HEI IHANAA ILTAA!

Yleensä tässä vaiheessa ennen Indiedaysin superihanaa päivätapahtumaa ja iltajuhlia olisin esitellyt mekkoa ja haaveillut kampauksista. Sen sijaan tyydyn esittelemään veljen vaimon napsaisemaa polkkaa. Back to pirteä polkka. Ja niitä samoja vanhoja kotihousuja 😉 Ollaan oltu pikkuisemman kanssa kaksi vuorokautta neljän seinän sisällä. Tiistai-iltana nousi potilaalla kuume salamannopeasti sinne 40 asteen pintaan ja lisäksi tuli järkky päänsärky. Eilen päivällä saatiin kuume hetkellisesti lääkkeiden avulla 38 asteeseen. Yöllä oli tilanne, että kuumemittari näytti jo 40.2 eikä pariin tuntiin auttaneet mitkään Pronaxenit tai Panadolit. Siinä tuntee itsensä vähän avuttomaksi. Valvottiin yötä ja kolmen maissa kuume alkoi onneksi laskemaan jonkun verran. Ollen kuitenkin taas tänään ennen puolta päivää liki 40. Potilas alkoi olla jo aika itkuinen ja äiti väsynyt. Itki korvaansa ja hetken luulin, että kuume aiheuttaa korvasäryn. En uskonut, että korvatulehdus noin nopeasti kehittyisi, vaikka korvatulehduksista olemme kyllä saaneet osansa. Äidinvaisto. Se on aika ihmeellinen juttu. Tilasin kuitenkin ajan lääkäristä ja tuo vanha tuttu sympaattinen lääkäri totesi influenssan ja korvatulehduksen. Influenssaa itsekin epäilin, sillä pari talvea sitten tuo pikkupotilas sen sairasti. Silloin se todettiin nenänielunäytteellä ja tarpeeksi ajoissa. Tamiflut auttoivat silloin, nyt ei lähdetty edes testaamaan, sillä lääkkeet eivät olisi enää auttaneet.

Lyhyestä virsi kaunis; sydän sanoo, että paikkani on viikonloppuna kotona pikkuisen potilaan kanssa. Niin mielelläni olisin kuitenkin Helsingissä teitä blogikollegoita ja ihania ID:n tyyppejä tapaamassa. Olin odottanut jo tuota hengähdystaukoa arjesta, viikonloppureissua miehen kanssa kaksin. Olisi tullut niin tarpeeseen. Mutta. En yksinkertaisesti raaski jättää tuota pientä niin pitkäksi aikaa hoitoon kipuisena. Meillä on tässä parin päivän aikana taitanut kasvaa napanuora takaisin 😉 Kaiken lisäksi olen niin pohjattoman väsynyt kahden yön kukkumisen jälkeen (hatunnosto pienten valvottavien lasten äideille), että en jaksaisi edes miettiä mekkoja sun muita tässä tilanteessa.

Mutta miksi kuitenkin tunnen syyllisyyttä päätöksestäni? On tämä elämä sitten hullua 🙂 Asiat on vain välillä laitettava tärkeysjärjestykseen. Se on sellainen juttu, että vaikka kuinka tuntee huolta tämän maan taloudesta ja siitä, miten saadaan Suomi nousuun, niin silti ykkösenä tulee oma perhe. Läheiset. Ei siitä pääse mihinkään. Teille ihanaisille, jotka osallistutte IBD:in ja IBA:in, niin pitäkäähän hauskaa. Tutustukaa kanssabloggareihin minunkin puolestani ja luokaa kontakteja yhteistyökumppaneiden kanssa. Siellä onkin tosihuikeita yhteistyökumppaneita! Juokaa kuplivaa ja tanssikaa jalat kipeäksi. Ja hei, muistakaa tägätä Instagramissa kuvanne, niin seuraan päivän ja illan tapahtumia täältä etäältä. Olen hengessä  mukana ♥

TORSTAITERKUIN,

PS. on meillä sitten mahtavat mummut; eivät pelkää tartuntaa, vaan meidänkin äiti hoiti tänään pikkuista sen aikaa, että kävimme miehen kanssa ajelulla mökkirannassa. Teki hyvää päästä pois kotoa. Neljästä seinästä oli moni kaatumassa päälle. Vielä parempaa teki nähdä, että mökkijärvi oli sulanut 🙂
PPS. ”Äiti, et sä voi enää käyttää blingblingrannekoruja…sä oot jo niin vanha” niinpä 😉