HEI HUOMENTA!

Jihuu, perjantai on täällä! Vaikka just julistin, että ei voi elää koko viikkoa ”Olispa jo perjantai” -ajatusmaailmassa, niin näemmä olen ainakin itse siihen sortunut. Sen verran mukavalta tämä perjantai tuntui. Kovin odotetulta ja mieluisalta. Työviikon vikalta päivältä, jonka kunniaksi töissäkin on poikkeuksetta perjantaitunnelma. Ihmisillä on hymy herkässä. Itselläni kaikessa siirappisuudessaan on jostain kumman syystä soinut Williams Pharellin Happy päässä heräämisestä lähtien. Poissa on se hetkittäinen turhautuneisuus (kiukku ja suunnaton ketutus suomeksi sanottuna), jonka eilen koin, kun piti alkaa lukemaan esikoisen kanssa enkun tenttiä varten; kirjat olivatkin jääneet kouluun. Ei siinä mitään, kaikille meille sattuu tällaisia välillä. Mutta jos eilisen kirjojen unohdus toistaa samaa kaavaa kuin toissapäivänä; silloin oli jäänyt matikan kirjat kouluun ja piti alkaa kokeeseen lukemaan. Mies kyllä handlasi hyvin murtolukujen pänttäämisen pikkuisen kanssa. Itselläni kun oli ihan ensimmäinen reaktio, että mikä on murtoluku? 😉

Muutenkin olen tässä taas viime viikkoina oppinut sen, että turhasta ei kannata stressata; koulu- ja työjutut ovat kuitenkin vain koulu- ja työjuttuja. Niin kauan kuin on terveyttä, niin millään muulla ei ole väliä. Edes sillä, että löysin toissapäivänä muutaman harmaan hiuksen lisää. Eilen hutaisin hiuksiin vähän vaaleita raitoja ja kas, ei niitä harmaita enää edes huomaa. Taitaa olla niin, että vietän loppuelämäni blondina. Niin kuin suurimman osan elämästäni. Myös hiusten suhteen 😀  Hei, löysin eilen ystäväni fb-feedistä alla olevan sloganin ja totta tosiaan, välillä ne vähän tuskallisemmatkin asiat muuttuu positiiviseksi, kun niitä katsoo toiselta kantilta.

Viikonloppu tuntuu varsin mieluisalta senkin suhteen, että kalenterissa ei ole pakollisia menoja. Ulkoilua, urheilua ja laatuaikaa perheen kanssa. Pari blogiin liittyvää juttua sunnuntaille, joten saa viettää aikaa taas keittiössä. Hommahan lähti taas sinä määrin lapasesta, että mulla on visio, johon kuuluu ruokatilan tumma seinä. Näyttäisi kameran linssin läpi kivalle. Ehkä. Joten huomenna telan varteen ja tummaa maalia seinään. Pitänee kyllä varmaan ottaa varmuuden vuosi myös valkoista maalia mukaan, mikäli tuo tumma seinä ei näytäkään siltä, miltä sen kuvittelen. Tää on just tätä, soutamista ja huopaamista. Niin kuin vähän koko elämäkin. Kaikessa ihanuudessaan ♥

Illalla luvassa perusperjantaisettiä; hyvää ruokaa, kotoilua, scrabblea ja lasillinen viiniä. Tai no, viinilasillinen ei olekaan siihen kuulunut pitkään aikaan, mutta veikkaanpa, että tänä iltana kuuluu. Katsotaan kuinka väsynyt sitä on, että jaksaako ikuistaa myyssejä blogin puolelle. Jos ei, niin toivottelen nyt jo hyvät viikonloput. Mutta voipi olla, että vielä treffataan 🙂

Muistetaan nauttia niistä elämän pikkujutuista, harmaista hiuksista ja arkipäivistä. Ei ne perjantaitkaan muuten tuntuisi perjantailta!

PERJANTAITERKKUSIN,