sunnuntai 28. syyskuun 2014

Sunnuntain syvälliset!

Aamupala blogi at maria'sAamupala blogi at maria's Aamupala blogi at maria's Aamupala blogi at maria'sAamupala blogi at maria's
Aamupala blogi at maria's Aamupala blogi at maria's Aamupala blogi at maria's

 

Hei huomenta ihanat!

Piti postaamani tänään valokuvausjutuista, mutta jotenkin tuli tunne, että postataanpas jotain ihan muuta. Valokuvausjuttuja kuitenkin tulossa viikolla. Postausten suhteen tykkään mennä fiilispohjalla ja koska tänään ei ollut fiilistä tehdä syväanalyysia valokuvausjutuista ja kuvankäsittelystä, niin se siirtyköön suosiolla myöhemmäksi. Onhan tässä näitä päiviä. Tänä aamuna vietimme jälleen rauhallista sunnuntaita pitkän kaavan mukaan aamiaispöydässä; kallisarvoisia hetkiä. Koko perhe koolla ja lisäksi vielä rakas kummityttö pöydän ääressä. Jutskattiin niitä näitä, naurettiin ja lapset laulaa lurittelivat. Kikattelivat ja tirskuivat. Kyllä, ruokapöydässä. Ei se aina niin tiukkapipoista touhua kuulu olla tämä lastenkasvatuskaan 🙂 Onnellisia olivat silminnähden kuitenkin. Sehän se pääasia on. Pöytä oli kuvaussession jälkeen sekunnissa ihan hyrskynmyrskyn, hilloa oli siellä sun täällä, croissantin murusia lattialla ja syötyjä cantaloupe-melonin raatoja kasoina keskellä pöytää. Silti kaiken kaaoksen keskellä tunsin suunnatonta onnellisuutta. Niistä elämän pienistä iloista.

Voidaksesi palata, sinun pitää ensin lähteä pois. Niin totta ja varsinkin viimeviikkoisen reissun jälkeen tämä konkretisoitui. Ollakin, että reissu oli mitä onnistunein, niin oli mulla hirmuinen ikävä miestä ja lapsia. En olekaan ollut yksin reissussa 12 vuoteen. Aina on ollut ainakin mies ja useimmiten myös ne lapset mukana. Mutta sitä en kiellä, etteikö välimatka välillä tekisi hyvää. Arjen kaavojen rikkominen tuo välillä perspektiiviä asioihin ja auttaa jaksamaan arkea paremmin. Näkemään ne arjen kultareunat selvemmin. Eilen illalla onnenhetkiin ei tarvittu kuin oma sohva, Makuunin karkkipussi ja tieto siitä, että koko perhe on kotona.

Välillä tuntuu, että tämä meidän sukupolvemme on suorittamisen sukupolvi. Kaiken pitäisi olla hienoa ja kiiltää. Pitäisi olla maailman paras äiti, vaimo, työkaveri, yhteiskuntakelpoinen asukas ja suuria tavotteita elämälleen asettava, naapureille aina iloisesti hymyilevä, itsestään ja kodistaan huolta pitävä gourmet kokki. Mutta eihän se ole niin. Vai onko? Mä olen ainakin tällä hetkellä ihan samperin onnellinen. Sisäisesti on erittäin hyvä olla, vaikka ulkoiset puitteet onkin vähän retuperällä 🙂 Ollakin, että tuolla olkkarin toisella sohvalla on edelleen ne viisi koneellista viikkaamatonta pyykkiä. Kyllä, niitä en jaksanut eilen viikata vaan keskityin mieluummin lasten kanssa touhottamiseen. Ollakin, että matkalaukku on vieläkin keskellä lattiaa niin, että siihen meinaa kompastua ruokapöytään istumaan mennessään. Ehtiihän sen purkaa myöheminkin. Ollakin, että tuo ihana pienilehtinen kasvini on kiireen keskellä unohtunut ja kuivunut pystyyn. Edelleen se nököttää tuolla ikkunan edessä. Uutta elämää odottaen. Ollakin, että vatsapöhö kertoo eilisestä liiallisesta karkinsyönnistä. Ja tiedän, että todennäköisesti en jaksa tänään käydä lenkillä, sillä oikeasti tuo pyykkikasa on taltutettava.

Mutta ei se kuulkaas haittaa. Kaksi tervettä lasta, rakastava mies, lähisuku kivenheiton päässä, tosi kiva työpaikka ja katto pään päällä. Se on aivan sama, onko tuolla kaapissa sitä Massimo Duttin huivia vai ei. Pääasia, että nämä elämän perusasiat on kunnossa. Sillä jos joku näistä peruspilareista pettää, niin silloin kaikki muu menettää merkityksensä. Sen opin viime jouluna kohdanneessa suuressa surussa, että yhtään päivää ei kannata ottaa itsestään selvyytenä; yhtään läheistä ihmistä ei voi ottaa itsestään selvyytenä. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Elämä kantaa, surunkin ja epätasapainon keskellä. Mutta välillä on hyvä muistuttaa itselleen siitä, että niin kivoja kuin nuo uudet vaatteet ja kauniit sisustusesineet ovatkin, niin ne ovat vain materiaa. Esineitä saa uusia, ihmisiä ei voi korvata millään. Muistetaanhan siis nauttia niistä tärkeistä asioista; perheestä, ystävistä ja siitä, että ollaan terveitä. Elämä hymyilee, joten muistetaan hymyillä takaisin.

Suloisin sunnuntaiaatoksin,

alle


16 Responses to “Sunnuntain syvälliset!”

  1. Anne sanoo:

    Ihanaa lepopäivää, kiitos että olet palannut…en tiedä miten sanoa, ymmärrät kyllä <3

    • Maria sanoo:

      Heipsan Anne
      ja kiitos, on mukava olla takaisin <3
      Taidan tietää mitä tarkoitat 🙂
      Iloista alkanutta viikkoa!

  2. Niin totta! Elämä on kovin lyhyt ja arvaamaton. Ei ne pyykit/uudet ostokset tule sairaalaan/hautajaisiin, eikä lohduta sua, kun olet surullinen tai iloitse kanssasi iloittavissa asioissa. Läheiset ihmiset sen tekevät. Ja he ovat kultaakin kalliimpia ihmisiä. Oma perhe, suku, ystävät. Kaikki muu on vain plussaa… 🙂

    • Maria sanoo:

      Heissan ihanainen!
      Just näin, tiukan paikan ja surun tullen se on ihan sama, onko sulla design valaisin vai ei. Ihmiset on ne jotka merkitsee, kaikki muu on vain loppujen lopuksi lumetta <3

      Ihanaa alkanutta viikkoa 🙂

  3. Riitta sanoo:

    Ihana! <3

  4. <3 niin se on.
    Ollaan hyviä toisillemme, tutuille ja tuntemattomille. Elämässä ei loppujen lopuksi ole kyse muusta, kuin rakkaudesta ja hyvyydestä.

    • Maria sanoo:

      Hei ihana Reetta,
      juuri näin; harmillisesti se on vain niin, että liian usein tulee keskityttyä täällä blogissakin niihin hömpsötyksiin. Lukijoille täytyy välillä muistutella, että se on vain osa elämää <3

      Ihanaa alkanutta viikkoa!

      • Mun blogi keskittyy pääosin pinnalliseen hömpsöttelyyn. Toivon, että ihmiset kuitenkin ymmärtäisivät, että Valkoisen Talon Reetalla sykkii lämmin ja suuri sydän rinnassa. Ja empatiaa löytyy niin, että välillä ihan heikottaa, kun ottaa muidenkin huolet omikseen <3.

        • Maria sanoo:

          No sehän se, me bloggaajat tiedetään, että tuo hömpsötys on vain se toinen osa elämää. Ja mä ainakin olen kokenut sen Valkoisen Talon Reetan empatian; olet niin hyväsydäminen ja ihana <3

          Nyt kun reissukiireet on ohi, niin seuraavan kerran treffataan täällä Mansessa. Nääs 🙂

  5. Katri sanoo:

    Tämän takia tykkään blogistasi niin kovasti.. Ihanien kuvien lisäksi sinun syvälliset ajatuksesi tuntuvat niin samoilta kuin minulla, onnellisuuden, kasvatuksen ym. suhteen.. Ja ruoanrakastajana fiilistelen aina ruokapostauksiasi.. Tykkään tosi samanlaisesta ruoasta.. Sä olet sellainen mun positiivisuusidoli! 🙂 ja hei odotan tosi paljon kuvausjuttua!! Uusi kamera on itselle hankinnassa, ja myös uutta kuvankäsittelyohjelmaa olen miettinyt hommaavani, kun olen päättänyt alkaa kuvata RAWina, mutta photoscapella ei ilmeisesti pysty niitä käsittelemään..

    • Maria sanoo:

      Voi kiitos Katri <3
      Itselläni on sama juttu, mielelläni luen blogeja, joiden kirjoittaja kanssa jaan samat arvot ja elämänkatsomuksen.

      Ihanaa, että ruokareseptit tulevat käyttöön! Tässä lähipäivinä jaan teidän kanssanne aivan tajuttoman maukkaan gulassisoppakeiton ohjeen 🙂

      Ja niitä valokuvausjuttujakin tulossa. Hei tuolla Photoscapessa on ihan kun sen aukaisee se kohta RAW-muunnin. Itse en kuvaa kuin harvoin RAWna, mutta pitäisi kuvata useammin.

      Iloista alkanutta viikkoa!

      • Katri sanoo:

        Moikka ja kiitos! Mä olen koittanutkin sitä RAW-muunnin kohtaa, mutta en pysty tekemään siinä mitään! Siis mitään ei tapahdu.. No, täytyy tutkia paremmin.. Kiiiitos! <3

        • Maria sanoo:

          Huomenta Katri 🙂
          Mulla, kun klikkaan heti siitä etusivulta sitä ”raw-muunnin”, sitten oikeasta sivusta ”lisää” -painiketta. Tästä saa avattua kansion, jossa raw-kuvat ovat. Sitten klikkailen nuo kuvat ja ”avaa”-painiketta. Sitten ”muunna”-painiketta, jolloin photoscape kysyy, että ”muunnetaanko RAW JPG:ksi” ja siihen, että kyllä. Sitten nuo joko korvataan nuo RAW-kuvat tai tallennetaan uudella nimellä JPG-muotoon. Olipas sekava sepustus, toivottavasti sait selvää 🙂

  6. Voi ei! Miten mulla on mennyt ohi sun blogisi muutto?! Kyllä mä ihmettelin, kun ei sieltä reissustakaan tullut yhtään postausta.:))) Täytyy kiireen vilkkaa vaihtaa tuo osoite ja illan tullen lukea väliin jääneet postaukset.:)
    Niin ja puhut asiaa taas kerran!:)

    • Maria sanoo:

      Moikka Taina
      ei voi olla totta, mä en informoinut sitten vissiin tarpeeksi tästä muutosta 😀

      No mutta hyvä, että nyt tänne löysit 🙂

      Iloista alkanutta viikkoa <3

Kommentoi