keskiviikko 22. huhtikuun 2015

Millä Suomi nousuun?

…sarjassamme kevyesti keskiviikkoon 😀

HEISSULIVEISSULI!

Ollaan pötkötelty pienen potilaan kanssa aamu tuolla vällyjen välissä ja katseltu boksilta piirrettyjä. Siinä on ehtinyt ajatella asioita laidasta laitaan; sisustuksesta politiikkaan. Ensimmäiseen palaan illemmalla, keskitytään nyt jälkimmäiseen. Vielä kun muistan ne mun ”kuningasideat” 😉 Mun on pitänyt tästäkin aiheesta kirjoittaa jo vaikka kuinka ja kauan. Joten tartutaan härkää sarvista.

Suomi on kuralla, senhän tietää kaikki. Mutta miten päästä sieltä ylös? Mä olen tullut tulokseen, että ihan ensi hätään mitkään veronkiristykset tai puoleen -hölläämiset eivät tuo tulosta. Homman pitää lähteä suomalaisten asenteesta. Halusta tehdä yhteisen hyvän eteen töitä. Ei voi yleistää, mutta aika usein törmää siihen, että tämä maa on täynnä kateutta ja katkeruutta. Huolta naapurin tekemisistä. Kytätään keittiön sälekaihtimien välistä, kun naapurin Mara ajaa uudenkarhealla punaisella Audilla pihaan. Pohditaan ääneen sitä, että onkohan Mara nyt saanut työsuhdeauton vai onko voittanut lotossa. Ei olla onnellisia toisten puolesta. Voipi olla, että se Mara paiskii niska limassa töitä terveytensä uhalla ja on rehellisesti ansainnut Audinsa. Mutta sitähän me emme voi tietää. Sillä teemme olettamuksia. Ottamatta asioista selvää. Toisaalta, se ei kuulu meille pätkääkään, millä Mara on tuon Audinsa saanut.

Sen sijaan, että keskittyisimme miettimään, millä kepulikonstein Mara on sen uudenkarhean Audin saanut, voisimme miettiä, että miten mä pystyn samaan. Jos siis sellaisen Audin haluaa 🙂 Tämä on vain havainnollistava esimerkki. Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan, eiks niin? Onko mulla halua ja motivaatiota tehdä asian eteen jotain? Jos mä haluan samanlaisen punaisen Audin, niin mitä mun on tehtävä sen eteen?

Tuntuu, että tämä meidän sukupolvi on jollain tavalla pullamössösukupolvea. Oletetaan, että elämä on helppoa. Ei se ole. Ja mun mielestä sen ei kuulukaan olla. Kyllä tässä maassa hitosti pitää tehdä töitä pärjätäkseen. Ihan kaikella saralla. Ellei sitten eurojackpot napsahda tilille. Mä en tunne varmaan kuin kourallisen ihmisiä, jotka on aamulla sitä mieltä, että ihana herätä töihin. Ihana tehdä töitä. Se on tosi harmi, sillä ei tämä kallis kotimaamme ilman työntekoa tästä jaloilleen nouse. Sitten olen alkanut miettimään, että mistä tämä johtuu. Suomessa on työttömyyttä ihan hirmuisesti. Mutta samaan aikaan avoimia työpaikkoja Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä oli 19% enemmän kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Nyt ei kohtaa työmarkkinoilla hakijat ja avoimet paikat. Ja tähän päälle vielä soppaa sekoittamaan tämän ajan trendi eli yt-neuvottelut. Niihin en edes lähde, mutta tuntuu, että moni yritys käyttää tätä tilannetta karmivalla tavalla hyväkseen.

Vaaditaanko me työltä liikaa? Tiedän, että on niitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan ihan minkä työn vain, jos vain sellaisen saisi. Ja suuresti nostan heille hattua! Mä kuuluun siihen ikäluokkaan, joille painotettiin opiskeluaikoina, että mieluummin täysi cv ilman katkoksia kuin cv, jossa on katkoksia. Tänä päivänä pikkuisen haasteellisempi juttu! Senpä takia olin kolmessa eri työpaikassa tekemässä pätkätöitä vajaan vuoden ajan ennen nykyisen yrityksemme perustamista. En rahan takia vaan sen takia, että halusin tehdä töitä. Tuohon aikaan olisin saanut liitostakin aika hyvää päivärahaa, parempaa kuin esim ollessani H&M:n kassalla töissä. Valitsin mieluummin tuon kivan työn kassalla. Työnteon malli opitaan osaltaan kotona. Mä olen oppinut sen puolen, mitä on yrittäminen. Onnistumisen ja ilon tekemisistään, mutta nähnyt myös mitä vatsahaavan puhkeaminen saa aikaan. Sitä en suo kellekään. Kohtuus kuitenkin kaikessa.

Joten kun työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, niin mun mielestä oman yrityksen perustaminen on yksi vaihtoehto. Ilman sitä vatsahaavaa. Tässä maassa myönnetään aika hyviä tukia aloittaville yrityksille. Ennustaa pikkuisen tulevaa, koluttautua esimerkiksi vanhustenhoitoon ja perustaa yksityinen hoivakoti. Pian siellä jyskytetään oven takana mummujen ja pappojen toimesta. Ihan takuuvarma menestys. Mutta sitten päästään taas meidän suomalaisten luonteeseen. Oletteko huomanneet, että meillä on epäonnistumisen pelko? Missä on se sisu ja ylpeys tehdystä työstä? Ajatellaan, että mitä muutkin ajattelevat, jos nyt mokaan. Perustan yrityksen ja se menee kaput. Täytyy muuttaa pois tuon Audi-Maran naapurista, ettei kasvot häväisty. Tai ainakin pitää sepittää jokin tarina, miksi yritys kaatui.

Toki, pelko epäonnistumisesta on sallittavaa ja ihan luonnollistakin. Kyllä mäkin välillä huolehdin siitä, että mitäs jos maalimarkkinat Suomessa kyllästetään halpatuonnilla ulkomailta ja Suomessa valmistettujen maalien kysyntä heikkenee. Olen ajatellut asian niin, että hyvissä ajoin sitä ennen täytyy tehdä tuotemuutoksia. Tuotantolähtöinen markkinointi harvoin toimii, joten ottaa selvää, mitä markkinat ovat vailla. Kehittyä tilanteen mukaan. Mutta ihan käsittämätöntä on tämä ajattelumalli epäonnistumisen pelossa, että ”mitä muutkin sitten oikein ajattelevat”. Kehä sulkeutuu. Päästään siihen, että kytätään liikaa muiden tekemisiä. Siitä tuo ajattelumalli ”mitä muutkin nyt ajattelevat” taitaa tulla. Minua kytätään ja minä kyttään.

Käännetään asia toisinpäin. Mitäs jo Maran punainen coupe Audi onkin liisariauto? Vaimon LV laukku vuokrattu, kuten myös Palmun maalaukset olkkarin valkoisen nahkasohvan takana olevalla seinällä? Juuri tehty kylppäriremppa ostettu osamaksulla. Jos Mara elääkin yli varojensa ja jossain kohtaa tulee stoppi. Sepä se, me emme voi tietää. Joten onko meillä varaa arvostella ja kadehtia? Mun mielestä ei. Turha siis käyttää energiaa siihen. Mieluummin käyttää energiaa siihen, että miten minä itse voin omalla henkilökohtaisella panoksellani vaikuttaa oman perheeni hyvinvointiin ja sitä myötä koko Suomen hyvinvointiin. Siitä se lähtee…

Toivottavasti tajusitte jutun juonen. Ja tarkoitus ei todellakaan ole tällä tekstillä loukata ketään tai yleistää asioita. Tämä on kirjoitettu kärjistetysti, sillä olen huolissani Suomen taloudesta. Vai mitä mieltä olette? Eikö teitä yhtään huolestuta tämä taloudellinen tilanne ja valtion velka? Katsoin juuri tuolta velkakellosta, että niin sinulla kuin minullakin on tällä hetkellä 17646,82 euroa velkaa valtion puolesta. Summa summarum, mun mielestäni kaikki lähtee asennemuutoksesta. Yhteen hiileen puhaltamisesta. Toistemme kannustamisesta. Onnistumisen tunteesta. Pikkuisen posiakin voisi laittaa peliin. Uutisoinnissa ja muussa. Ei siitä ainakaan haittaa olisi 🙂

KIVAA KESKIVIIKKOA!

alle

PS. sarjassamme varmaan ensimmäinen kuvaton postaus. Ei tullut yhtään kuvitusta mieleen, jota tässä olisi voinut käyttää 😀


46 Responses to “Millä Suomi nousuun?”

  1. Riikka sanoo:

    Hei Maria!
    I so agree!!! Et voisi enempää olla oikeassa. Toisten ihmisten asioiden ihmettely ei paranna kenenkään elämää ja sanonta ” kaikki, mikä kiiltää ei ole kultaa ” pitää näinä päivinä valitettavan usein paikkansa. Luovuttamisesta on tehty liian helppo vaihtoehto, kun kotiin voi saada saman rahan, tekemättä yhtään mitään!
    Itse lähdin takaisin työelämään, kun nuorimmainen oli vajaa 2v. Kun aloitin työt ns. alusta, niin työhönlähtöni hinnaksi tuli melkein 200€ / kk lisäkustannuksia, kun tyttärien hoitomaksut lyötiin kehiin. Kotiin jääminen ei kuitenkaan tullut edes mieleeni, halusin takaisin työelämään ja olinhan suorittanut yhteiskunnan rahoilla KTM tutkinnon. Tuo työ poiki lisää työtä ja sillä tiellä ollaan. Aina ei ole työelämässä helppoa, mutta kiitollinen ja onnellinen olen.
    Yrittäjän puolisona minulla on myös hivenen perspektiiviä noihin ”pitkiin” päiviin;). Välillä tuntuu, että etuja pitäisi olla etujen päälle, mutta monikaan ei mieti, millä se kaikki maksetaan. Raha kun ei tipu kouluihin yms. taivaasta!! Valitettavan useasti myös ne ammattikunnat, jotka eniten etuja esim. lomat ovat kuitenkin eniten vailla niitä lomia. Hyvin harva yrittäjäystäväni on lomien perään itkenyt! En siis tarkoita, etteikö ihminen lomaa kaipaa…todellakin, mutta kohtuus kaikessa. Kuntasektorilla saamani lomaedut lasken kyllä palkankorotukseksi, koska vastaavat lomat joutuisin yksityisellä sektorilla pitämään palkattomana ( jos edes voisin pitää ). Tätä ei kyllä kovinkaan moni ymmärrä, vaikka rautalangasta vääntäisi!!!
    Nyt lähti ajatus laukkaamaan täälläkin, joten parempi lopettaa;)!
    Kiitos kuitenkin hyvästä kirjoituksesta!!!

    • Maria sanoo:

      Heippa Riikka!

      Ihailtava asenne sinulla <3 Ja juurikin tuo, että ei työelämässä aina helppoa ole. Jostain on aloitettava ja mikäli haluaa pyrkiä uralla eteenpäin, niin sen eteen on tehtävä töitä. Niin se vaan on, että myös kouluttautuminen edesauttaa urakehitystä. Mutta tänä päivänä hyvä koulutuskaan ei takaa työllistymistä. Se, mitä kaikki ihmiset eivät ymmärrä on tuo koulutuksen merkitys. Ei haluta/jakseta päntätä, mutta kyllä mun täytyy sanoa, että en mä olisi tässä missä olen ilman tuota KTM:n koulutusta.

      Yrittäjän edut tosiaan ovat usein tässä maassa vähän eri kuin palkansaajien edut 😀

      Hih, tästä voisi keskustella vaikka kuinka…pitäisköhän pitää joku chat foorumi tuolla blogin Facebook-sivustoilla ;D

      Ihanaa keskiviikkoiltaa <3

  2. Puhut täyttä asiaa, juuri tuolla tavoin minäkin ajattelen. Asenne ratkaisee, ja kun asenne on kohdillaan, niin hommatkin sujuvat hyvin – melkein kuin itsestään. Ei se naapurin hyvä ole itseltä pois tai toisin päin. Kateus vain nakertaa mieltä mustaksi, kun tosiaankin voisi ennemmin keskittyä siihen, kuinka itse voisi saavuttaa niitä omia unelmiaan – oli ne sitten materiaalisia haaveita tai vaikka elämänmuutoksia. Toisaalta inhoan myös ylimielisyyttä, jota valitettavasti välillä kohtaa parempiosaisten / rikkaiden osalta. Miksi omaa ’paremmuutta’ täytyy alleviivata ja käyttäytyä kuin olisi muiden yläpuolella?

    Mutta juu, yhteen hiileen puhaltamalla tämä maa on mahdollista saada takaisin jaloilleen – toivotaan vaan, että ihmiset tajuaisivat tämän pian :). Kivaa keskiviikkoa!

    • Maria sanoo:

      Heippa Tiia!

      Voi, juuri näin – ei se ole meiltä pois, jos toinen menestyy. Liian usein niitä ihan ei materiaalisiakin asioita kadehditaan. Jopa sitä, että on perhe. Tai työ. Se on harmillista!

      Totta tuo rikkaiden käyttäytyminen, mutta tiedätkös mitä mä olen todennut? Ne rikkaat, jotka käyttäyy noin, eivät oikeasti ole niin rikkaita mitä antavat ymmärtää. Henkisellä puolella myös ovat paljon muita köyhempiä <3

      Ei muuta kuin yhteen hiileen puhaltamaan 🙂 Niin kuin veli joskus sekosi sanoissaan töissä ja puhui yhteenpuhaltamisen hiilestä 😀

      Ihanaa keskiviikkoiltaa <3

  3. Kevyttä tekstiä ;D.

    Mä en nyt muuta sano kuin että pistää vihaksi ne ihmiset jotka olettavat asioita ja luulevat, että kaikki on tullut helpolla eteen.

    Kateus pistää myös vihaksi! Meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä ihan mitä vaan, jos vain haluaa. Kateus on sairaus ja mä toivon, että kaikki jotka sitä potee, hakee apua! Sanon tämän käsi sydämellä.

    Kivaa päivää!

    • Maria sanoo:

      Haha, eikös ollutkin? 😀

      Katsos, osataan sitä olla syvällisiä ja vakavia, kun sille päälle satutaan…eli harvoin 😉

      Roger that. Aivan samoilla linjoilla ollaan. Ihmiset on kovia tuomitsemaan muita. Tietämättä taustoja.

      Kateus on paha sairaus :/

      Ihanaa iltaa sinne <3

  4. Teija sanoo:

    Hei Maria!
    Veit jalat suustani :))
    Olet niiin oikeassa, suomalaiset ovat pääsääntöisesti ihmeen kadetta kansaa.
    Miten sitä energiaa riittääkin toisten ihmisten asioiden puimiseen? Itse
    olen tässä joukossa outo lintu, liekö kiitos karjalaisten sukujuurieni.
    Oikein ihailen menestyviä ihmisiä ja osaan iloita muiden onnistumisista.
    Mieheni on pienyrittäjä, joten olen päässyt seuraamaan todella läheltä miltä
    yrittäjä arki näyttää, ei ihan joka päivä niin ruusuiselta, että kadehtia
    tarvitsisi.
    Puhalletaan yhdessä Suomi nousuun! Tiesitkö, että ostamalla joka kuukausi
    kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, syntyy 10 000 uutta työpaikkaa! Siksi esim. ruokakaupassa käydessäni valitsen koriini aina
    kun on mahdollista Suomessa, suomalaisista raaka-aineista valmistettuja elintarvikkeita enkä suosi esim.saksalaisen halpahintakaupan tuotteita.Pienillä valinnoilla on suuri merkitys lopputuleman kannalta.

    Aurinkoista kevään jatkoa <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Teija

      ja kiitos! Sulla on asenne kuule kohdillaan 🙂
      Mulla aivan sama, en vain osaa olla kateellinen. Vaikka kuinka yrittäisin. Kenellekään ja minkään takia. Parasta on katsoa vain omaa tekemistä ja elää tämä elämä niin, että pystyy seisomaan sanojensa ja tekojensa takana. Näin on 🙂

      Ei yrittäminen tosiaankaan helppoa ole. Monella on se kuvitelma, että kun on firma, niin on rikas. Puppua. Harvalla käy tälläinen onni ja se heille suotakoon 🙂

      Tuo on kyllä niin hyvä pointti; kymppi kuussa suomalaisiin tuotteisiin lisää ei luulisi olevan kenellekään suuri uhraus. Täytyykin jatkossa kiinnittää siihen huomiota. Kiitos muistutuksesta!

      Ihanaa keväistä keskiviikkoiltaa sinne <3

  5. Anu sanoo:

    Mä hetken mietein kannattaako mun alkaa nostaa verenpainetta:)
    Mutta jos kuitenkin..Ajankohtainen aihe nimittäin
    varsinkin näin vaalien jälkeen.

    Oon samaa mieltä tuosta kateudesta.mua on ottanut päähän pidemmän aikaa se,että toisen onnistuminen tuntuu olevan toisen epäonni.
    Jos panostaa rahansa ja aikansa niin toivoo saavansa vastinetta ja vähän muutakin kuin voin leivälle.

    Ja mua todellakin huolettaa tämä taloustilanne ja ennen kaikkea työllisyystilanne.tosin täytyy sanoa,että kyllä sielä on semmosia ihme paikkoja auki,että ihmettelen saadaanko niihin ketään..
    Täällä maalla on pitkät välimatkat ja muutaman tunnin työn vuoksi ei kannata ajaa 50 km edestakaisin.
    Siinä mielessä systeemi on huono,koska aina pitäis kannattaa tehdä niinku sanoit.

    Ja näin yrittäjänä(vaikka en muita työllistäkään suoraan)
    niin mielestäni Suomessa on liian hyvät etuudet työntekijällä ja se tulee liian kalliiksi.

    Ja jossain mättää sekin,että tänne kuskataan tavaraa ja elintarvikkeita joissa suomi on omavarainen.
    Ei tulis mieleenkään ostaa tanskalaista antibioottijuustoa.
    Suomessa on varmasti maailman tarkin seula ja seuranta ja ihan ilman luomuakin ruoka on puhdasta ja eettisesti tuotettua.
    Suomen omavaraisuus esti meitä kuolemasta nälkään sotavuosina ja niiden jälkeen.

    Ja voi kuulostaa karkealta,mutta ensin pitäis auttaa itseään ja sitte vasta muita..ihmetytti just tänään kaupungissa käydessä,että miten maahanmuuttajat kulkevat merkkivaatteissa ja suomi kituu laman kourissa..

    En tiedä..saa nähdä onnistuuko seuraava hallitus yhtään parantamaan tilannetta..no illalla sitä hömppää sitte,
    Lähden tästä töihin;)

    • Maria sanoo:

      Heipsan,
      hihii, tää on muuten sellainen aihe, että olis pitänyt olla sykemittari päällä, kun teki postausta. Ja toisessa käsivarressa verenpainemittari 😀

      Hyviä pointteja ja loistava asenne sulla Anu <3

      Suomi on ollut omavarainen, mutta miten on vuosikymmenien päästä, jos tuontitavaraa käytetään niin paljon? Ihan kamala ajatella. Kyllä kääntyy kuule Oriveden mummu haudassa, maatilan mummu, jos tietäisi miten asiat tänä päivänä ovat.

      Mä olen niin sun kanssasi samoilla linjoilla; jostain luin hyvän vertauksen, että Suomen pitäisi tässä tilanteessa käyttää lentokoneista opittua mallia; kun tulee hätä, niin laita happinaamari eka itsellesi ja auta sitten vasta vierustoveria.

      Joo, voidaan palata hallitusjuttuihin sitten, kun hallitus on muodostettu 😀

      Ihanaa iltaa sinne, pidetään verenpaineet kurissa <3

  6. h sanoo:

    Samoja asioita olen minäkin miettinyt. Nuo vaalikeskustelutko näitä ajatuksia on taas kirvoittaneet? 🙂

    Mutta, olen tällä hetkellä itse äitiyslomalla, en töistä vaan opinnoista. Alan vaihto meneillään. Täällä äitiyslomalta naputtelen lopputyötä vauvan nukkuessa…

    Alani on sellainen, että tulevaisuuden vaihtoehto olisi ihan oikeasti vanhuksiin liittyvän yrityksen perustaminen. Hauskaa kun satuit kirjoittelemaan aiheesta. Juuri tänään mietin vaunulenkillä, että pitäiskö sittenkin aktivoida tähän rinnalle gerontologian opinnot ja suuntautua vanhuksiin. Aiemmin ajattelin, että tähtäimessä olis vaikka lastenneuvola (siis terkkariopinnot meneillään :). Vakavasti pidän vaihtoehtona yritystoimintaa, jos en työllisty lasten puolelle…koska kunnallisella puolella sairaalatyö on kyllä niin kiireistä ja stressaavaa (minulle väärällä tavalla), että väsyisin siihen. Kiire ja vastuu ihmishengistä on melko kamala yhtälö. Motivoivempaa voisi ollakin oman yrityksen perustaminen tulevaisuudessa, vaikka varmasti sitovaa sekin on. Mutta mukava ajatus olisi kehitellä laadukasta huolenpitoa antava vanhusen kodinomainen hoivapaikka. Tämä armas kotimaa vaan tuntuu olevan yritystoiminnan kannalta haastava paikka kaikkine byrokratioineen.

    • Maria sanoo:

      Moikka! 🙂

      Juu, ne taitaa olla nuo vaalit, jotka on pistäneet ajattelemaan näitä asioita entistä enemmän 😀

      Äitiysloma on muuten kaikkea muuta kuin lomaa…se käy työstä ja on vielä työtä arvokkaimmasta päästä. Ja vielä lopputyö siihen kylkeen. Nostan hattua <3

      Hassu yhteensattuma, vanhustenhoito on mun mielestä tulevaisuuden prioriteetti no 1. Sitä se on kyllä nytkin, mutta sitten kun tuo iso ikäluokka tuosta tulee siihen ikään, että tarvitsee hoivaa. Silloin tarvitaan niitä ihania ihmisiä, kuten sinä, joille tuo ammatti on kutsumusammatti. Ilman sitä kiirettä. Itsestäni ei vanhustenhoitotyöhön olisi, joten kunnioitan suuresti sillä alalla (kuten muillakin hoitoaloilla) olevia ihmisiä.

      Sepäs se, täällä on niin paljon sääntöjä ja byrokratiaa, että ei yrittäminen ihan helposti käy, millään alalla 🙂

      Ihanaa keskiviikkoiltaa <3

  7. Anna sanoo:

    Niin totta tuo kirjoituksesi. Meidän sukupolvi on tottunut liian hyvälle ja kaiken pitäisi tulla kuin manulle illallisen. Itse olen ollut töissä pienellä työnantajalla sekä myös tilitoimistossa joissa olen nähnyt miten lujassa se yrittäjän oma leipä on. Myös oma puoliso on sivutoiminen yrittäjä mutta ei onneksi työllistä ketään (tulijoita kyllä olisi kakkua jakamaan). Kuten edellinen kirjoitti niin työntekijän oikeudet ovat liian hyvät ja vastuuta ei ole juuri ollenkaan. Silti maristaan ja ollaan joka ikistä senttiä vailla viakka työ ei aina olisikaan edes hyvin tehty. Lisäksi nyky-yrittäjiä kuormitetaan jatkuvasti erilaisilla luvilla joilla ei ole käytännön merkitystä mutta maksavat aina useita tuhansia euroja ja pitää uusia tietyin väliajoin. Ei ihme että moni yrittäjistä väsyy byrokratiaan ja siihen että kate menee ihan muuhun kuin siihen omaan elämiseen. No ei minunkaan olisi tarkoitus valittaa mutta kyllä kyrsii ne jotka inisevät eivätkä ole mistään omista eduistaan valmiita luopumaan. Moni ei sitä tajua miten paljon yrittäjä pistää peliin, taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti, ottaa vastuun ja kantaa mahdolliset tapppiot ja aina on ensin muille palkka maksettava.

    Olisi hyvä kun kaikki joutuisivat joskus kokeilemaan yrittäjyyttä. Esim. ei olisi enää työsuhteita vaan tehtäisiin omalla toiminimellä toiselle. Voisi olla monelle silmiä avaava kokemus tajuta miten paljon rahaa kuluu ennenkuin voi ajatellakaan sitä uutta punaista audia. 🙂

    Toivottavasti uusi hallitus saisi suomalaiset puhaltamaan yhteen hiileen. Itse olisin siihen valmis mutta sillä ehdolla että muutkin olisivat valmiita luopumaan saavutetuista eduista. Ja tasapuolisesti, ei pelkästään niin että parempituloisilta esim. poistetaan lapsilisät vaan samalla muiltakin pitää vähentää. Ei ole reilua että keskiluokka Suomessa maksaa hurjia veroja kun pikkasen enemmän tienaa. Aina puhutaan rikkaista mutta tosiasiahan on että Suomessa ei kovin montaa rikasta ole vaan ne (ehdotetut)leikkaukset ja veronkorotukset koskevat lähes aina 50t ja enemmän tienaavia..

    Kiitos blogistasi, mukavaa luettavaa.

    • Maria sanoo:

      Kiitos Anna,
      sinä sanoit sen, mitä usein olen miettinyt. Mutta en ole uskaltanut kirjoittaa julkisesti 🙂 Yrittäminen ja yrittäjyys on juuri tuota. There’s no such thing as free lunch. Kaikkien todellakin pitäis kokeilla yrittämistä. Työntekemistä toiminimellä, niin huomaisivat että ei se leipä helpolla tule.

      Uudelta hallitukselta odotetaan paljon, toivottavasti siellä on ihmisiä, joilla on m*naa ajaa näitä asioita 🙂

      Kiitos sinulle ja ihanaa keskiviikkoiltaa <3

  8. Mia sanoo:

    Hyvä Maria! Olet viisas ja sydämellinen bloggaaja, ja juuri siksi tämä onkin lempiblogini 🙂

    • Maria sanoo:

      Voi kiitos Mia,
      välillä jotain muutakin kuin sisustusta ja fredagsmysiä 🙂 Tämä on sitä todellista elämää, sen pinnallisuuden alla kytee kuitenkin niin paljon tärkeämpiä asioita <3

      Ihanaa keskiviikkoiltaa <3

  9. Minna sanoo:

    Moi,

    Kyllä olen huolissani Suomen taloudesta ja velan määrästä. Kadehtimalla ja miettimällä tätä maata ei pelasteta. Tällä hetkellä meitä ihmisiä on liikaa eli valtion rahat ei riitä esim. päiväkodit, koulut, terveydenhuolto, vanhustenhoito, vammaisten- ja sairaidenhoito ja niiden ylläpito on kunnalla jolle taas valtio antaa tukea.

    Se mitä nyt voitaisiin tehdä ja tässä muutama esimerkkiä
    – kuntien ja kaupunkien on tehtävä entistä tarkemmat taloussuunnitelmat ja etsittävät keinot jolla saadaan säästöjä
    – verotusta kevennettävä, jotta ihmiselle jäisi enemmän rahaa ja voisivat ostaa enemmän
    – lapsilisät poistettava (vähentää lasten määrää ja lisää naisten määrää työmarkkinoilla ja niistä saadaan valtiolle taas verotuloja)
    – kaupasta pitäisi ostaa kotimaisia tuotteita, esim. Valion maitoa joka kalliinpaa mutta se takaa työpaikkoja
    – yritysten maksamia veroja vähennettävä

    Täta voisi jatkaa vaikka loputtomiin, mutta en sitä tee kun se ei auta. Toivotaan että seuraava hallitus tekee hyviä ratkaisuja ja lopettaa velan lisäoton. 🙂

    • Minna sanoo:

      Hyvä aihe ja hienoja ajatuksia. Tiedän että lapsilisät aiheuttavat närää tässä maassa, ja tietenkin toivoisin että ne säilyisivät jatkossakin.

      Joskus myös on kiva tehdä ajatusleikkejä tyyliin, jos minulla on kymmenen lasta ja jokaisen lapsen kohdalla käyn äitiysneuvolassa, synnärillä, lastenneuvolassa, käytän lasta hammaslääkärissä ja terveyskeskuksessa, lapset aloittavat koulun, kaikissa näissä joudutaan käyttämään kunnan ja valtion rahoja ( kiinteistöjen ylläpito, palkat, laitteet jne) Olisi varmaan valtion kiva saada verotuloja työssä käyviltä ja yrittäjiltä jotta saavat minun kymmenen lasta kustannettua aikuiseksi ja joskus työelämään.

      Itse en myöskään ollut uskoa kun kuulin että meitä ihmisiä on nykyisin liikaa, mutta nyt senkin on alkanut ymmärtämään kun katsoo esim. vanhustenhoitoa. Ja jos mietitään, miksi eläkeikää pitää nostaa? Voisiko syynä olla se ettei eläkkeet riitä siinä vaiheissa kaikille?

      Yrittäjilläkään ei ole helppoa ja miten hienoa kovaa työtä tekevätkin, toivottavasti moni pysyy pinnalla ja jaksaa eteenpäin.

      Me suomalaiset onneksi omataan hyvä huumori ja kova nahka jolla pärjätään tulevaisuudessa!

      • Maria sanoo:

        Oi Minna,
        tuo sun listasi osui ja upposi! 🙂 Mun mielestä ehkä tärkeintä just on se ihmisten ostovoiman lisääminen ja sitä kautta tulee luotua lisää työpaikkoja.

        Sepäs se just, että kyllä niillä veroilla niin paljon katetaan ja niiden vastineeksi saadaan paljon. Just esim neuvolat ja mulla ihan konkreettisesti isäni lapsuusiän diabeteksen hoidossa. Kauhistuttaa ajatella esimerkiksi neljän vuoden ajan 3 krt tehtävien dialyysihoitojen kustannusta omasta pussista. Mutta silti veroihin pitäisi saada tavalla tai toisella kevennystä.

        Tiedätkö, meillä kävi töissä juurikin vakuutusasioita hoitava yhteyshenkilömme ja hän alkoi kauppaamaan vapaaehtoista eläkevakuutusta ja juurikin viittasi tuohon, että ei ole varmaa, että eläkerahoja riittää pidemmän päälle. Mieti! Eli me työssäkäyvät rahoitamme nyt eläkkeellä olevien eläkettä, mutta kuka rahoittaa meidän eläkkeemme? Ihan kauheaa ajatella, että se eläke, jota nyt maksamme ei tulisikaan meille takaisin.

        Huumorilla, kovalla nahkalla ja yhteen hiileen puhaltamisella. Niillä mennään eteenpäin 🙂

        Ihanaa keskiviikkoiltaa <3

  10. Sattuipas!:) Olen päässäni pyöritellyt kaikenlaisia ajatuksia sunnuntai-illasta lähtien.;) Jotenkin olin vähän järkyttynytkin persujen menestyksestä, sillä omasta mielestäni esim. Timo Soini puhuu vain tyhjää, eikä sano mitään oikeasti. Mietin, että tässä maassa on oikeasti todella paljon ihmisiä, joilla on hätä ja persut on yksi hätähuuto…

    Aika montaa ihmistä on kirpaissut viime vuosina YT:t ja niille, jotka ovat saaneet pitää paikkansa, ovat saaneet tehdä niiden poispotkittujenkin työt samalla liksalla ja samassa työajassa kuin aiemmin. Tiedän myös, että kun on ulkoistettu ulkomaisille firmoille, niin hommat ei enää sujukaan, kuten aiemmin, ja moni haaveilee oravanpyörästä hyppäämisestä (sinä ja minä myös kai?)Ainakin hetkeksi. Oikeastihan siitä ei tulisi mitään, jos kaikki alkaisivat down shiftailemaan tai muuttaisivat Välimeren rannoille nauttimaan elämästä.

    Oma asenne on asia johon voi vaikuttaa, ja jolla voi muuttaa asioita. Toisten muuttaminen on hieman hankalampaa.;) Tuota kadehtimista en ole tajunnut koskaan, joskus jopa epäilin, että ehkä se on vain hokema, valitettavasti ei taida olla. Itse ajattelen, että kateudella myrkyttää oman mielensä, ja siksi siitä kärsii kaikkein eniten kahdehtija itse. Kotimaista voisimme suosia kaikki hieman nykyistä enemmän. Aika moni teettää pimeänä hommia, oma etu menee maan edun edelle. Jonkinlaista moraalin kohotusta siis kaivataan myös!

    Toivottavasti suomalaisista löytyy vielä yhteishenkeä ja tahtoa selvitä vaikeista ajoista! Suomella ei ole varaa kahtiajakautumiseen, ja sellaista tuntuu oikeasti ilmassa olevan.:( Pakko kommetoida vielä tuohon edelliseen kommentoijaam, että lapsilisien poisto ei kyllä taitaisi olla kovinkaan hyvä ratkaisu, varsinkaan pienituloisilta ja yksinhuoltajilta. Aikamoiselta kuulostaa, että syntyvyys pitäisi saada laskuun! Lapset ovat meidän tulevaisuus, voihan toki heidät nähdä pelkkänä kulueränä.:P

    • Maria sanoo:

      Moikka Taina,

      hih juu, ottamatta sen kummemmin poliittista kannanottoa, niin samoin aatoksin 😀

      Se noissa yt-jutuissa on, että olen kuullut monelta, kuinka ihmiset todellakin kulutetaan loppuun. Työmäärät tuplaantuvat ja työntekijöiltä odotetaan liikoja, kun sysätään kaikki yt-neuvotteluiden kautta ulospotkittujen työkavereiden työt heille. Ei hyvää seuraa tuostakaan.

      Ja ei kyllä siitäkään, että kaikki downshiftais yhtäaikaa 😀 Ei se yhteiskunta niin pyöri 😉 Enpä ole ennen viime vuosia kuullut edes termiä downshiftaus. Oliko esim 80-luvulla niin paljon burnoutin partaalla olevia työntekijöitä kuin nyt? Epäilenpä. Ei silloin ollut tarvetta downshiftaamiseen. Tai toisaalta, päästäänkö siihen, että me nykynuoret (jep, me keski-ikäiset 😉 ollaan niin herkkänahkaisia eikä kestetä elämän karikkoja ja työmääriä, kuten esim. meidän vanhempamme?

      Tuo kahtiajakautuminen on muuten suuri vaara. On olemassa sellainen me ja te -henki, vaikka todellakin kaikille olisi parasta tuo me-hengen kasvattaminen 🙂

      Ihanaista keskiviikkoiltaa <3 Nyt pitää saada pulssi tasoittumaan ennen nukkumaanmenoa 😀

  11. KittyKat sanoo:

    Hei Maria!
    Olipa mielenkiintoinen teksti! Itse harkitsen paluumuuttoa Suomeen, mutta tuo tyollisyystilanne ja todellakin se yleinen negatiivinen asennoituminen siella kylla tokkii viela sen verran, etta en ole viela taalta muilta mailta palannut… 😉

    En oikeasti tieda, etta paljonko se auttaa etta joka ikisessa paikassa (Suomessa) toitotetaan miten huonosti Suomella menee ja miten itseasiassa ollaan vasta jyrkan alamaen alkupaassa. Miten siina uskaltaa kukaan ottaa riskia ja perustaa yritysta tai ottaa lisaa tyontekijoita?! Ja ne, joilla toita on, saastavat pahanpaivan varalle, kun kerran niin huonolta nayttaa tulevaisuuskin.

    Tottakai nuo talousasiat ovat paljon monisyisempia kuin pelkastaan asennoitumiseen liittyvia, mutta on se iso osa sita kokonaiskuvaa kuitenkin! Ja kylla Suomen taytyy uskaltaa kansainvalistya sen verran, etta suhteet ulkomaailmaan paranevat ja vientituotteille loytyy asiakkaita ja ostajia. Jos meininki on sellaista oman napanoyhdan tutkiskelua, miten siina voidaan luoda suhteita muuallekin?! Ymmarran kylla, etta esim. erilaisilla valtion tuilla elavat ulkomaalaiset eivat ole monenmielesta tervetulleita, mutta maahan muuttoa voi olla monenlaista. Jos ulkomailta tulee kansainvalisia tyontekijoita, voivat he tullessaan tuoda suhteita muualle maailmaan, muuttaa yrityksen kuvaa kansainvalisemmaksi, tuoda erilaisia nakokulmia asioihin yms.

    No, tasta tuli essee ja olisin voinut pitempaankin asiasta ”vouhottaa”, mutta todellakin tuo negatiivisuus ja ainainen valitus ottaa minuakin pattiin sen verran etta tekstia syntyy helposti! 😉

    Kiitos ihanasta ja ajatuksia herattavasta blogista! Sita on tosi iso ilo seurata!

    • Maria sanoo:

      Heipsan,
      voih, Suomea ei voita mikään, mutta olen kanssasi samaa mieltä; työttömyystilanne ja varsinkin tuo negatiivinen ilmapiiri on se, joka tökkii. Big time. Itseeni tuo eka ei vaikuta, mutta negatiivinen ilmapiiri on käsinkosketeltavissa.

      Media lietsoo mun mielestä osaltaan tätä ”lamaa”. Mitä enemmän uutisissa toitotetaan, kuinka huonosti menee, niin sitä tiukemmalle ihmiset laittavat lompakon nyörejä ja sitä vähemmän ostetaan. Millä on taas suoranaisesti vaikutus tuotteiden kysynnän myötä tuotteiden tarjontaan ja valmistamiseen. Ei hyvä!

      Hyvä pointti tuo kansainvälistyminen. Suuri syyhän Suomen taantumaan on nyt viime aikoina ollut Venäjän viennin tyrehtyminen. Senpä takia pitäis luoda aktiivisesti suhteita myös muihin maihin. Ja totta, tuota puolta en maahanmuutossa ajatellutkaan. Osaavia työntekijöitä, jotka avaavat portteja ulkomaille.

      Juu, mä sytyn kanssa tästä aiheesta…ties vaikka blogi muuttuu pian talous- ja politiikkablogiksi ;D

      Kiitos sinulle ja terkkuja sinne ulkomaille täältä Suomesta <3

  12. Nyt osui niin naulan kantaan! Juuri näin, ja siis vaikka kärjistettyä onkin, niin se totuushan on tuossa.

    • Maria sanoo:

      Heipsan ihana!

      Totuus on tuo, vaikka kuinka kaunistelisi 😀 Jos jokainen meistä kiinnittäisi vähän enemmän huomiota siihen, miten itse elää tämän elämän kunnialla sen sijaan, että turvautuisi elämään naapurin elämää naapurin puolesta ja huolehtimaan muiden asioista, niin veikkaanpa, että kaikilla olisi helpompaa!

      Ihanaa keskiviikkoiltaa sinne <3

  13. Katariina sanoo:

    No jaa, esittäisin vähän kriittistä kommentointia….Kyllä ei ole kaikilla samanlaiset mahdollisuudet kaikkeen nyky-Suomessa, sen ymmärtää jokainen, joka on työskennellyt alalla, jolla näkee läpileikkauksen suomalaisista tai on muuten näköalapaikalla yhteiskuntaan. Jo lähtökohtaisesti joillakin on selvästi paremmat edellytykset, mahdollisuudet ja resurssit asioihin kuin toisilla, niin se vain on.

    Kateutta toki on, mutta samalla suomalaisten kateellisuus on tietynlainen myytti, joka vain vahvistuu sillä että sitä hoetaan. Vähän oudolla tavalla kateelliseksi saatetaan nykyisin nimetä myös kaikenlainen ihmettely, kyseenalaistaminen ja toista mieltä oleminen. Minusta kateutta isompi ongelma Suomessa on keskustelutaitojen puute ja se, että ymmärrystä toisella tavalla ajattelevaa kohtaan ei ole riittävästi. Ymmärrys edellyttäisi, että tietäisi ja tuntisi, mistä todellisuudesta toisen osapuolen näkemykset kumpuavat. Kaikki eivät jaa samaa todellisuutta edes Suomessa.

    Yhteisvastuuta tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Suomi vaan alkaa olla jo aika pitkälle jakautunut lokeroihin, heimoihin ja bloggeihin, ja yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Yhteisöllisyys toteutuu nykyään pienimuotoisemmin ja paikallisemmin. Osa ihmisistä kokee, ettei esim. vaalituloksen mukainen Suomi edusta omaa Suomea. Aika vahva viesti Suomen jakautuneisuudesta – joka toivottavasti ei tulevina vuosina (harjoitetun politiikan ansiosta) vain entisestään syvene.

    • Maria sanoo:

      Kiitos Katariina tästäkin näkökulmasta, ihanaa että saadaan keskustelua aikaiseksi 🙂

      Kaikilla ei todellakaan ole samat mahdollisuudet tai resurssit esimerkiksi opiskeluun; vrt. yh teiniäiti tai nuori aikuinen, jolla ei ole sitä lasta.

      Tuo oli mielenkiintoinen näkökulma tuo, että kaikki eivät jaa samaa todellisuutta. Se pitää paikkansa munkin mielestä. Suomalaiset ovat aika jääräpääkansaa, sen takia ehkä toisin ajattelevien ihmisten näkökantoja on vaikea ymmärtää 🙂 Mutta yhtälailla tuo toisten toiminnan kyseenalaistaminen ja sen arvosteleminen (tuomitseminen) on haitallista talouden kehittymiselle. Sitä tekee varmasti meistä kaikki ja nyt kun sanoit, sen ja kateuden raja on häilyvä. Itsekin syyllistyn siihen, että kun joku arvostelee toista ihmistä ajattelen sen suin päin johtuvan kateudesta. Eikä näin välttämättä ole!

      En olekaan vielä ehtinyt tutustumaan tuohon lööpissä olleeseen artikkeliin Suomen jakautuneisuudesta, mitä vaalitulokseen tulee. Se kuulostaa kyllä todelliselta esteeltä talouden tai minkään toiminnan järkevälle kehittämiselle! Mietin tuossa yksi päivä, että tarvitaanko me puolueita. Pitäisikö meidän äänestää ihmisiä vai puolueita? Kuitenkin kokolailla kaikkien poliitikkojen päämäärä on tässä tilanteessa saada Suomi nousuun. Yhteisvastuullisesti todellakin tämä homma hoidettaisiin kotiin nopeampaa 🙂

      Kivaa keskiviikkoiltaa <3 tai yötähän tässä vaiheessa jo voisi toivottaa!

      • Katariina sanoo:

        Todellisuuksien erot ovat aika ilmeiset kun esim. vierailee peruskoulussa Itä-Helsingissä ja peruskoulussa Tampereen keskustassa. Perheiden sosio-ekonomiset erot voivat olla melkoisen suuria samassa kaupungissakin. Turhaan ei puhuta aluepolitiikasta. Mistä syntyy ymmärrystä toisenlaisia elämäntilanteita ja elämisen realiteetteja kohtaan, jos niitä harvoin kohtaa omassa elämässään? Ja juuri YMMÄRRYS olisi kuitenkin kaiken yhteisen rakentamisen ja hedelmällisen keskustelun lähtökohta…

  14. AnniElisabet sanoo:

    Heissan Maria,

    Blogisi on todella mielenkiintoinen ja mikä parasta – annat ajattelemisen aihetta ja pohdit asioita syvällisesti, kaunis kiitos avoinmuudestasi!

    Suomi nousuun, siinä onkin pähkinää purtavaksi. Asenne on erittäin hyvä pointti, kaikki lähtee meistä yksilöistä. Henkilökohtaisesti olen joutunut muutaman kerran painimaan omantuntoni kanssa, kun olen seurannut työpaikallani lusmuilijoita ja facebookissa pyörijöitä. Tekisi mieleni mennä vasikoimaan pomoille. Mielestäni on törkeää, että työpaikoilla on valtavia eroja tehokkuudessa ja ahkeruudessa. Mittareita näiden selvittämiseen ei ole.

    Toinen yksilötason ajatus liittyy lasten päivähoitoon. Ihmettelen suuresti, minkä vuoksi perheen taaperot viedään päiväkotiin, jos äiti on vauvan kanssa kotona. Mielestäni tällainen toiminta on kunnan rahojen tuhlausta. Tottakai olisi helpompaa keskittyä vaan vauvaan, mutta tällainen toiminta pitäisi kieltää. Taapero voisi sosialisoida päiväkerhossa mutta ei tarvitsisi viedä päivähoitopaikkaa todelliselta tarvitsijalta. Itse olen juuri 7kk ikäisen kanssa kotona, ja kyllä, huokaisen helpotuksesta, että vieressä ei ole lisäksi taaperoa…tarkoitan, että se olisi erittäin rankkaa. Mutta raha ei kasva puussa.

    Tässä nyt vaan ihan ekaksi mieleen tulleet asiat, voisin kirjoittaa blogisi tukkoon tästä aiheesta 😀 😀

    • Maria sanoo:

      Heippa AnniElisabet
      ja kiitos 🙂 Mä pohdin paljon syvällisiä – sen pinnallisemman puolen lisäksi 😉

      Tuo on muuten totta, että työpaikoilla saattaa löytyä huomattavia eroja työntekijöiden tehokkuudessa. Itse en ole tähän törmännyt, kun on niin pieni organisaatio, mutta voisin kuvitella, että esimerkiksi työntekijän motivaatio tehdä työtä vaikuttaa ihan älyttömästi työn tehokkuuteen. Ja totta, mittareita ei ole.

      Jos en nyt ihan väärin muista, niin onkohan tuosta päiväkotijutusta tullut/tulossa lakialoite? Tai sitten olen nähnyt unta 😀 Asia on vähän kaksipiippuinen; mä olen myös sitä mieltä, että jos on kotona vauvan kanssa, niin se taapero menee siinä samalla (meillä meni). Vaikka raskasta onkin. Mutta sitten, jos se taapero on jo tottunut olemaan päiväkodissa, kun vauva syntyy, niin onko liian iso muutos ottaa taapero kotiin päiviksi. Pois siitä normaalista rytmistä ja kaveripiiristä. Toki on avoimia kerhoja sun muita, joissa sitten käydä lasten kanssa, vaikka taapero kotona onkin 🙂

      Hei, kirjoita ihmeessä lisää, jos siltä tuntuu. Kovalevytilaa blogissa riittää 😀

      Ihanaa torstaita <3

      • Katariina sanoo:

        Niin, kepulaisethan esittivät vaalien alla laskelman, jonka mukaan subjektiivisesta päivähoidosta luopuminen ei toisimitään säästöjä. Mene tiedä, oliko vain vaalienaluspuheita, mutta jos tällä keinolla säästettäisiin, eiköhän muutosta päivähoito-oikeuteen olisi jo tehty, on siitä niin kauan puhetta ollut.

        Subjektiivinen päivähoito-oikeus lapselle voi olla perheelle elintärkea juttu ja todellakin koko perheen paras. Ennen omia lapsia olin vankasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen kannalla, mutta nykyään perheellisenä ajattelen asiasta aivan toisin.

  15. Frida sanoo:

    Hyvä postaus! Ja niin paljon täynnä asiaa… Itse olen sitä mieltä, että juurikin tuota uuden yrityksen aloittamisen kynnystä olisi madallettava. Joko antamalla aloittelevalle yritykselle esim. alv-helpotuksia tiettyyn liikevaihtoon asti, tai tehtävä osa-aika yrittäjyydestä helpompaa. Näin ihmiset saattaisivat enemmän työllistää itseään ilman, että siihen liittyy niin älyttömän isoja riskejä.
    Näin… nyt olen minäkin sanonut sanottavani 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikka ihana Friiduska!

      Välillä asiapitoisempaakin tekstiä, kaiken sen sisustamisen ja ruoanlaiton ohella 😀

      Ihan samaa mieltä; esim silloin kun perustin sisustussuunnittelutoiminimen, niin heti ekana lävähti ihan sairaat ennakkoverolaput postissa, vaikkei ollut liiketoiminta edes lähtenyt käyntiin. Millä sä ne maksat, jos sulla ei ole tuloja? System sucks, tässä kohtaa 🙂

      Ugh. Olemme puhuneet 😉

      Ihanaa torstaita <3

      • Katariina sanoo:

        Eikö Virossa ole nämä yrittäjäsäädökset toisentyyppisellä tolalla ja sitä kautta saatu paljon yrittäjyyttä viriämään….?
        Yrittäjyyden edellytyksiä varmasti voitaisiin parantaa Suomessa monellakin tapaa, mutta toisaalta paljon alkurahoitusta myös valuu hukkaan, kun yritykset eivät pääsekään jaloilleen ja kannattaviksi. Jotenkin yritystoiminnan aloittamista tulisi tukea muuten kuin starttirahoilla yms. En tiedä, olisivatko veromuutokset tähän hyvä vaihtoehto; jos oikein muistelen ja ymmärtänyt olen, Virossa yrittämistä tuetaan nimenomaan verotuksen keinoin.

  16. Mansikka sanoo:

    Hei, ja kiitos kivasta ja kauniista blogista. Ja fiksusta kirjoituksesta 🙂 Tämä jotenkin kolahti, koska olen työtön KTM, ja valmistunut pari vuotta sitten. Talvella olin eräässä työssä, mutta sekin loppui, kun määräaikainen projekti päättyi. Minulla ei ole oman alan työkokemusta, mutta paljon kokemusta ihan perusduuneista, esimerkiksi postinjaosta ja siivouksesta, sekä yksinkertaisista toimistotehtävistä. Olen kyllä hakenut oman alan töitä jo opiskeluaikana ahkerasti, mutta ei ole tärpännyt. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei minua huolita sellaisiin tehtäviin, joihin riittää merkonomin tai tradenomin koulutus. Ja toisaalta minulla ei ole riittävästi työkokemusta, jotta pääsisin koulutustani vastaavaan työhön.

    Minulla olisi sinulle pari hypoteettista kysymystä 🙂
    Jos olisit työtön KTM, minkälaista työtä olisit valmis ottamaan vastaan? Kelpaisiko sinulle sellainen työ, mikä ei millään tavalla liity hankkimaasi koulutukseen?
    Oletko sitä mieltä, että tämänhetkinen huono työllisyystilanne on järjestelmän/olosuhteiden vai meidän työttömien oma vika?

    Mukavaa keväänjatkoa 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikka ja
      kiitos kaunis!

      Voih, niin monia muistoja tuli mieleen. Itsekin olen KTM (sitä ennen luin kv merkonomin tutkinnon) ja jo minun opiskelujen aikaan oli puhetta siitä, että työllistyminen on vaikeaa; tuntui, että tradenomit ja merkonomit ajoivat ohi. Ja totta tosiaan, monet työnantajat eivät ota KTM:ä edes haastatteluun niihin paikkoihin, joihin merkonomit ja tradenomit sopisivat paremmin. Ja näin ollen eivät näe sitä palavaa halua tehdä töitä, ollakin ettei se ihan vastaa koulutusta. Noidankehä tästä tulee juurikin tuon takia, että jos ei ole työkokemusta koulutusta vastaavaan tehtävään, niin miten sitä ikinä voi kartuttaa, jos sitä pidetään edellytyksenä? Joten joustoa toivoisin työnantajienkin puolesta.

      Tuon takia monet opiskelukaverini pitkittivät tutkinnon ulos ottamista. Vaihtoehdoista opiskella tai jäädä puille paljaille valitsivat mieluummin opiskelemisen.

      Mulla oli tosiaan noin vuoden katvealue opiskelujen jälkeen, kun tein varmasti tuhannen työhakemusta. Ja kyllä, vastatakseni kysymykseesi: otin vastaan minulle tarjotut pätkätyöt. Olin H&M:n kassalla, markkinointiassarina suuressa paperialan yrityksessä ja vientisihteerinä menestyvässä teknologiayrityksessä. Todellakin siis kelpaa työ, joka ei vastaa koulutusta. Pääasia, että saa tehdä töitä. En halua yleistää, mutta joillan opiskelukavereillani oli rima todella korkealla; ajattelivat, että kun on KTM, niin on jotenkin parempi kuin muut. Ylemmän johtotason tehtävät olivat ainoat, joita suostuivat edes hakemaan. Tuo on aivan väärä lähtökohta. Vaikka on se tutkinto, niin harva työelämässä hyppää suoraan johtotasolle 😀 Nöyryys edellä siis näissäkin jutuissa <3

      Tämän hetken huono työllisyystilanne ei todellakaan johdu työttömistä. Väittäisin tosin, että pieni marginaalinen osuus työttömistä on tyytyväisiä siihen päivärahaan ja elää sillä ihan mukavasti. Ei tarvitse ottaa vastaan ihan mitä tahansa työtä. Mä näkisin kuitenkin, että koska enemmistö haluaa tehdä töitä, niin vika on syvemmällä järjestelmässä. Onko kaikki lähtöisin siitä, että ihmisten ostovoima on vähentynyt, eikä kauppa käy millään alalla hyvin. Ei ole tarvetta palkata ihmisiä. Vienti on minimaalista eikä valoa näy tunnelin päässä. Mä kyllä uskon, että näkyy, mutta media lietsoo tätä lamaa. Joten lähtisin purkamaan vyyhtiä siitä, että ihmisten ostovoimaa pitäisi lisätä (se, miten se tehdään niin on sitten monimutkaisempi juttu 😉 ja sitä kautta saada taloutta virkistettyä.

      Mukavaa keväänjatkoa sinnekin ja oikein paljon tsemppiä työnhakuun <3

  17. Maikki sanoo:

    Onpa ollut erikoinen, mutta aktiivinen keskustelu… Tämä tuntuu olevan vain työnantaja/yrittäjänäkökulmasta, toinen toisiaan sparraten, niin päätinpä ottaa osaa minäkin.

    Aistin ja arvasin tosin lukiessani alkuperäisen postauksen, minkälainen keskustelu tästä viriää. Olen tosin hyvin yllättynyt, että oikeastaan vain samanmieliset tuovat äänensä kuuluviin. No ei tästäkään kovin vastakkaista tule, mutta muutama pointti jäi korviini särähtämään.

    Ainakin Anu kirjoitti: ”Ja näin yrittäjänä(vaikka en muita työllistäkään suoraan) niin mielestäni Suomessa on liian hyvät etuudet työntekijällä ja se tulee liian kalliiksi.” Sanoit Maria olevasi samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. Pystyisitkö tarkentamaan/konkretisoimaan, miten nämä liian hyvät etuudet näkyvät esimerkiksi sinun yrityksessäsi? Eli millaisia (liian) hyviä etuuksia työntekijäsi sinun mielestäsi nauttivat?

    Lähipiirissäni (mieheni työpaikalla) on käyty viimeisten vuosien aikana niin monet YT-neuvottelut, ettemme ole enää pysyneet laskuissa. Hienoa kyllä, mieheni työpaikka on säilynyt jo 15 vuoden ajan, ja aivan varmasti sen sinunkin peräänkuuluttamasi ahkeruuden ja hyvän motivaation vuoksi. Tuon 15 vuoden aikana on tullut nähtyä monenlaista, ja voin kyllä sanoa, että ei siinä työntekijöiden LIIAN HYVÄT etuudet ole toteutuneet, kun ei ole etuuksia ollenkaan. Tuon 15 vuoden aikana yrityksellä on ollut todella hyviä ja lihavia vuosia, puhutaan kuitenkin kansainvälistä kauppaa tekevästä yrityksestä. Tämä on toki näkynyt työntekijöiden elämässä siten, että he ovat voineet mennä töihin ja palkka on maksettu ajallaan. Hienoa ja tänä päivänä aivan liian monelle harvinaista herkkua. Mutta minkäänlaista bonusta, kiitosta, palkankorotuksista puhumattakaan ei noina aikoina ole työntekijälle tullut. Edelleenkin olen toisaalta sitä mieltä, että juurikin tuo palkka ja varmuus töiden jatkumisesta on riittävä, mutta mitä kun eteen tulee hiukan laihempi tulos, näiden lihavien vuosien jälkeen?? Toimenpiteet ovat välittömät ja ne kohdistuvat työntekijöihin. YT-neuvottelut heti päälle ja tulos otetaan työntekijöiltä. Väki vähenee välittömästi.

    Kun alkuperäisessä postauksessa peräänkuulutettiin yhteishenkeä, ja sitä toki tarvitaan, niin olisi äärimmäisen tärkeää, ettei vastakkainasettelua lietsottaisi sen enempää yrittäjienkään näkökulmasta. On sanomattakin selvää, että tämä maa tarvitsee yrittäjiä ja yrittämistä, ja enkä voi sanoa tuntevani niitä karikoita, mitä yrittäjät kohtaavat. Mutta on kai sanomattakin selvää, että aika harva yritys pärjää ilman hyviä ja luotettavia työntekijöitä. Hyviä ja luotettavia työntekijöitä saa ainakin sillä, että arvostaa ihmistä ja pitää häntä tärkeänä (panoksena) ilman sitä tunnetta, että työntekijä on välttämätön menoerä liian hyvillä etuuksilla.

    • Maria sanoo:

      Hei Maikki,
      ja kiitos! Tämä on juuri sitä keskustelua, jonka perään tällä postauksellani huhuilin 🙂 Asioiden katsomisesta eri kantilta ja se, että saa eri näkökulmia asioihin. Omien ajatusmallien kyseenalaistamista. Ihan huippua!

      En todellakaan ole väittänyt, että työntekijä on menoerä. Ei yritykset toimi ilman työntekijöitä ja senpä takia esimerkiksi meidän yrityksessämme voin käsi sydämellä sanoa työntekijöiden nauttivan etuisuuksia, joita meillä osakkailla ei ole. Ja tämä vain sen takia, että arvostamme työntekijöitämme. Muutamia mainitakseni:
      -joulun ajan palkalliset vapaapäivät työntekijöille (esim. 22.-23.12, jotka muuten olisivat työpäiviä), jolloin kuitenkin joku meistä omistajista tekee joko paikan päällä tai etänä ne pakolliset työt, että homma toimii
      -tiukan paikan tullen olemme lomauttaneet osakkaita tai osakkaiden perheeseen kuuluvia, emme muita työntekijöitä. Esimerkkinä tästä eräs syksy, kun kauppa tyssäsi kuin seinään. Lomautimme minut neljäksi kuukaudeksi, jotta ei-osakkaalla olisi työtä. Ja mainittakoon, että en saanut päivärahaa mistään tuona aikana, koska olen osakas. Tuo ei-osakas olisi saanut liitosta korvauksia.
      -vaikka hiljaisia aikoja on ollut, yhtään palkansaajaa emme ole irtisanoneet /lomauttaneet. Olemme keksineet hiljaisille ajoille muuta tekemistä, esimerkiksi kiinteistön kunnostamista. Maalanneet ja rempanneet 🙂
      -tiukan paikan tullen me osakkaat olemme ottaneet lomarahat vapaina, kun palkansaajat ovat saaneet valita lomarahan/vapaan välillä.
      -alussa työntekijät saivat palkkansa aina ajoissa, me osakkaat joustimme ja olimme jopa ilman palkkaa aika ajoin
      -kiire aikoina se olemme me, jotka jäävät ilman mitään ylityölisiä ylitöihin.

      Yrityksiä on niin monenlaisia kuin on yrityksen johtajiakin. Ei voi yleistää, että kaikki pomot on ”pahiksia”. Myös suvaitsevaisuutta tämän puolesta peräänkuulutan. Ymmärrän yritysjohtoa siinä, että kun on taloudellisesti huono tilanne, niin aloitetaan yt:t. Mutta olen myös sitä mieltä, että yt:t tekee niin paljon hallaa koko työorganisaation hyvinvoinnille ja yhteishengelle, että sellaisiin pitäisi turvautua vain äärimmäisessä hädässä.

      Olen ollut myös ulkopuolisilla töissä ja huomannut sen, että pomo on aika usein se pahis. Oli yritys mikä tahansa. Se, että olen nähnyt molemmat puolet sekä työnantajan että työntekijän puolen on avannut silmäni. Suosittelisin kaikille tätä. Täydestä sydämestä <3 Sillä en voi sanoa, ettenkö nauttinut olla toisella töissä. Oven kiinni laittaminen klo 16.00 ja vapaa-ajan alkaminen oli ihanaa. Mutta vieläkin enemmän veri vetää yrittämiseen. Kaikella vinksahtaneella tavalla haluan yrittää, siitäkin huolimatta että työasiat pyörivät päässä 24/7, loma-ajat on käsite, josta vain uskallan haaveilla, omaisuutemme on pantattuna firman menestymiseen ja säännöllinen tulo on ollut erittäin epävarmaa aika ajoin. Nyt onneksi tilanne on helpottunut ja yrityksen pää on veden pinnan yläpuolella. Nykyään saan nukuttuakin yöt ilman, että heräisin miettimään työjuttuja. Se on yrittäjälle harvinaista herkkua!

      Meillähän on mies toisella töissä (palkansaajana), joten jaamme keskustelut kotona näistä molemmista puolista. Se on elämän rikkaus. Katsoa asioita monelta eri kantilta. Jos yrittäminen olisi helppoa, niin uskoisin, että tässä maassa olisi tuplasti enemmän yrittäjiä. Ja sitä myötä töitä ihmisille.

      Mukavaa torstaita <3

    • Katariina sanoo:

      Kommentissani otin esille Suomen kahtiajakautuneisuuden. Se voi ilmetä myös työnantaja vs. työntekijä -vastakkainasetteluna, kuten mainitsit. Ja juuri tämänkaltaisten ”leirien” syntyminen ja synnyttäminen Suomeen ei liene kummankaan osapuolen etu. Yhteen hiileen puhaltaminen olisi sitä, että niin työntekijä- kuin työnantajapuolellakin olisi asialliset toimintavat toista osapuolta kohtaan.

      Myös työntekijäpuolella voi ilmetä yrittelijämäistä asennetta työnteossa. Se kannattaa muistaa eikä puhua työntekijöistä minään yhtenäisenä porukkana. Ja työntekijät ovat paitsi yrityksen kuluerä myös selkäranka. Minusta on ihan selvä asia, että jos työpaikalla lusmuillaan, asia tulee ottaa puheeksi. Siinä kohtaa ei työntekijäpuoli hoida omaa osuuttaan oikein. Kummankaan osapuolen ei pitäisi repiä selkänahastaan sitä, että toinen osapuoli pääsee helpommalla. It takes two to tango.

      • Maria sanoo:

        Exactly, it takes two to tango!

        Onnekseni voin sanoa, että meidän työntekijöillä riittää yrittäjähenkeä, ei voisi parempia työntekijöitä toivoa. Vastaavasti toivon, että me työnantajana olemme heille se taho, joka saa heidät motivoitumaan ja pitämään yllä tätä yrittäjähenkeä. Ehkä olemme onnistuneetkin tässä, silti kukaan ei ole 10 vuoden aikana irtisanonut itseään.

        Meillä on niin pieni organisaatio, että olemme kuin yhtä suurta perhettä. Alusta asti teimme myös selväksi sen, että tuotannon ja toimiston kahvihuone on sama tila. Ei ole tarvetta erotella tuotantohenkilökuntaa ja toimistohenkilökuntaa. Pidetään yhtä ja puhalletaan yhteen hiileen 🙂

        Aurinkoista viikonloppua <3

  18. Anu sanoo:

    Minä ainakin tarkoitin etuuksilla pitkiä palkallisia lomia joita Suomessa nautitaan,jp-päiviä,kesälomarahat,työterveys,
    loman siirtyminen sairauden vuoksi jne.niitä pidetään itsestäänselvyyksinä ja mukavia ne varmasti ovat,mutta kyllä ne kalliiksi tulevat sitä ei käy kieltäminen.
    Monessakaan maassa ei työntekijä nauti näitä etuuksia ja työpäivät ovat pidempiä.

    Ja sit sen lisäksi pitäis vissiin maksaa vielä bonusta..

    • Maria sanoo:

      Näin mäkin vähän ajattelinkin 🙂
      Meillä on Suomessa hyvin asiat myös työntekijöiden kannalta. Luin juuri tuossa yhden japanilaisnaisen blogia (älä kysy miten sinne eksyin) ja härregud, että siellä tehdään pitkää päivää! Lomat minimaaliset. Meillä on hyvin asiat <3

      Meillä on taantumasta huolimatta maksettu tuotantohenkilökunnalle bonuksia, se on iso lisä ja vapaaehtoinen. Se kyllä kannustaa.

      Mun täytyy sanoa, että me olemme vähän erikoinen yritys. Mutta meillä onkin vain 12 ihmistä töissä, joista 10 jatkuvasti samassa toimipisteessä ja muut kaksi edustajina kentällä. Olemme kuin yhtä perhettä. Entisen maalitehtaan porukkaa suurin osa, joten tunnemme toisemme sieltä 1990-luvun alusta, kun itse aloin käymään 15 kesäisenä kesätöissä 🙂

      Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua Anu <3
      PS. meillä lähti vähän juttu hakoteille täällä kommenttiboksissa…summa summarum; puhalletaan yhteen hiileen 😀

  19. Avsa sanoo:

    Hei,
    olikos se tämä sama blogi, josta luin pari päivää sitten sapattivapaahaaveista?

    Yksi merkittävä tekijä Suomi Oy Ab:n huonoon tilaan on se, että kaikenlaisia yhteiskunnan kannettavana olevia vapaamatkustajia on liikaa (anteeksi kärjistys jo tässä vaiheessa). En tarkoita, että teidän perheenne olisi aikeissa heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi, mutta ei sekään vie kotimaatamme nousuun, että työ jätettäisiin tekemättä ja karttunut varallisuus lähdettäisiin kuluttamaan muille maille.

    Asiat syntyvät pienistä puroista ja niistä pienistä asioista meillä jokaisella on vastuu. Tärkeää on kantaa huolta perheestä per nyt, mutta yhtälailla myös siitä, millaisia rooli- ja toimintamalleja lapsilleen antaa.

    Tasapainon löytäminen omien ja muiden tarpeiden välille on vaikeaa ihan meille jokaiselle, joten et ole suinkaan yksin näiden ristiriitaisten ajatusten kanssa.

    Terveisin ajatustyöläinen, jonka ajattelu ei pääty kelloon katsomalla klo 16.00

    • Maria sanoo:

      Heipsan Avsa
      ja juurikin se sama blogi, jossa blogisti haaveilee sapattivapaasta 😉

      Olet oikeassa, ei se yhteiskunta niin pyöri, että kaikki ruuhkavuosien keskellä elävät lähtisivät vuodeksi ulkomaille haukkaamaan happea 😀 Monet siitä haaveilevat, mutta harva lähtee. Onneksi.

      Tuo oli ajatuksia herättävä lause tuo tasapainon löytämisestä. Näinhän se juuri on. Pitää katsoa tätä elämää laajemmalta kantilta

      Ajatuksen tasollahan suurin osa suomalaisia tekee töitä vielä tuon klo 16.00 jälkeenkin, mikä kertoo erittäin sitoutuneesta työvoimasta.

      Kiitos Avsa, sinulla on erittäin solidaarinen ja filosofinen ote asioihin, nostan hattua 🙂

      Mukavaa viikonloppua <3

  20. Laura sanoo:

    Moi Maria,

    Seuraan blogiasi ahkerasti mutta olen tosi laiska kommentoimaan. Nyt oli niin kiinnostava keskustelu, että päätin minäkin laittaa lusikkani soppaan… Pakkasin pari vuotta sitten miehen, lapset ja tavarat ja muutimme Lähi-itään. Syynä oli oma työni suuren suomalaisen yrityksen palveluksessa. Työni vuoksi matkustan silloin tällöin Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa.
    Monille paikallisille kollegoille työpaikka suomalaisessa konsernissa on lottovoitto. Palkalla elätetään vanhemmat, tädit ja sedät, mahdollisesti puoli kylää kotipuolessa. Oma 3 viikon lomani on suuri ihmetyksen aihe. Töitä tehdään 6-7 päivää viikossa. Äitiysloma alkaa lapsen syntyessä ja päättyy muutaman viikon tai kuukauden jälkeen. Työpaikka mahdollistaa täysin erilaisen elämän kuin omilla vanhemmilla on ollut. Ääritapauksessa (vaikkapa syyrialaisten) elämän ja perheen saattaa pelastaa työnantajan järjestämä viisumi toiseen maahan.

    Huomaan usein miettiväni miten tällaista nälkää vastaan pystytään Suomessa puolustautumaan. Millä varmistetaan, ettei oma työpaikka siirry huomisesta alkaen halpamaan palvelukeskukseen?

    Vastauksia olen keksinyt ainakin seuraavat:
    Ollaan fiksuja. Suomalainen kesätyöntekijäkin pystyy ottamaan vastuuta ja kyseenalaistamaan tarvittaessa pomon ohjeet. Koulutuksessa ja työharjoitteluissa pitää muistaa kannustaa omaan ajatteluun ja sen tuomaan tehokkuuteen.
    Osataan kaikki jotain hyvin. Olipa kyse putkimiehestä tai lakimiehestä, niin entisaikojen ”haluan suoraan johtajaksi” –ajattelu on pakko unohtaa. Paskahomman omistautunut hoitaminen voi olla menestyksen avain. Tämän takia nuorten valmistuneiden työllistäminen on tärkeää.
    Ollaan joustavia. Niin vaikeaa kuin se onkin, niin palkkojen nousu, lomat ja muut saavutetut edut ovat paha paikka vertailussa palvelukeskusta vastaan. Tähän pitää keksiä uusia keinoja.
    Kadehditaan vain sen verran että siitä tulee positiivista energiaa. Tähän tuli jo niin monta hyvää kommenttia ettei aiheesta sen enempää.

    Älkääkä ymmärtäkö minua väärin vaikka tässä paasaankin…. Rakastan sisustusta, kokkausta ja isänmaatani yhtä paljon kuin tekin :-)!

  21. Niina sanoo:

    Yrittäjän lapsi allekirjoittaa kaiken mitä kirjoitit. Joo olen saanut työpaikkani automaattisesti, mutta sen lisäksi että raadan puol ilmaseksi hommia siellä, teen ekstran hommia 3-120 h/kk! Eli kyllä omalta kohdaltani voin sanoa, että kyllä töitä tekevälle löytyy aina. Ja kyllä niitä töitä olisi, muttei resursseja palkata. Joten helpoitusta yrittäjille, jotta löytyisi varoja tarjota niitä töitä! Kyllä hieman hirvittää ajatella tulevaisuutta tässä taloustilanteessa..

Kommentoi