuu. Onneksi huomenna on jo joulukuu 😉 Kaiken tämän keskellä se tunne, että elämä kantaa, on vain vahvistunut. Kulunut fraasi, joka pitää ihan tasan tarkkaan paikkansa!

Mä veikkaan, että mun korva palautuu vielä ihan ennalleen. Ja vaikkei palaudu, niin mä tyydyn ilomielin tähän tilanteeseen mikä nyt on. Mä veikkaan myös, että nyt kun olen sairastellut siitä syyskuun puolivälistä asti, niin jahka tämä korvakeissi saadaan kunnialla pois alta, niin alan taas kiinnittämään enemmän huomiota siihen omaan hyvinvointiini. Aika paljon sitä priorisoi tässäkin asiassa lapset edelle. Alan taas liikkumaan ja syömään terveellisesti. Rakastamaan omaa itseäni ja olemaan itselleni armollinen. Ei aina tarvitse eikä ole pakko. On hyvä välillä höllätä.

Kuvat mummulasta tältä illalta! Käytiin vähän ripustelemassa jouluvaloja. Siellä odotellaan operaatioon pääsyä, näillä näkymin vielä ennen joulua. Facebookin yhdestä (perin luotettavasta :D) testistä sain ensivuoden ennustukseksi ilo, terveys ja rakkaus. Tuota keskimmäistä varsinkin painottaisin. Mutta voihan sitä sairastellakin, pääasia että on rakkautta ja että on onnellinen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


7 Responses to “Onnen kyynel”

  1. Ansku sanoo:

    Moi! Voin NIIN samaistua tuohon tunteeseen, nimittäin minulla on menieren tauti, ja voin kertoa, että oireet ovat helvetilliset. Kuulo on välillä niin herkillä, että edes vessaa ei kärsi vetäistä ilman, että laittaa kädet korville. Ja huimaus, lue järkyttävä karusellipyöritys on aivan kamalaa. No en enempää, etes kehtaa vuodattaa, mutta kyllä sitä ihminen on hölmö, kun tarvitsee aina jotain erikoista, että osaa arvostaa taas elämää. Toivottavasti saat korvasi kuntoon, ja joululaulut raikavat taas raikkaasti korvissasi. Tsemppiä ja stressitöntä joulukuuta.

    • Maria sanoo:

      Moi Ansku
      ja voihan kurjuus! Tuo neljä päivää oli elämäni ehkä yksi tuskallisin kokemus; se kun ei pystynyt edes lasten ääntä kuuntelemaan ilman kipua ja särinää. Ihan kuin rikkinäinen kaiutin olisi tungettu korvaan. Ja siltikään ei kuullut hyvin. Oikein paljon voimia sinne <3 <3 <3

      Täällä korva vielä vähän vinkuu, mutta en anna sen häiritä. Pääasia, että korvalla kuulee!

  2. Anu sanoo:

    No huh!onpas teilläkin riittänyt vastusta..
    Onneksi sun kuulo alkaa palautua.
    Mä oon joskus kuullutkin,että lapsille voi tulla(ja tiedänkin yhden lapsen)kuulonalentumaa korvatulehduksesta.ja näköjään aikuisellekin.
    Kyllä se vaan on niin ettei sitä muista terveyttä tarpeeksi arvostaa ennen kuin tulee jotain flunssaa isompaa.
    Meillä pojat nyt kuureilla,toivotaan nyt,että saataisiin flunssat häädettyä:)

    • Maria sanoo:

      Moikka Anu,

      no äläpä muuta sano! Sarjassamme sellainen syksy, että oksat pois 😀

      Juu, onneksi kuulo on nyt palautunut. Vinkuu vielä vähän, mutta se on pieni vaiva. Kuulokoe meni hyvin ja nyt jotain hermoratatutkimuksia vielä. Vissiin sit se stressi/virusperäinen sisäkorvatulehdus syynä. Huh, molempia ajattelin välttää jatkossa 😉

      Ihanaa tiistaita ja paranemisia sinnekin päin <3

  3. Emma sanoo:

    Ai kauheeta, hurja tarina! Onneksi tilanne on paranemaan päin, pidetään peukkuja sille, että korva paranee ennalleen (KYLLÄ se paranee!!)!!

    Toi stressimörkö on kyllä niin vaarallinen tyyppi. Mäkään en juuri koskaan TUNNE stressiä (ellei ole joku ihan über-kamala vaihe pällä), mutta kyllä keho sen stressin huomaa ja tavalla tai toisella sitten ilmoittaa jossain vaiheessa, että nyt riitti. Oletko lukenut Kaisa Jaakkolan kirjoja? Niissä on tästä(kin) aiheesta paljon asiallista tekstiä. Mä olen biologina aika ”kranttu” sen suhteen, ketä näistä nykypäivän terveyskirjoittajista uskon, mutta mun mielestä Jaakkolan kirjat (ja muut tekstit) on tosi hyviä!

    Jaksamista ja lepohetkiä <3

    • Maria sanoo:

      Moi Emma
      ja kiitos, kyllä se on nyt jo niin paljon parempi, että jos tällaisenakin pysyy, niin kiitollinen saa olla 🙂

      Hei kiitos vinkistä, käynkin saman tien googlettamassa tuon Jaakkolan!

      Kiitsa ja ihanaa tiistaita sinne <3

  4. Niina sanoo:

    Hui, en ole koskaan kuullut että korvat mennessä lukkoon flunssan yhteydessä pitäisi suunnata lääkäriin! Mulla tukkeituu korva tai korvat lähes aina flunssan jälkeen ja pidän sitä ihan normaalina ”oireena”. 🙂
    Heti rupesin kuitenkin miettimään.. Toisessa korvassa ei ole jatkuvaa vaivaa, mutta kun oikein painelee niin korvakäytävässä tuntuu pientä kipua. Eihän se normaali ainakaan ole, mutta ei mokoman takia ole lääkäriin viitsinyt mennä..

    Onneksi selvisit säikähdyksellä 🙂 Kaikkea sitä pitääkin olla!

Kommentoi