tiistai 09. kesäkuun 2015

”Puutarhajuttuja”

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPARALLAA!

Puutarhajuttuja. Kaikki mut paremmin tuntevat tietävät, että mun käsittelyssä edes kaktukset eivät selviä. Sen takia tuo otsikko on lainausmerkeissä 🙂 No mutta, ainahan sitä saa yrittää, eikö? Ja pitääkin yrittää. Olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva saada pihaan jotain kukkivaa. Jotain, josta voisi napsaista oksan sisään maljakkoon, ettei tarvitse mennä naapurin puskista napsaisemaan.

Tehtiin ihan ex tempore visiitti taimimyymälään ja kotiin palattiin pari pionin taimea, syreenin taimi ja ruusupuskan taimi takakontissa. Valkoista, tummanpunaista, viininpunaista ja vaaleanpunaista. Värejä riittää ainakin. Lasten leikkimökin viereen istutimme valkoisen syreenipensaan. Vanhan tammen jättämään kuoppaan pääsi kuninkaallinen jaloruusu, Queen Elizabeth. Mä en ole oikeastaan tähän mennessä juurikaan piitannut ruusuista. Mutta nyt aloin haaveilemaan ruusupenkistä.

Pioni, suosikkikukkani pääsi kivialtaaseen raivaamaamme tilaan. Kaksin kappalein. Kiinanpioni sekä tarhapioni. Tuli istutettua ne ehkä turhan lähekkäin, mutta katsotaan, josko toisen siirtäisi siitä sivummalle. Liian myöhään luin netistä, että tuo kiinanpioni ei siedä savimaata eikä mitään kuorikkeita lähellään. Tuplavarmistus sille, että tuo kasvi ei kauaa elä 🙂 Ihana päivä kera lasten takana. Uskon, että me kaikki nautimme. Minä siitä, että sain upottaa sormet multaan (en olisi ikinä kuvitellut sanovani tuota ääneen :D) ja tytöt taisivat nauttia lähinnä löytyneistä kastemadoista ja leppäkertuista. Pikkuisempi osti itselleen myös kukan ja istutti sen pinkkiin ruukkuun. Hellyyttävä.

Nyt te ihanat ja taitavat puutarhaihmiset siellä ruudun toisella puolella; kaikki vinkit näiden hengissäpitämiseen tulee tarpeeseen. En ajatellut luovuttaa. Kastella näitä toki pitää, mutta kuuluuko esimerkiksi lannoittaa? En ole eläissäni lannottanut mitään kasveja, joten joku sellainen ohje for dummies olisi kiva! Kaunis kiitos jo etukäteen ♥ Lupaan tarjota teille kaikille kahvit ensi kesänä terassilla, jos nämä kaunokaiset ovat hengissä 😉 Nyt vielä hetkeksi takapihan kimppuun. Rikkaruohot odottavat nyppijäänsä. Palataan kommenttiboksissa illalla, kiitos teille ihanaisille rohkaisevista viesteistänne eiliseen postaukseen. Olette huippuja!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


12 Responses to “”Puutarhajuttuja””

  1. Ansku sanoo:

    Oh my! Itsekin istutin pionini savimaahan ja vielä kuorikkeet ympärillään 😀 Voi meittii! Saas nähdä miten käy 😀

    • Maria sanoo:

      Eikä?! 😀 Voi tsemppiä meille kuule molemmille! Saas nähdä miten nuo kestää…jostain taas luin, että ovat helppohoitoisia, mutta se tosin ei vissiin pelasta tilannetta, jos ovat vääränlaisessa maassa. Uh, tää puutarhaharrastus olikin astetta vaikeampi juttu ;D

      Ihanaa viikon puoliväliä <3

  2. Mahtavaa Maria! Täältä kaukaa lähetän paljon onnistumistsemppauksia!:) Pionit ei tykkää liian märästä, joten älä kastele niitä liikaa. Jos satelee, niin ei tarvi kastella ollenkaan. Mun pionit on osittain penkissä, joka on hieman kuopallaan, mutta ovat hyvin viihtyneet silti, sillä maa taitaa siinä kohdin olla läpäisevää.:) Viimeisimmässä postauksessa on muuten tosi kauniit tuet pioneille. Käy kurkkaamassa (en pysty nyt linkittämään…)Kannattaa tukea pionit ajoissa, jotteivat kukat paina varsia maata myöten! Perennat on kuule vähän kuin sijoitus tuleviin kesiin.;)

    • Maria sanoo:

      Heissan Taina
      ja kiitti 🙂 Mä unohdan aina kastella mun kukat ja nyt kun ajattelin siihen panostaa, niin varmaan kastelen liikaa 😀

      Kiitos, tulenpas muuten kurkkaamaan ihan muutenkin – minnekään blogivisiiteille en ole pitkään aikaan ehtinyt. Onneks pian tulee loma!

      Jep, katsoin muuten jo tänään, että nuo reppanat viistivät maata, kun tuuli niin paljon.

      Hahaa, toivotaan että mun sijoitukset pysyy hengissä 😉

      Ihanaa viikkoa sinne <3

  3. Tiina sanoo:

    Hyvä siitä tulee, tässä pari vinkkiä. Pioni ei pidä siirtelystä (vähentää kukintaa), kannattaisiko heti siirtää ne hieman kauemmas toisistaan. Rapsi kuorikkeet pois, multa riittää ja sitä ei saa liikaa kasata juurille. Lannokkeeksi kaikille sopii Kekkilän Kesälannoite (arkikielessä vaaleanpunainen ;). Käytän sitä kesäkukille joka kasteluvedessä ja upeasti kukittaa. Sitä voit antaa myös pioneille, ruusullekin. Anna jauheen hetken sulaa kasteluvedessä. Aina kannattaa yrittää ja nauttia puutarhasta!
    Mukavaa ja aurinkoista kesää! 🙂

    • Maria sanoo:

      Voi kiitos Tiina!
      Ja kiitos vinkeistä, taidankin siirtää nuo heti kauemmas toisistaan, etteivät sitten joskus siirrettäessä (siis jos ovat enää hengissä silloin) ota nokkiinsa 🙂

      Huomenna menen myös lannoiteostoksille! Voi kun saisin tuon puutarhan pikkuhiljaa kuntoon, niin varmasti siitä nauttisin. Luonto on ihmeellinen ja sitä on kiva seurata!

      Ihanaa kesää sinnekin <3

  4. Anu sanoo:

    Ihan ekana pakko kehua tyttöjen hiuksia,aivan ihanat molemmilla:)
    Mä tykkään tehdä pihatöitä(paitsi meillä niitä on liikaa..)
    Oon istuttanut pioneja ja mulla on katetta niiden vieressä.enkä usko,että ovat siitä kärsineet.
    Kantsii laittaa jotain lannoitetta esim.kanankakkaa tai hevosen paskaa:D
    Sitä ei ehkä oo saatavilla,mutta joku yleislannote käy myös:)
    Tosiaan tuo toinen on tuossa ehkä liikaa,että kantsii varmaan istuttaa eri paikkaan.
    Täällä on hyvät ohjeet pionin istutukseen:
    http://puutarha.net/artikkelit/1637/pionit_puutarhassa.htm
    Tsemppiä!:)

    • Anu sanoo:

      Ei vitsit!
      Onnistuin puhelimella linkityksessä:D

      • Maria sanoo:

        Kiiitos Anu,
        tuo artikkeli osui ja upposi – huomenna kaivan pionit ylös ja vähän fiksaan. Ensinnäkin istutin ne ihan pintaan 😀 ja toiseks ne on savipohjalla. Toki ripsuttelin vähän multaa sekaan 😉 Ja sit vielä se, että ovat vähän liian lähekkäin. Nyt kun tarkkaan mietin, niin meillähän valuu katolta lumet kinokseksi just tuohon kohtaan. O’ou…

        Meillä olis mummulassa y-lannoitetta…mahtaisko toimia?

        Ja kiitos, mä en käsitä mistä meidän lapset ovat saaneet nuo hiuksensa. Vaaleus tulee miehen puolelta (meidän perheessä kaikki muut brunetteja paitsi mä) ja paksuus on tainnut hypätä meidän äiskältä ja miehen iskältä. Tekis mieli ottaa muutamat hiukset itsellekin lainaan tytsyiltä 😉

        Kauniita unia sinne <3

  5. Niina sanoo:

    Puuhastelu pihamaalla on niin terpeuttista 🙂 ja ehkä sen hohto onkin siinä ettei sitä voi harrastaa ympäro vuoden. Voi uurastaa kesällä ja suunnitella talvella! Ja itse ainakin vasta opettelen, kivaa sekin:)

    Hmm, minun vanha piono savisessa maassa joutui sepelikuorman alle muutama vuosi sitten, joten sen on oltava selviytyjä tyyppiä kun on edelleen hengissä 😀 En tosiaan osaa antaa neuvoja sen kummemmin, lannoituksessa minäkin luotan vaaleanpunaiseen 😉 Olen ymmärtänyt ettei pioni tykkää siirtelystä ja on tarkka istutussyvyydestä. Joten ehkä siirtäisin sen mahdollisimman pian ennenkun tottuu tämän hetkiseen paikkaansa.

    • Maria sanoo:

      Moikka Niina,

      ihanaa, että säkin olet vielä tässä opetteluvaiheessa 🙂 Mä tosin olen ihan vasta-alkaja, mutta näin päivän puutarhaa harrastaneena olen jäänyt koukkuun 😀

      Jesjes, siis toivoa on noiden pioneiden suhteen 😉 Huomenna pidän siirtotalkoot…ja passaan sitä istutussyvyyttä. Kyllä tää tästä 🙂

      Olen vain niin malttamaton, että mun kukkaset pitäisi kukkia heti huomen aamulla. Täytyy antaa niille aikaa!

      Öitä sinne <3

  6. Mä en myöskään ole mikään puutarhanhoidon ihmelapsi, mä viskon keväisin kaikille perennoille ja pensaille lannoitetta, jossa lukee Kevätlannoite ja syksyllä (muttei liian syksyllä, pikemminkin elokuussa) sellaista, jossa lukee Syyslannoite. Helppoa 🙂 Kyllä kaikki tuntuu olevan hengissä (pioni ja syreeni) ja kukkivatkin. Ruusujen kasvatusta en aio yrittääkään kokeilla.

Kommentoi