tiistai 28. lokakuu 2014

Kyllä meilläkin maksalaatikkoa syödään!

HEI HUOMENTA!

Mä vieläkin täällä hymyilen, kun mietin tuota ihanaa lauantaipäivää ja -iltaa! :) Niin paljon mukavia keskusteluita, mutta myös samalla ihan tosi monta keskustelua, jotka jäivät käymättä. Näin jälkikäteen sitä tulee  muistoja mieleeni sieltä sun täältä, irrallisia keskustelun pätkiä vailla asiayhteyttä. Ja ei, kyse ei ole siitä, että Fresitan kuplat olisivat muistini hämärtäneet vaan siitä, että illan aikana tuli tavallaan informaatiotulva tai ainakin niin paljon asiaa, että kaikkia ei voi muistaa heti ;) Iltatilaisuudessa bloggaajakollegoiden lisäksi tuli juteltua parin kolmen blogini lukijan kanssa, jotka olivat juhlissa aveceina. Superkiva, että tulitte juttelemaan!

0IMG_3765

Sekä bloggaajakollegoiden että lukijoiden kesken käymistäni keskusteluista jäi mieleeni pari detaljia. Ensimmäisenä; syödäänkö teillä koskaan maksalaatikkoa vai onko fredagsmys -tarjoilut tarjolla joka ilta? No hei, todellakin! Blogiin ei päädy maksalaatikon kuvia, mutta kyllä meillä välillä syödään kiireessä einesruokia :D Hihii, ei kenelläkään tuskin ole niin siloiteltua elämää ruoankaan suhteen kuin mitä blogit antavat olettaa. Mutta mä en kutsuisi sitä totuuden vääristelyksi. Omalla kohdallani se johtuu siitä, että haluan pitää blogini tavallaan pakopaikalta arjesta; paikasta jonne tulla katsomaan kivoja kuvia (ei sillä, etteikö maksalaatikosta saisi kauniita kuvia ;) ja aistimaan tunnelmaa.

0IMG_3762

Näin jälkikäteen pari teistä ihanaisista ihmetteli, että hei sä et olekaan muuttunut ollenkaan Indiedaysille siirtymisen myötä, ihanaa! Whaat?! No en tietenkään! :) Tuollaiset kommentit tuli mulle kyllä ihan puskista, sillä en nyt ymmärrä, miten mun olis kuulunut muuttua ja/tai muuttuuko ihmiset yleensä, kun blogi siirtyy portaaliin. Toki otin isona kunniana tämän blogini noteerauksen ja sen siirtymisen juuri Indiedaysille, mutta hei, eihän tämä minua ihmisenä nyt muuta. Samat höpinät ja sama kirjoittaja täällä ruudun takana on. Jalat maassa ja pää yhtä pilvissä, kuten aiemminkin. Maria, joka on onnellinen niistä elämän pikkuisista jutuista ja joka on sitä mieltä, että jokainen meistä on samalla viivalla ihmisenä. Innokas ja yhtä utelias tutustumaan muihin ihmisiin kuin aina ennenkin. Minä täällä edelleen, moikka vaan! :)

Lisää mieleen jääneitä kommentteja/kysymyksiä lauantailta; suututko sä koskaan teidän lapsille, kun sä vaikutat niin rauhalliselta ja pitkäpinnaiselta? K r ö h m. Voi kyllä :D Välillä äänihuulet näkyy, kun joudun korottamaan ääntäni. Hirmuisen harvoin toki tulee suututtua tai korotettua ääntä. Mulla on pitkä pinna, onneksi. Sillä kyllähän nuo meidän pikku-uhmiset koettelee. Päivittäin ja monta kertaa. Toisaalta tuntuu, että päivä päivältä helpottaakin; sana menee paremmin perille ja lapset koettelevat vähemmän. Jep, ehkä muutan mieleni, kun murrosikä astuu kuvioihin ;)

0IMG_3759

”Voi, kun teillä on aina niin siistiä…siivoatko sä koko ajan?”. Kyllä, mä oikeastaan huomaan siivoavani koko ajan. Ei tule paljoa istuttua sohvalla. Siitä huolimatta meillä on aika usein sotkuista. Kuten nyt. Kun kaksi lasta sotkee, niin sitä ei ehdi samassa tahdissa kaksi aikuista siivoamaan :D Mutta hei, ei stressiä. Ehkä ne lapset oppivat iän myötä tuon siivouspuolen. Tai ainakin sitä koko ajan heille yritetään opettaa. Ja itsekin ehkä opin ottamaan paremmin itseäni niskasta kiinni. Ajattelin aloittaa sen siivoamalla kodarin (meillä siis sellainen metri x metri tila), jossa viikata pyykit heti kuivarista otettaessa. Ettei tarvitsisi tuota toista sohvaa niillä aina kuormittaa.

Semmotteisia. Jos teillä on vielä kyssäreitä, joita mietitte, niin kysykään ihmeessä! :)  Mies totesikin tuolla iltajuhlissa, että tämä on hänelle eka kerta sellaisissa juhlissa, jossa ei tunne yhtään ketään. Voi ja mä raahasin toista mukanani kuuntelemassa meidän naisten  juttuja. Oliskin pitänyt tuoda mies sinne Rillan ja Emilian miesten porukkaan…miehet kuin olivat häviävä luonnonvara tuolla juhlissa :D Mutta siis summa summarumina; elämä ei aina ole yhtä kiiltokuvamaista kuin täällä blogissa näyttää. Meillä eletään kuitenkin sitä normaaliarkea maksalaatikkoineen ja pyykkikasoineen. Sehän tässä elämässä on parasta, eikö?! Nautitaan ♥

TIISTAITERKKUSIN,

alle

PS. ja pieni korjaus, meillä ei maksalaatikkoa syö kuin mies ja minä. Lapset nyrpistävät sille nenäänsä. Heille toki lämmitetään noina maksalaatikkopäivinä mikrossa perunasoselaatikkoa :)


8 Responses to “Kyllä meilläkin maksalaatikkoa syödään!”

  1. Lumo sanoo:

    No näinhän se, suurimmassa osassa blogeja näytetään hieman siloiteltua totuutta. Pyykit, villakoirat nurkissa ja mitättömän näköiset ruoka-annokset eivät ole monenkaan blogin ydinaineistoa, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Blogeistahan haetaan mielihyvää sekä inspiraatiota ja suurin osa lukijoista ymmärtää silti, että ihan tavallista arkea se bloggaajakin elää.

    Minulta on myös kyselty syömmekö mitään ”tavallista”. Tavallinen on aika suhteellinen käsite ja suomalaisten ruokailu on yleensä ottane muuttunut omasta lapsuudesta aika lailla. Eineksiä meillä ei pahemmin näy, mutta eilenkin oli varsinainen kaapeista kaahittu sekametelisoppa kulhossa; edellisen päivän noutonepalilaisesta yli jääneet riisit (sunnuntaina ei jaksanut kokata) ja vähän tulista kastiketta sekä vihannespaloja kasvisliemeen, silputtu sipuli, pakkasesta pinaattipussin loput, pari tomaattia pilkottuna ja vähän mausteita. Ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, mutta oli hyvää. Ja edullista. Joillain lukijoilla ja ystävilläkin on sellainen käsitys, että syömme kalliisti, mutta yleensä syömme hyvin edullisesti. Viikon ruokien hinnoista pitäisikin tehdä jokin pieni tutkimus ja raportoida siitä blogiin…

    Mieheni otti Indiedays-illan jonkinlaisen antropologisena tutkimuksena ja hän tarkkaili tilannetta antaumuksella. Naiset parhaimpiinsa laittautuneena loistivat pääosassa, harvalukuisemmilla miehillä oli kamerankantajan ja juoman noutajan rooli. Juttuseuraa kuitenkin löytyi useammastakin miehestä.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikkamoi!

      Näinhän se on, uskon että ei monikaan etsi blogeista niitä samoja arkisia juttuja (pyykkikasat, villakoirat) kuin minkä keskellä elää :)

      Edellispäivien jämät ovat ihan parhaita ruoanlaitossa! Meillä keitetään riisiäkin aina niin paljon, että sitä syödään monena päivänä; välillä broilerikastikkeen kanssa, välillä salaatissa ja olenpa sitä joskus munakkaankin sekaan laittanut. Tuo viikon ruokien hintapostaus olisi muuten mielenkiintoinen! Laitapa sä eka postaus ”haasteen” muodossa ja haasta mut :D

      Hih, miehillä oli kyllä ”kivat maisemat”, kun oli niin naisvoittoiset juhlat ;) Ja mun mielestä oli kyllä enemmän miehiä liikenteessä kuin esim vuosi sitten !

  2. Miia sanoo:

    Oli kyllä mukava jutella. Minulla kyllä Fresitan kuplat tuntuivat päässä sunnuntaina;)
    Meillä kyllä murkkuikäinen näytti äiskälle taivaanmerkit kun oli kehdannut pitää hauskaa.

    • Maria Maria sanoo:

      No moikka Miia!
      Ihanaa, että tulit jutskaamaan :)
      Hih, Fresita on kyllä kaiken pahan alku ja loppu (ja niin taivaallisen hyvää) ;)
      Voi teidän murkkuikäistä, mä kauhulla odotan tuota aikaa…tuntuu, että ei tuo 9-vuotias enää pahemmaksi voi kyllä mennä!

      Ihanaa sadepäivän iltaa!

  3. hahah..oli kyllä niin hauskaa rupatella <3 <3

    • Maria Maria sanoo:

      Hihii,
      oli ihana nähdä ja jutella <3 Toivottavasti pian uudelleen, olis voinut jutella vielä paljon enemmänkin, mutta sun taksi ja mun uniaika ei odottanut! :)

  4. rilla sanoo:

    Näin tää menee… Yllättävää kyllä, me bloggaajat ei aina näytetä ”kaikkea” :D
    Olisit ny ihmeessä tuonut miehesi meidän miesparkkiin. Toimii loistavan hyvin ja kaikki viihtyvät! Ens kerralla muistat sitten!

    • Maria Maria sanoo:

      Heh, joo me ollaan aika salaperäisiä ;D Pyykkikasat sun muut saa hienosti rajattua kuvan ulkopuolelle!

      Hei ilman muuta Mr Nurmi tulee miesparkkiin…onks siellä muuten sama systeemi kuin Ikean lapsiparkissa, että oman miehen saa identtisellä käsileimalla ulos parkista…ettei ota vahingossa väärää miestä? ;D ;D ;D

      Hyvää viikonloppua <3

Kommentoi