perjantai 31. heinäkuun 2015

DIY-ulkotulipaikka (& terassin laajennus)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…sekä yksi kesän upeimmista (not so DIY) auringonlaskuista eilen illalta 🙂

HELLUREISSAN!

Sataa sataa ropisee, pilipilipom…aamulla aurinko paistoi mitä lämpimämmin ja lähdettiinkin heti herättyämme torikahveille. Ihan parhaita tuollaiset! Saareen takaisin tullessamme alkoi pilviä kerääntymään ja nyt onkin vietetty aikaa sisällä. Pian päiväsauna, -palju ja sitten koristelemaan kesähuonetta iltaa varten. Aiomme syödä tämän kesän ekat rapurallaat tänään.

Kuka muistaa millainen tuo meidän mökin piha oli ennen kuin teimme terassin? Jep, yksi iso varvikko 🙂 Just yksi päivä katsoin kuvia täältä postauksesta (klikatkaa kuvat isommaksi). Onhan tuo pari kesää sitten tekemämme terassi tuonut ihan hirmuisesti uutta oleskelutilaa pihalle. Ollakin, että sen alta meni varpuja sileäksi. Eilen varpuja laitettiin matalaksi vähän lisää ja terassi sai jatketta. Pari kaivonrengasta tuli roudattua viime kesänä keskelle varvikkoa, maakuopan päälle. Siihen oltiin pitkään haaveiltu ulkotulipaikkaa, mutta ei oltu saatu aikaiseksi tehdä asialle mitään. Eilen aamulla repäistiin; haettiin talon takaa puumateriaalia ja rakennettiin terassille pieni jatke, jotta saatiin yhteys ulkotulipaikkaan. Terassin jatke oli tarkoitus tehdä vielä alemmaksi, mutta olisi mennyt kaivuuhommeleiksi. Hyvä se on noinkin! Kaivonrenkaiden pohjalle roudasimme vähän kiviä sekä hiekkaa. Ulkopuolelta betoni sai mustan värin pintaansa. Tänään vielä lisäämme kiviä ruohon ulkotulipaikan ulkoreunoille. Aluksi olin vähän tuollaista kaivonrengasulkotulipaikkaa vastaan. Kaikessa spurgudessaan loppujen lopuksi ihan loistava. Mökkimäinen. Saakohan tuohon muuten ostettua mitään sopivankokoista ritilää? Eilen paistoimme siinä makkarat ja kyllähän avotulella paistetut makkarat ovat vertaansa vailla.

Aika moni ihmettelee, että miten me osaamme tuosta vain tehdä terassin. Kaikille olen vastannut, että tekemällä oppii. Me ei oltu ikinä ennen sellaista tehty, mutta ekaan omistusasuntoomme terassin tekoa harjoittelimme pienessä mittakaavassa reilun kymmenen vuotta sitten. Nykyiseen kotiinhan teimme sitten astetta isomman terassin. Kuukauden päivät töiden ohella siihen saimme kulumaan aikaa. Mökin terassi meni ihan heittämällä toissa vuonna. Aikaa kului maksimissaan pari päivää. Tuo pikkuinen terassin jatke oli näihin nähden ihan piece of cake. Pari hassua tuntia. Terassin laajennus täytyy heti ensi keväänä käsitellä samalla harmaalla kuin tuo muu terassi, tällä hetkellä pistää vähän silmään. Onko teillä kokemusta terassin teosta? Terden tekeminen on mun mielestä ihan superkivaa puuhaa! Ollaankin jo suunniteltu seuraavaa terassia tuohon mökin pääoven eteen….

Hei, nyt alkoi aurinko taas paistamaan. Ei muuta kuin makkarat mukaan ja kohti saunaa. Kiuasmakkaroita kuulemma tekisi muun perheen mieli 🙂

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. siis tajusin muuten just, että mullahan on vihoviimeinen lomapäivä tänään. On ollut ihana loma, joten ihan kiva päästä töihinkin maanantaina!

 


torstai 30. heinäkuun 2015

Torsdagsmys / ruokavinkki viikonlopulle

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
TORSTAI-ILTAA IHANAT!

Meidän oli alunperin tarkoitus tulla mökille vasta tänä aamuna, mutta eilen, kun raskaantyön raataja palasi työreissusta monta sataa kilometriä ajaneena päätimmekin lähteä siltä istumalta möksälle. Just päästiin saareen ennen pimeän tuloa. Tänä aamuna oli ihana herätä möksältä. Kaupungissa kun sitä herää kaiken maailman ääniin ja valoon. Täällä pimennysverhojen avulla unet jatkuvat liki sinne puoleen päivään.

Nyt kuulkaas huutaa (taas) jokainen lihas hoosiannaa. Se huoneiden vaihtorumba plus tämän päivän ex tempore terassinlaajennusprojekti tekivät niin hyvää. Fyysinen rasitus on se, jota olen lomalla kaivannut. Terdeä laajennettiin sen verran, että saatiin se kiinni tuohon meidän ulkotulipaikkaan. Eli kahteen kaivonrenkaaseen, jotka laitoimme vanhan maakuopan päälle. Tuossa kuopassa on ennen vanhaan säilytetty niitä jääkaappitavaroita. Kaivonrenkaat käsittelimme puuöljyllä mustaksi. Niistä tuli aika fiksunnäköiset. Voin laittaa kuvia tuosta meidän projektista huomenna!

Projektin valmistumista kruunasimme lasillisilla punaista sekä ihan superhyvillä täytetyillä bataateilla. Tätä nykyä surffailen ruokakuvia instagramin puolella, josta inspiraation näihinkin sain. Reseptiä en välttämättä muistanut oikein, mutta ei haittaa – hyvin upposi ja varmasti löytyvät meidän perheen ruokalistalta jatkossakin! Täyttäviä ja niin halutessaan nämä voi tehdä perin terveellisen kaavan mukaan.

TÄYTETYT UUNIBATAATIT
4:lle

2 bataattia

täyte
1 kesäsipuli varsineen
1 rasia babypinaattia
2 rkl kevytkermaviiliä
2 rkl tuorejuustoa (voi jättää pois)
1,5 dl kikherneitä
mozzarellaraastetta (tai jotain kevyempää juustoa)
suolaa & pippuria
– pese bataatit ja kypsennä niitä 200 asteisessa uunissa noin 45-60 minuuttia, kunnes kypsiä
– leikkaa puoliksi ja jäähdytä hieman
– sillä aikaa kuullota pilkottu sipuli ja kunnes sipuli hieman pehmennyt lisää pinaatti
– koverra bataatit, mutta älä täysin jätä kuoria ilman bataatin ”lihaa”
– muusaa kovertamasi bataatti kermaviilin ja tuorejuuston kanssa
– lisää kikherneet, pinaattisipulisekoitus sekä mausteet
– laita bataatin kuoret uuniin viideksi minuutiksi (200 astetta)
– täytä kuoret täytteellä ja koristele mozzarellaraasteella
– paista uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes juusto on kauniin ruskeaa

*************************************************

Tuosta kuulkas sitten vaikka viikonlopun herkuttelupöytään! Tälläiset herkut on mun mielestä ihan ässiä; ei aina tarvitse olla uppopaistettuja ja kermalla kuorrutettuja ruokia. Kevyemmällä kaavalla muuten jatketaan elokuukin. Tammikuiseen tapaan taitaa korkki napsahtaa kiinni, lisäksi arki alkaa herkuttomana. Viikonloppuisin kyllä saa herkutella. Kiitos ihanaiset makkarikommenteistanne, palaan niihin huomenna. Nyt tulee uni silmään; ihan koko päivän kun on ulkona, niin ei tee vaikeuksia nukahtaa. Ollakin, että on herännyt vasta 12 tuntia sitten 😀

KAUNIITA UNIA &
SUPERIHANAA VIIKONLOPUN ODOTUSTA,

alle


keskiviikko 29. heinäkuun 2015

Uusi makuuhuone

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIMOI!

Huhheijakkaa, mikä projekti meillä eilen alkoi noin klo 15.00 maissa. Meillä oli alunperin tarkoitus vaihtaa meidän makkarin ja esikoisen huoneen paikkaa tänään (mummun avustuksella), mutta päätinkin ihan ex tempore aloittaa tuon rumban eilen. Työreissuun pohjoisempaan eilen illalla lähtenyt mies tykkäsi 😉 Esikoisen kanssa tyhjättiin hänen huoneensa olohuoneen perukoilta suitsaitsukkelaa olohuoneen puolelle. Just ehdittiin pyytämään mies hätiin siirtämään tuota meidän tsiljoona kiloa painavaa sänkyä, ennen kuin kaasutti pois kotipihasta. Ja hei hyvä niin, tuo sänky on älyttömän painava. Ei me oltaisi sitä mummun kans saatu siirrettyä.

Mies lähetettiin matkoihinsa ja me jatkettiin tyttöjen kanssa rymsteerausta. Menihän siinä pitkälle yöhön, että saatiin nuo uudistuneet makuuhuoneet ja olohuone kuntoon, mutta tänä aamuna oli kiva herätä. Enää vain imuri odottaa imuroijaansa olkkarin nurkassa.

Pidemmän aikaa mukana olleille lukijoille uusi makuuhuone taitaa tuntua vanhalta makuuhuoneelta. Tuollahan se silloin blogin alkuaikoina olikin monta vuotta. Sänky on nyt 20 cm leveämpi kuin silloin ja se tuntuu tuolla hivenen ahtaassa huoneessa. Vaikka huone on neliöiltään sama kuin aiempi makuuhuoneemme, niin silti se tuntuu paljon pienemmältä. Kiitos tuon massiivisen (vaihtoon menevän, kuvien ulkopuolelle pääasiassa jääneen) vaatekaapin. Yöpöytinä toimii yli 10 vuotta vanhat, silloin muinoin mustaksi käsittelemäni pöydät. Niin, vaikka huone tuntuu lattiapinta-alaltaan pieneltä, niin korkeutta sieltä löytyy noin 3.7 metriä. Isot ikkunat antavat etelään, mikä takaa sen että kesäiltoina tuo huone on kuin pätsi…siis sellaisina kesäiltoina, jotka kuuluvat kesään 🙂 Nyt onkin muuten ollut pari ihanan aurinkoista päivää. Näistä on saanut todella paljon energiaa!

Mitäs mieltä olette? Mä tykkään, toivottavasti mieskin, jahka palautuu työreissusta. Hämyisestä mentiin aimo harppaus takaisin kohti vaaleaa. Jotain särmää tuo ehkä syksyksi kaipaisi…jos heiluttelisi vähän maalitelaa. Tai sit ei. Antaa ajan nyt joka tapauksessa hieman kulua. Esikoisen uudesta huoneesta kuvia myös jossain vaiheessa. Siitä tuli ison tytön huone 🙂 Nyt lenkille, sitten kauppaan ja huomenna aamusta takaisin möksälle. Olikin jo ikävä sinne!

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle

PS. ja juu, meidän makkarin ongelmakryyni on tuo telkkari. Mun puolesta, kun makuuhuone voisi olla ilman televisiota. Onko teillä muuten makkarissa telkkaria?


tiistai 28. heinäkuun 2015

ごちそう さま ご馳走 様

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…sorry kuvatulvasta 🙂

MOIKKAMOI!

Tuumasta toimeen; niin kuin eilen sanoin, niin päivät menevät hukille, kun heräilee puolen päivän tienoilla. Tänä aamuna oli kello soittamassa ja lenkkivaatteet odottamassa keittiön tuolilla. Ihan älyttömän yllättynyt olen, että sain itsestäni tuon aamulenkin verran aikaiseksi. Yleensä mussa herää aamulenkkien alla selkärangaton ameeba, joka valitsee sittenkin helpoimman vaihtoehdon. Tästä on kuulkaas hyvä jatkaa päivää! Jatketaan sitä vähän ruokajutuilla taas…

Parasta matkustelussa on (seikkailufiiliksen lisäksi 😉 ruokailut. Se, kun mietitään, että mihin mentäisiin syömään. Uusien kokemusten karttuminen, ruokalistojen lukeminen. Ravintolan sisustuksen ihasteleminen. Tiedättekö, kun ruokaillessa tulee sellainen tunne, että ”I’m in heaven”? Miljöö, seura, ruoka. Kaikki kohdillaan. Mun tähän astisen elämäni ehkä yksi parhaimmista ruokakokemuksista oli Kööpenhaminassa. Sattumoisin juurikin meidän hääpäivänä. Mies oli aiemmin työreissullaan käynyt sushipaikassa hieman syrjemmällä, sivukadulla. Ja sitä lähdimme metsästämään. Löysimme tuon pienen japanilaisen ravintolan yhtenä iltana klo 21.00 jälkeen ja yllätyimme, kun saimme pöydän, sillä ainakin TripAdvisorin mukaan pöytävaraus kannattaa tehdä. Itse asiassa tuo paikka taisi olla liki tyhjä meidän siellä ollessamme. Kauniin karu japanilainen sisustus viehätti ensi näkemältä. Eläkeiän jo reippaasti ylittänyt harmaahapsinen japanilainen mies nyökkää huomaamattomasti meille tervetuloa, yokosoようこそ. Ohjaa meidät pöytään ja antaa nuoremmalle sukupolvelle ohjat. Tässä vaiheessa saamme kuulla, että ravintola ei tarjoa enää sushia, mutta sashimia ja muita japanilaisia herkkuja. Noh, tämähän kävi meille. Sushia kun saa helposti Suomestakin. Saimme pöytään lämpimät pyyhkeet, soijapapuja sekä teetä samalla kun silmäilimme ruokalistaa. 

Lapsille tilasimme tori teriyaki -annoksen eli kanaa teriyakikastikkeella. Ja eih, ei todellakaan sellaista, mihin Thaimaassa olemme tottuneet vaan kanaa japanilaisittain. Kera misokeiton ja japanilaisen salaatin. Lisukkeena riisiä. Meille tarjoilija suositteli sashimisekoituksen raa’asta kalasta. Tähän myös tuli lisäksi riisiä, misokeittoa, japanilaista salaattia sekä marjoja. Tilasimme myös kaksi ippiniä; gyoza eli kananyyttejä sekä ebi furai eli friteerattuja katkaravun pyrstöjä. Molempiin kuului ihan taivaalliset kastikkeet. Pieni kumarrus ja nauttikaa ruoasta -toivotus, douzo meshiagare どうぞめしあがれ.

Juomaksi lapsille kolaa, heh ja aikuisille valkoviiniä. Palan painikkeeksi pienet maistiaiset lämmintä sakea eli riisiviinaa. Japanilaiset oluet jäivät tällä kertaa kokeilematta. Niin, mikä tämä taivaallinen ravintola on? Ravintola Bento, Kööpenhaminassa. Kivenheiton päässä rautatieasemalta. Suosittelen lämpimästi, jos käytte Kööpenhaminassa ja olette hyvää ruokapaikkaa vailla. Ja tykkäätte japanilaisesta ruoasta. Meillä on kyllä sinänsä helppo tuon miehen ja lasten kanssa mennä syömään, kun aika pitkälti kaikki meistä on tänä päivänä kaikkiruokaisia.

Hassu yksityiskohta oli se, että kun kerroimme tarjoilijapojalle, mistä päin olimme, hän vastasi meille kummarruksella ja sanomalla kiitos. Juu, ihan suomeksi. Heidän suvustaan joku oli nainut suomalaisen, joten tämän takia osasivat pari suomenkielistä sanaa 🙂 ごちそう さま ご馳走 様 – kiitos ruoasta! We’ll be back!

Onko teillä jotain mieleenpainuvaa ruokakokemusta? Meillä tuolla reissulla oli yksi toinenkin mieleenpainuva ruokakokemus. Ja vielä huvipuiston ravintolassa, voitteko kuvitella 🙂 Siitä lisää tivolipostauksessa. Tai postauksissa. Voi olla, että joudun jakamaan tuon aiheen kahteen eri postaukseen, sillä kuvia ja juttua on niiiiiin paljon!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 27. heinäkuun 2015

Mmm…mustikkakukko!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIMOI!

Home sweet home -tunnelmissa ollaan. Tosin tuo sana sweet ei tällä hetkellä ihan pidä paikkansa (ks. kuva instasta ;). No mutta, heti kun saan siivousmoodin jälleen päälle, niin eiköhän kotikin ala tuntumaan kodilta. Päätettiin tulla tänään pariksi yöksi kotiin. Mies käy heittämässä huomenna yön yli työkeikan pohjoisemmassa ja me tyttöjen kanssa laitetaan tyttöjen huoneet valmiiksi koulua varten. Kaksi viikkoa tasan aikaa koulujen alkuun. Mihin se lasten kesäloma hurahti? Tosin täytyy sanoa, että jotenkin tämä kesä on tuntunut poikkeuksellisen rentouttavalta. Varsinkin nuo kolme kesälomaviikkoa, jotka on takanapäin. Eilen tuli jo pieni ahdistus, että hetkinen – onko mulla vielä viikko lomaa jäljellä vai ei. Joutui laskemaan kalenterista 😀

Sateinen sunnuntai mökillä kääntyi aurinkoiseksi illaksi ja käytiin tyttöjen kanssa poimimassa litran verran mustikoita. Kesän eka mustikkakukko tai -kukot tuli leivottua parisen viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna ja kolme viikkoa myöhemmin kuin edellisvuonna. Kertonee jotain kesän keleistä. Osa mustikoista on vieläkin raakileita, joten käsipelillä täytyy poimia. Räksät ovat hiffanneet myös marjojen kypsymisen, joten meillä onkin mökkipiha nyt täynnä sellaisia foliosta tehtyjä ”joulukoristeita”, jotka roikkuvat puussa. Saas nähdä pysyykö räksät pois mustikoista. Toivottavasti, sillä vaikka alkuun näytti, ettei mustikoita juuri tule, niin onhan niitä. Ihan siihen toissavuotiseen 20 litraan ei ehkä päästä, mutta lähelle. Moooonta aamua talven varalle pelastettu, kun syön mustikoita jugurtin/puuron päällä 🙂

Mustikkakukko, ruiskuori ja päälle vaniljakastiketta. Parempaa saa hakea. Viime vuonna tein mustikkakukon isoon vuokaan, mutta tänä vuonna tein taas pikkuisia kukkosia. Superhyviä!

MUSTIKKAKUKOT

Taikina
200 gr voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
4,5 dl täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
6 dl mustikoita
1 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja

1. Valmista taikina; sulata rasva kattilassa.
2. Anna rasvan hieman jäähtyä ja lisää siihen sokeri
3. Sekoita leivinjauhe ruisjauhoihin ja lisää rasvasokeriseokseen.
4. Siirrä taikinasta 1/4 odottamaan kansien valmistusta ja painele 3/4 taikinaa
voideltujen annosvuokien pohjalle ja reunoille.
5. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja annostele vuokiin.
6. Tee lopuista taikinasta kannet marjojen päälle niin,että täyte peittyy.
7. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.
***********************************************

Tuliko muille noista kuvista syksyinen fiilis? Koko päivän käynyt puhuri oli tiputtanut oksia ja lehtiä puista, jotka kotoisasti näkyvät kuvissakin 😉 Yölläkin oli vissiin käynyt aikamoinen puhuri, sillä toinen meidän lepotuoleista laiturilla oli lähtenyt lentoon ja järveen! Mies ja esikoinen kävivät aamulla veneilemässä ja löysivät onneksi karkulaisen kellumasta noin puolen kilometrin päässä. Nyt tosiaan pari päivää riittää ohjelmaa kotosalla ja loppuviikosta kevyesti ajateltiin tehdä mökillä terassin laajennus ulkotakkapaikan ympärille. Lisäksi yksi vierasmökki pitäisi sutia valkoiseksi sisältä ja laituri käsitellä puuöljyllä. Juu, ei mitään paineita – onhan tässä vielä lomaa jäljellä jokunen päivä 😀 Ai vitsit, ja lapsille luvattiin vielä yksi Seitsemisen keikka. Suottaapi olla, että täytyy aikaistaa aamuja; klo 11.00 kun herää, niin päivät hurahtaa silmissä!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. huomenna sitten lisää Tanska-kuulumisia 🙂