HEIPPAHEI!

Yllättävän virkeästi toivotettuna näin maanantaina. Pidennetyt viikonloput sopivat allekirjoittaneelle…uskoisin myös sopivan siellä ruudun toisella puolella oleville 🙂 Vaikka herätyskello herättikin tänä aamuna jo neljän jälkeen, niin enpäs sitten enää saanut unta miehen lähdettyä kohti lentokenttää. Illalla aikaisemmin unelle, sillä se kuittaantuu.

Hei mä tiedän, että mulla on edelleen pari toivepostausta tekemättä tuolta Thaimaan reissulta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks niin. Tässä samalla, kun esittelen tämän hetken lempilaukkuni ajattelin jutella teille hieman myös Thaimaan shoppailujuttuja, kun sellaista toivoitte. Niin kuin totesin, niin tämänkin vuoden shoppailusaldo tuolta reissusta jäi laihanlaiseksi. Parit niitä lököhousuja ja sitten tuon Roxyn pikkuisen nahkalaukun toin tuliaisina itselleni. Jotkut teistä muistavatkin mun fixaation surffikauppoihin. Quicksilverin ja Rip Curlin liikkeissä vietimme tovin jos toisenkin. Mä lähinnä laukkuja ja lompakkoja (sekä Roxyn mekkoja) hiplaillen, muu perhe t-paitahyllyjen välissä haahuillen. Edelliskerralla ostin lompakon, mutta tällä kertaa pohdin kahden erilaisen laukun välillä. Toinen oli iso pussukkamallinen laukku hapsuilla (just sellainen, josta talvella haaveilin). Toinen taas tämä kuvissa oleva. Suloinen ja pikkuinen. Hapsulaukku jäi kyllä kieltämättä mietityttämään…

Alkuun oli totuttelemista tähän pieneen laukkuun. Jotenkin naisena olemiseen kuuluu se käsilaukun penkominen kainaloa myöten. Auton avaimet ja lompakko on aina siellä jossain pohjalla piilossa. Usein laukkua tulee heilutettuakin ja tarkistettua, että kuuluuko sitä kilinää. Onko avaimet tallella. No, enää ei ole tuollaisia ongelmia. Tähän pikkuiseen yliolan laukkuun kun ei mahdu paljoakaan. Mutta ollakseen näin pieni, niin siihen mahtuu yllättävän paljon. Pienempään lokeroon avaimet, keskiosaan puuteri ja huulikiilto ja isoimpaan tuo ”lompakkoni”.

Harmillisesti tuo pari vuotta sitten Köpiksen lentokentältä ostamani Tiger of Swedenin kännykkäkotelolompakko on joutunut kynsien uhriksi. Aina sitä avatessani kynnet ovat raapineet nahkaan ilkeän näköiset jäljet. Kauniisti patinoituneesta ei voi samassa lauseessa tämän kanssa puhua 😉 En kuljeta ikinä käteistä mukanani, joten tuo kännykkäkotelo toimii ihan loistavasti; siinä on takana korteille tilaa. Lisäksi sen saa ripustettua lenksusta kaulaan.

Palatakseni Thaimaan shoppailuihin…verrattuna aiempiin vuosiin on bahtin kurssi ihan sikamaisen surkea. Siinä missä aiemmin tuhannen bahtin laukku maksoi euroissa parisen kymppiä oli se nyt jo lähempänä kolmea kymppiä. Lisäksi mulla on tullut tässä vuosien varrella ns. materiaaliähky. Varsinkin niitä feikkituotteita kohtaan. Täytyy kyllä sanoa, että enenevässä määrin Phuketistakin löytyy ihan kunnon aitoja tuotteita myyviä butiikkeja. Isot peukut sille! Edullisia on edelleen kengät (ei minkään merkkiset) ja nuo ns. lökähousut, tunikat, kaftaanit sun muut. Normi turistikrääsäkin on kallistunut aikalailla. Monessa ravintolassa huomasimme, että hinnat oli korjattu reilusti ylöspäin tarralla. Alta paistoi hinta 200 bahtia ja uusi hinta oli 350 bahtia. Aika roima hinnankorotus. Eli ei siellä Thaimaassa enää halpaa ole, mutta edullisempaa kuin täällä meillä.

Jostain lehdestä luin juuri äskettäin, että nämä pienemmät laukut ovat nyt kovin muodikkaita. Siitä en osaa sanoa, mutta sangen käytännöllisiä ne ainakin ovat. Toki, jos kameraa kuljettaa mukanaan, niin sitten täytyy ottaa isompi laukku mukaan. Mutta ihan arkipäivän menoihin tämä sopii just passelisti. Nyt takaisin pariksi tunniksi töiden pariin, treffataan illalla tuolla kommentiboksin puolella 🙂

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. ai niin ja piti vielä sanomani, että Phuketin viikonloppumarkkinoilta kannattaa sitten käydä katsomassa lököhousuja sun muita – halvemmalla ja ilman tinkausta saa kuin esim Patongilta!