keskiviikko 01. lokakuun 2014

Bloggaajan ja kameran välisestä ystävyydestä

Moiksis,

jo kelpaa kuulkaas tämän bloggaajan hymyillä. Perhosia vatsanpohjassa, vieno puna poskilla, ihailevia katseita hänen suuntaansa. Saanen esitellä uuden ihastukseni: Olympus PEN Lite E-PL6.  Juuri ennen Budapestin koneeseen nousemista kävin noutamassa mieluisan postipaketin; sain testiin tuon Olympuksen digitaalisen minijärkkärin. Meistä on tullut jo tässä viikon aikana todella hyviä ystäviä. Riippuvuussuhde taitaa tosin olla yksipuolinen, ainakin vielä näin alkuvaiheessa 🙂 Mulle bloggauksessa nuo kuvat ovat suuremmassa merkityksessä kuin itse teksti. Tekstin tuottaminen on yleensä aika vaivatonta, mutta kuvien suhteen musta on tullut ronkeli. Säädän, käännän, väännän kameran asetuksia ja loppujen lopuksi vietän hirmuisesti aikaa kuvankäsittelyohjelman kimpussa. Joten tässä touhussa on itsestään selvää, että kameralta vaaditaan paljon.

Tähän astihan olen kuvaillut tuolla kolmisen vuotta vanhalla Canonin EOS1100D järkkärillä. Niskat väärällään olen tuota kannellut paikasta toiseen. Tykkään kantaa kameraa aina laukussa mukana, just in case -tilanteiden varalta. Tämä uusi pienempi järkkäri sopii tähän tehtävään kuin nakutettu! Vielä en ole (lukuisasta) laukkuvalikoimastani löytänyt laukkua, johon tuo testikamerani ei sopisi. Hieman ehdin tämän söpöliinin manuaalia bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle selailla, mutta pääosin tuolla reissun päällä käytin tuota täysautomaattitoimintoa. Kamera teki siis kaiken työn puolestani. Sen takia mä ehkä alunperin tähän vähän ihastuinkin.

0IMG_41690IMG_4184Olympus PEN Lite E-PL6

Jos huomasitte noista reissukuvista, niin aika hyvin tuo täysautomaattikin toimi. Yllätyin kameran helppokäyttöisyydestä. Ja kuvien laadusta. Itse huomaan selkeän eron reissupostauksen kuvissa kahden eri kameran välillä. Huomasitteko te? Valokuvaajanahan olen sellainen fiiliskuvaaja. Rakastan ottaa kuvia yksityiskohdista ja asetelmista. Fiiliksistä. Varsinkin ruokakuvien yhteydessä. Tätä varten tuo Olympuksen 45 millinen objektiivi on ihan omiaan. Blogipostauksiin saan kulumaan aikaa kahdesta tunnista kolmeen, riippuen siitä, kuinka paljon käsiteltäviä kuvia on. Ja asiaa. Kuvankäsittely vie suurimman osan ajasta. Joten arvostan todella sitä, että saan kameraan helposti sellaiset säädöt, jotka minimoivat tuota kuvankäsittelyn tarvetta. Alla muutama esimerkki kuvista, joita en käsitellyt lainkaan. Kyllä, mun uusi kamerakaverini otti ne tälläisenaan:

Budapest ruoka hotelli ParlamentBudapest ruoka hotelli ParlamentBudapest ruoka hotelli Parlament

Sanomattakin siis selvää, että olin myyty. Tuolla Budapestissahan kuljin katse ylös päin suuntautuneena koko ajan. Niin älyttömän hienoja arkkitehtuurisia ratkaisuja taloissa. Hyvin tuo pieni tehopakkaus läpäisi testin myös yksityiskohtakuvissa kuin maisemakuvissakin. Toistaa mielestäni värit ihan älyttömän kauniisti:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kamerassa on myös käytössä erilaisia taidesuodattimia, joista olinkin ihan innoissani. Tosin näissä taidesuodattimissa on muistettava ”kohtuus kaikessa” -sääntö. Joihinkin kuviin ne sopii, toisiin ei. Enkä voisi kuvitella postausta pelkästään ”taide”kuvilla tekeväni. Alla muutama esimerkki taidesuodattimista:

PicMonkey Collage PicMonkey Collage1Mähän tuppaan olemaan välillä vähän drama queen, ainakin jos mieheltäni kysytään. Liekö tästä johtuen, mutta näistä suodattimista olen eniten käyttänyt tuota dramatic tone -vaihtoehtoa 😉 Tosin sillä kuviin tulee vähän maailmanloppumainen fiilis. Eihän se haittaa, meillä drama queeneillä kuin tuo maailmanloppu on arkipäivää 😀 Ekaksi kuva ihan normisäädöillä ja sitten vähän dramatisoituna:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Plussaa siis kameralle tuosta pienuudesta, huikean kauniista ulkonäöstä, laadukkaista kuvista mm. mielettömästä värien toistosta, kaikista hienoista lisäominaisuuksista (kamerasta saa muuten suoraan FlashAir™ kortin avulla kuvat sosiaaliseen mediaan!) ja helppokäyttöisyydestä. Ainoa miinuspuoli, jonka kamerassa havaitsin on se, että akku kuluu jatkuvassa käytössä aika nopeasti. Tosin eihän sitä usein tule otettua 6-8 tuntia putkeen kuvia niin kuin tuolla reissun päällä. En ole vielä päässyt manuaalissa kovin pitkälle, mutta uskoisin, että kamerassa on käytettävissä ns. virransäästötila, joka auttaa säästämään tuota akkua. Lisäksi seuraavaksi ajattelin opetella, miten ottaa kasvokuvia niin, ettei värit toistu ihan niin laadukkaina. Hih, vähentäen siis punaisuutta kasvoista ja sinisyyttä silmistä 🙂 Jos siellä ruudun toisella puolella on Olympuksen käyttäjiä, joilla on antaa vinkkiä tähän kasvokuvien ottamiseen, niin laittakaahan kommenttia.

Bloggaamisessahan on kyse niin asiasisällöstä eli tekstistä kuin kuvistakin. Kumpi sinulle on se tärkeämpi blogeja lukiessasi?

Nyt taidan ottaa kameran kaulalle, kuopuksen mukaani ja lähteä kuvailemaan tuota ihan mieletöntä ruskaa, joka tänne on yhdessä yössä saapunut. Kiitos viime yön pakkasen. Aamulla, kun lähdin töihin oli vielä pakkasen puolella, mutta näin päivällä aurinko onneksi vielä lämmittää.

Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,

alle

 


17 Responses to “Bloggaajan ja kameran välisestä ystävyydestä”

  1. Oi että, nuo PEN-sarjan kamerat on niiiiiin kauniita! Tuollaista olisi kyllä ilo kantaa mukana : ) Mulla on nyt ollut useampi Canonin järkkäri koekäytössä, ja pian pitäisi päättää minkä mallin itselleni ostan. Järkkäriä tarviin muissa jutuissa, mutta tuollainen pienempi kamera olisi mainio arjessa. Ei mikään ihme, että oot ihan ihastunut ;D

    • Maria sanoo:

      Sehän se, kun ne on niin kauniita. Kuin koruja 🙂 Musta tuntuu, että tämä on just hyvä combo tämä Olympus-Canon.

      Tosi hyvä saada koekäyttöön kamera ennen ostopäätöstä, sillä noihin saisi kyllä uppoamaan rahaa.

      Ihanaista torsdagia sinne 🙂

  2. Lumo sanoo:

    Minijärkkärit ovat käteviä.

    Kun itse halusin siirtyä pokkarista seuraavaan asteeseen, mieheni muistutti, että olen tottunut kantamaan kameraa mukana kaikkialle (kirjaimellisesti päivittäin) ja täyskokoinen järkkäri painaa aika lailla.

    Hankinkin minijärkkärin ja parin vuoden jälkeen vaihdoin ominaisuuksiltaan vähän järeämpään, mutta edelleen minikokokoiseen järkkäriin. Niissä alkaa olla todella paljon toimintoja ja kuvanlaatukin enemmän kuin kelvollinen.

    Matkoilla kannan vähintään yhtä vara-akkua mukana, ettei harmita akun yht’äkkinen loppuminen kesken päivän.

    • Maria sanoo:

      Näinhän se on, että noissa minijärkkäreissä alkaa ominaisuudet olla jo ihan priimaluokkaa! Turhaa niskojaan rasittaa ja roudailla järkälemäistä kameraa mukanansa 🙂

      Hei, kiitos Lumo vinkistä; vara-akku täytyy hankkia tuohon kameraan. En tullut tuota ajatelleeksikaan.

      Aurinkoista torstaita! 🙂

  3. Lumo sanoo:

    Minijärkkärit ovat käteviä.Kun itse halusin siirtyä pokkarista seuraavaan asteeseen, mieheni muistutti, että olen tottunut kantamaan kameraa mukana kaikkialle (kirjaimellisesti päivittäin) ja täyskokoinen järkkäri painaa aika lailla.

    Hankinkin minijärkkärin ja parin vuoden jälkeen vaihdoin ominaisuuksiltaan vähän järeämpään, mutta edelleen minikokokoiseen järkkäriin. Niissä alkaa olla todella paljon toimintoja ja kuvanlaatukin enemmän kuin kelvollinen.

    Matkoilla kannan vähintään yhtä vara-akkua mukana, ettei harmita akun yht’äkkinen loppuminen kesken päivän.

  4. Jenni sanoo:

    Multa löytyy Olympus PEN mini E-PM1 kamera ja se on kyllä sellainenkin rakkaus että ei mitään rajaa!

    Itsekkin tykkään kuljettaa kameraa aina mukana, joten on kiva kun kamera ei vie esim. koululaukussa koko tilaa, vaan sitä jää myös muillekkin jutuille.

    Mulla ei tuollaista näppärän näköistä lyhyehköä putkea ole, vaan mennään 14-42mm & 40-150mm putkilla. Tuo viimeksi mainittu on ihana siitäkin, kun se on niin kevyt että jaksaa kuvata vaikka koko päivän jos tarvitsee pidempää putkea, eikä kamera ala painaa heti yhtä palojn kuin vaikka Canonin pitkällä objektiivillä.

    • Maria sanoo:

      Moikka Jenni!
      Nuo Olympukset ovat kyllä niin ihania. Kauniita ja helppokäyttöisiä 🙂

      Hei, mä pitkään roudasin tuon järkäle Canonini lisäksi sitä pitkää putkea mukana ja se painaa kuin synti 😀

      Kauniita kuvauskelejä 🙂

  5. tuike sanoo:

    Lemppariaiheitani ovat ruokakuvat, kuvat ja ruoka, sisustaminen ja pukeutuminen ja ruoka ja ruokakuvat, hih … tuliko tuo ruoka useampaan kertaan?? 😀 tykkään todella paljon huikeista kuvistasi ja odotan innolla näkeväni ruokapostauksia kuvattuna tällä valkoisella kaunottarella, itse kuvaan Canonin perusjärkkärillä ja lisäksi omistan todella kätevän pokkarin jolla saa mieletäni hyviä ja valovoimaisia kuvia ja se kulkee kätevästi mukana.

    • Maria sanoo:

      Kiitos Tuike,

      hih, ruoka on tärkeä asia 😀
      Mä rakastan ottaa ruokakuvia, ihanaa jos se välittyy blogin kautta <3

      Hei, huomen illalla tulee ruokapostaus tällä kaunottarella kuvattuna...tuo gulassikeittokin oli muuten kuvattu tällä eikä kuvia käsitelty lainkaan (siis suoristin hieman, mutta en muuta :).

      Aurinkoista torstaita!

  6. -kata- sanoo:

    Onko tuo joku uusi malli? Hakusessa kun on pieni järkkäri, mielellään valkoisena. Olivatko nuo ulkokuvatkin käsittelemättömiä? Jos olivat niin vau, taidan lähteä kaupoille 🙂 Pen e-pm 2:sta jo katselin tarjouksessa, mutta jotenkin siitä uupui jotain..

    Sellainen asiavirhe on pakko korjata, että pakkanen ei niinkään vaikuta lehtivihreän vetäytymiseen lehdistä takaisin runkoon ja juuriin (=ruska), vaan merkityksellisintä on valon määrä. Eli ruska tulee, oli pakkasta tai ei 🙂

    • Maria sanoo:

      Moi Kata!
      Mun mielestä tuo on suht’ uusi malli. Ulkokuvissa leijonakuva ja tuo ”holvikaari”kuva saivat vähän kokea käsittelyä; lisäsin kontrastia, mutta muuten käsittelemättömiä 🙂

      Hih, eli se sanonta ruskasta ja pakkasesta ei pidä paikkansa 😉 Mä muistelin, että pakkasyöt vaikuttavat nimenomaan tuohon lehtien punastumiseen,joka nyt oli tapahtunut yhdessä yössä…mutta väärin taisin muistaa 😀

      Iloista torstaita 🙂

  7. Katri sanoo:

    Ensinnäkin – tosi paljon kiitoksia niistä vinkeistäsi RAW-kuvien käsittelyyn Photoscapella niin täällä kuin Karlankin blogissa. Nyt alan opetella sitä! Muistaakseni minulla on tyssännyt siihen, että en saa RAW-kuvia tuotua Photoscapeen.. No täytyy koittaa uudestaan..

    Ja kiva kuulla, että sinulla on nyt Canonin 1100d, minulla sama. Oletko huomannut, että hämärässä kuvaaminen olisi vaikeaa? Minusta tuntuu, että illan tullen ja sisällä heikohkossa valossa on tosi vaikea saada sillä hyviä kuvia, koska jos nostan ISOa yli 800 (eli tässä mallissa hyppää suoraan 1600), niin kohina näkyy ihan liikaa. Sitten en tietty pysty pidentämään valotusaikaakaan saadakseni kirkkaampia kuvia (tärähtää) ja toisaalta usein kuvaisin lapsia, jolloin tarvitsisin nopeampaa valotusta. silloin kuvista tulee kuitenkin liian pimeitä. Vai pystyykö RAW-kuvista poistamaan kohinaa paremmin? Tai pystyykö RAW-kuviin lisäämään valotusta paremmin?

    Anyway, superpaljon kiitoksia kuvauspostauksista! Minua vielä kiinnostaa että mitä eroa näillä Olympuksen PEN ja OMD-kameroilla mahtaa olla.. Mutta se taitaa olla niin laaja homma että selvittelen jostain Olympuksen sivustolta! 🙂 hienoja kuvia!!

    • Maria sanoo:

      Moikka Katri ja olehan hyvä 🙂
      Mulla myös tuo RAW-opettelu on työn alla…palaan viisaampana sitten asiaan.
      Hämäräkuvaaminen vaatisi tuolla Canonilla ehdottomasti jalustaa. Kuvista tulee helposti keltaisia ja tosiaankin tuo valotusajan pidentäminen auttaa tähän. Mutta ilman jalustaa kuva tärähtää. Mulla onkin ostoslistalla seuraavaksi jalusta 🙂 En osaa sanoa tuohon RAW-kuvien kohinaan…mutta otan selvää!

      Olehan hyvä ja hih, mä olen tosi noviisi, kun en tunne kuin tämän testikamerani specsit…josko tuolla löytyisi lisätietoa tuolla Olympuksen sivuilla 🙂

      Torstaiterkkuja sinne!

      • Katri sanoo:

        Kiitti! Jalustaa käytän sisustuskuvissa, mutta lasten kuvaaminen on toivotonta tuolla kameralla hämärässä, kun pitäisi saada nopea valotusaika. Kuulemma se on tuon karvalakkikameran kennon ongelma. Ostin muuten ihan Anttilasta parin kympin jalustan. En tarvinnut sen parempaa, kun en tarvitse sitä esim. ulkona epätasaisella. Mutta pallomaisesti kääntyvä kameranpidike olisi tosi jees (se puuttuu)! Tämä vaan vinkkinä, jos arvostat jalustassa sitä, että voit kääntää kameraa näppärästi ihan mihin vaan! 🙂

        • Maria sanoo:

          Hih, mulle tuottaa ihan tuskaa jo sisustuskuvat hämärässä…saati sitten liikkuvia lapset 😀

          Kiitos vinkistä, tuollainen ihan perusjalusta täytyy käydä ostamassa.

          Oikein mukavaa viikonloppua <3

  8. Noita Olympuksen minijärkkäreitä olen kuolannut jo pitkään – oma Nikonini on sen verran iso ja painava, että huomaan turvautuvani jopa kotona pokkariin – saati, että reissuissa tuota raahaisin mukanani. Jep – sitä lottovoittoa odotellessa;)

    • Maria sanoo:

      Moikka 🙂
      Näissä kameroissa, kuten kännyköissäkin on suunta näemmä pienempiin malleihin ja kauniisiin ulkokuoriin.

      Ja juu, sehän se…valokuvausharrastus ei ole mikään halpa harrastus :/

      Iloista torstaita 🙂

Kommentoi