syyskuu 2014 - Marian Bistro & Lifestyle

tiistai 30. syyskuun 2014

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Moikkamoi!

Ihan hirmuisen paljon olette haastaneet minua viime aikoina erilaisiin haasteisiin. Kaunis kiitos niistä <3 Olen ehkä maailman surkein haasteisiin vastaaja, mutta nyt ajattelin skarpata asian suhteen. Tämän nyt työn alle ottamani kivan haasteen sain kauniilta Suvi Tuulilta tyylikkäästä KodinKulmia -blogista. Kiitos kivasta haasteesta Suvi Tuuli! Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka:

”Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi. Linkitäthän haasteeseen myös tämän alkuperäisen haastetekstin. Tämän kivan haasteen on laittanut liikkeelle ihana Sanna Luumutar-blogista.”

Tämä olikin oikeasti ihan sikasiisti haaste; tuota ohjelmaa katsoessani olen miettinyt, että mihin sen punaisen pyöreän maton oikein laittaisin. Paikka valikoitui tuohon eteiseen, olohuoneeseen laskeutuvien rappusten yläpäähän. Ja kas, unohdin kuvata paikan, johon sen maton laittaisin…Tuo on yksi lempparinäkymiä tässä kodissa. Ollakin, että miehen valtakunta eli takkahuone loistaa tummuudellaan, mutta silti tykkään, että ei kaikkien huoneiden tarvitse olla samasta puusta veistetyt. Kuvakulmat vasemmalta oikealle:

Toinen vaihtoehto oli sijoittaa matto ihan tuohon keskelle olohuoneen lattiaa; siitä kun näkee liki pitäen koko asunnon yhdestä paikasta. Teille jotka missasitte tuon mun kotivideon *reps*, niin täältä näkee meidän kodin vähän joka kuvakulmasta. Tämä oli sen verran mukava haaste, että haastan mukaan seuraavat blogit ja lisäksi tämän saa ottaa napata mukaansa, ken haluaa:

Vaaleanpunainen hirsitalo
Sally’s
All I ever wanted is here
Valkoisen Talon Reetta
Rillan koti
Uusi Kuu

Nyt viemään mies lentokentälle. Edessä laatuaikaa tyttöjen kesken kolme päivää. Kuinka muuten voikaan olla hyvää säkää, että oma autoni ei pihahtanutkaan tänä aamuna, just nyt kun mulla on onneksi miehen auto käytettävissä kolme päivää. Tosin se ei ratkaise sitä ongelmaa, että miten tuon mun koslani saa tuosta käyntiin. Siirretään ongelmaa eteenpäin ja nautitaan näistä kolmesta päivästä, kun on auto käytössä 🙂

Täällä on tänään maalisuti (tai oikeastaan lakkasuti) hieman viuhunut, vihdoinkin sain tuon takkahuoneen työn alle! Ja työn alle sain myös sen valokuvauspostauksen, joten sitä luvassa sitten huomenna.

Ilosin tiistaiterkuin
& hyvää syyskuun vikaa toivotellen,

maanantai 29. syyskuun 2014

Syysiltojen lämmittävä soppa

Hei vaan, taas 🙂

Se on semmoinen juttu, että silloin kun tekstiä virtaa ja intoa piisaa, niin blogipostauksiakin näemmä tupsahtelee kuin sieniä sateella. Joku voisi antaa neuvon, että tallenna arkistoon ja odota seuraavaan päivään julkaisun kanssa. Mut kun en malta, joten sorry for the text overload for today 🙂 Niin innoissani olen, että pystyin kokeilevassa keittiössäni perjantai-iltana imitoimaan gulassisopan autenttisen maun. Etsin netistä reseptejä, helppoja sellaisia ja yhdistelin tähän kokeiluversiooni ainesosia monesta eri reseptistä. Mitään sianpotkaa en tähän tarpeeseen lähtenyt ostamaan, vaikka sanotaan, että gulassikeitto suurustuu sillä paremmin. Käytin ihan perinteistä nautasikajauhelihaa sekä makua tuomaan salamimakkaraa. Lisäksi unkarilaisen keittiön vakiovihannesta eli paprikaa. Sipulia, valkosipulia, tomaattia ja haudutus. That’s it. Päälle ruokalusikallinen valkosipulilla maustettua creme fraichea ja pannun kautta ruskistettuja leipiä kylkeen. Vei ihan kielen mennessään. Tätä söimme pari päivää. Siis miehen kanssa, lapset eivät ihan kovin vielä unkarilaisesta keittiöstä innostuneet. Unkarilaisessa keittiössä pidän siitä, että ruoat oikeasti maistuvat siltä, että ne on maustettu. Ei mitään pliisuja makuja tai liian tulisia mausteita, jotka peittävät allensa ruoan eri vivahteet. Niin, se kehittelemäni resepti, se menisi näin:

Marian gulassikeitto

2 sipulia
1 solo valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia
3 paprikaa
400 gr sikanautajauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna

************************************

Kyllä meillä mies yleensä kehuu kaikkia ruokiani, mutta tämä sai oikein erityiset kehut. Raukka lienee ollut erittäin nälkäinen 😉

Nyt lasten ja miehen kanssa syömään iltapalaksi miehen nimpparikakkua; ihana viettää tätä ihan perusarkea. Vaikka kuinka haihattelisin milloin minnekin ulkomaille, niin kyllä se on tämä oma koti ja ne läheiset ihmiset, jotka ovat mun elämäni suola. Mutta kuten eilen todettu, niin välillä täytyy käydä muilla mailla katsomassa maailmanmenoa, että osaa arvostaa sitä, mitä on ♥

Voikaahan hyvin ihanat!

Maanantaiterkuin,

PS. Syksy ja keitot kuuluvat ehdottomasti yhteen; täältä löytyy toinen tämänhetkinen suosikkini. Jolla sitäpaitsi oli flunssanhäätöominaisuuskin 😉

PPS. Hei, tsuumailin tuossa noita kävijätilastoja ja huomasin, että ihan hirmuisen moni teistä tulee vielä tuon vanhan osoitteen kautta. Eikä silläkään väliä, pääasia että löydätte tänne, mutta muistakaahan päivittää tämä uusi osoite lukulistoihinne sekä klikata myös Blogilista ja Bloglovin vastaamaan tätä uutta osoitetta; vanha osoite kun ei noissa enää päivity. Kiitsa ihanat!

PPPS. Mitäs mieltä olette, eikös ole ihanan söpö tuo Budapestin tuliaispullonkorkki? Kyllä täytyy sanoa, että siellä kaiken matkamuistokrääsän keskellä näytti hyvinkin kitschiltä, mutta tuo sopivasti ”sitä jotain” tänne meille.

maanantai 29. syyskuun 2014

Syksyisempää ilmettä olohuoneeseen

Heippahei vaan!

Maanantai ja uusi viikko edessä. Eilen sain kuin sainkin siivottua kodin ja voi jösses, että tuntui hyvältä. Kivempi lähteä aamulla töihinkin, kun saa tehdä sen siivotusta kodista. Ollakin, että mun herätyskelloon oli tullut joku vika ja se jumitti ihan täysin. Heräsin seiskan maissa, kun joku liikkui makuuhuoneessa. Se oli mies, joka ihmetteli, kun en ollut vielä herännyt. Olihan mulla kuudelta soittanut kello, mutta olin onnellisesti saanut sen hiljennettyä ilman torkkua. Tulipalokiire tuli, mutta töissä ollaan, hiukset harjattuna ja vaatteetkin näyttäisivät olevan ihan oikein päin päällä 😉 Täytyy kyllä sanoa, että aamulla kun töihin tulin, niin tuntui, että olin ollut vähintäänkin kuukauden lomalla. Kolme työpäivää tosiasiassa vain pois, mutta aivot ovat olleet hyvin narikassa. Vähän liiankin hyvin, sillä koneen salasanan kanssa oli ongelmia 😀 Hyvä niin, välillä tekee hyvää poistua takavasemmalle muihin maisemiin. Mä en helposti pääse kotonakaan työjutuista eroon vaan koneella on auki yleensä päivittäin mm. reskontraohjelmat sun muut. Mulla on pakkomielle pysyä kartalla esim. päivän tilauskannasta ja reaaliaikaisesta tuloslaskelmasta. Mutta tuolla Budapestissa suhaillessamme en edes ehtinyt soittaa töihin, joten olin auttamattoman ulkona kaikesta, mitä täällä oli tapahtunut. Onneksi on paras ja tehokkain työkaveri, joka hoitaa näitä hommia mun poissa ollessa. Kiitos J <3

Eilen vaatehuoneeseen viikattuja pyykkejä viedessäni huomasin ylähyllyllä jotain harmaata. Ja kas, olin ihan unohtanut nuo mun harmaat Ikean Vivan-verhot parin vuoden takaa. Muistatteko silloin, kun meillä tummennettiin vähän joka huonetta harmailla verhoilla? Kaivoin esiin nuo parin vuoden takaiset kuvat ja ei lainkaan huonot. Verhoilla sai aikaan aika paljon kontrastia ja kotoisuutta. Ja se kotoisuus on se, johon joka syksy tulee panostettua. Tulee tehtyä kodista pesä, jossa viihtyy syksyn sateilla. Ihan jokasyksyinen harmaakausikin on jälleen täällä; niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Taidan olla hieman harmaavarpunen 😉 Mitäs mieltä arvon lukijaraati sanoo, kiipeänkö tänään keittiönjakkaralle ja vaihdan nuo verho olohuoneeseen vai en? Joo vai ei? Niin ihanaa kuin se vaaleus onkin, niin kyllähän nuo kontrastia toisi. Verhotangot on vain jotenkin tosi kenkut ja noiden vaihtamisessa menee ikä ja terveys. Sen takia en vielä eilen illalla siihen ryhtynyt…mutta josko tänä iltana sitten!

Nyt ruokikselta takaisin töiden pariin,
illalla olisi suunnitelmissa jakaa teille ihan äärettömän hyvä ja helppo gulassikeiton ohje. Hih, Marian kokeilevan keittiön tuotoksia pitkästä aikaa 🙂

Iloisin maanantaiterkuin,

sunnuntai 28. syyskuun 2014

Sunnuntain syvälliset!

Hei huomenta ihanat!

Piti postaamani tänään valokuvausjutuista, mutta jotenkin tuli tunne, että postataanpas jotain ihan muuta. Valokuvausjuttuja kuitenkin tulossa viikolla. Postausten suhteen tykkään mennä fiilispohjalla ja koska tänään ei ollut fiilistä tehdä syväanalyysia valokuvausjutuista ja kuvankäsittelystä, niin se siirtyköön suosiolla myöhemmäksi. Onhan tässä näitä päiviä. Tänä aamuna vietimme jälleen rauhallista sunnuntaita pitkän kaavan mukaan aamiaispöydässä; kallisarvoisia hetkiä. Koko perhe koolla ja lisäksi vielä rakas kummityttö pöydän ääressä. Jutskattiin niitä näitä, naurettiin ja lapset laulaa lurittelivat. Kikattelivat ja tirskuivat. Kyllä, ruokapöydässä. Ei se aina niin tiukkapipoista touhua kuulu olla tämä lastenkasvatuskaan 🙂 Onnellisia olivat silminnähden kuitenkin. Sehän se pääasia on. Pöytä oli kuvaussession jälkeen sekunnissa ihan hyrskynmyrskyn, hilloa oli siellä sun täällä, croissantin murusia lattialla ja syötyjä cantaloupe-melonin raatoja kasoina keskellä pöytää. Silti kaiken kaaoksen keskellä tunsin suunnatonta onnellisuutta. Niistä elämän pienistä iloista.

Voidaksesi palata, sinun pitää ensin lähteä pois. Niin totta ja varsinkin viimeviikkoisen reissun jälkeen tämä konkretisoitui. Ollakin, että reissu oli mitä onnistunein, niin oli mulla hirmuinen ikävä miestä ja lapsia. En olekaan ollut yksin reissussa 12 vuoteen. Aina on ollut ainakin mies ja useimmiten myös ne lapset mukana. Mutta sitä en kiellä, etteikö välimatka välillä tekisi hyvää. Arjen kaavojen rikkominen tuo välillä perspektiiviä asioihin ja auttaa jaksamaan arkea paremmin. Näkemään ne arjen kultareunat selvemmin. Eilen illalla onnenhetkiin ei tarvittu kuin oma sohva, Makuunin karkkipussi ja tieto siitä, että koko perhe on kotona.

Välillä tuntuu, että tämä meidän sukupolvemme on suorittamisen sukupolvi. Kaiken pitäisi olla hienoa ja kiiltää. Pitäisi olla maailman paras äiti, vaimo, työkaveri, yhteiskuntakelpoinen asukas ja suuria tavotteita elämälleen asettava, naapureille aina iloisesti hymyilevä, itsestään ja kodistaan huolta pitävä gourmet kokki. Mutta eihän se ole niin. Vai onko? Mä olen ainakin tällä hetkellä ihan samperin onnellinen. Sisäisesti on erittäin hyvä olla, vaikka ulkoiset puitteet onkin vähän retuperällä 🙂 Ollakin, että tuolla olkkarin toisella sohvalla on edelleen ne viisi koneellista viikkaamatonta pyykkiä. Kyllä, niitä en jaksanut eilen viikata vaan keskityin mieluummin lasten kanssa touhottamiseen. Ollakin, että matkalaukku on vieläkin keskellä lattiaa niin, että siihen meinaa kompastua ruokapöytään istumaan mennessään. Ehtiihän sen purkaa myöheminkin. Ollakin, että tuo ihana pienilehtinen kasvini on kiireen keskellä unohtunut ja kuivunut pystyyn. Edelleen se nököttää tuolla ikkunan edessä. Uutta elämää odottaen. Ollakin, että vatsapöhö kertoo eilisestä liiallisesta karkinsyönnistä. Ja tiedän, että todennäköisesti en jaksa tänään käydä lenkillä, sillä oikeasti tuo pyykkikasa on taltutettava.

Mutta ei se kuulkaas haittaa. Kaksi tervettä lasta, rakastava mies, lähisuku kivenheiton päässä, tosi kiva työpaikka ja katto pään päällä. Se on aivan sama, onko tuolla kaapissa sitä Massimo Duttin huivia vai ei. Pääasia, että nämä elämän perusasiat on kunnossa. Sillä jos joku näistä peruspilareista pettää, niin silloin kaikki muu menettää merkityksensä. Sen opin viime jouluna kohdanneessa suuressa surussa, että yhtään päivää ei kannata ottaa itsestään selvyytenä; yhtään läheistä ihmistä ei voi ottaa itsestään selvyytenä. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Elämä kantaa, surunkin ja epätasapainon keskellä. Mutta välillä on hyvä muistuttaa itselleen siitä, että niin kivoja kuin nuo uudet vaatteet ja kauniit sisustusesineet ovatkin, niin ne ovat vain materiaa. Esineitä saa uusia, ihmisiä ei voi korvata millään. Muistetaanhan siis nauttia niistä tärkeistä asioista; perheestä, ystävistä ja siitä, että ollaan terveitä. Elämä hymyilee, joten muistetaan hymyillä takaisin.

Suloisin sunnuntaiaatoksin,

lauantai 27. syyskuun 2014

Harmaa huivilöytö (& arvonnan voittajat)

Heipsansaa!

Koulupäivä onnellisesti takana; onkohan muuten tämä päivä kaikkialla Suomessa koulupäivä? Meillä koulupäivä koostui Unicef-kävelystä, makkarasta, mehusta, kahvista ja pullasta. Yhdessäoloa raikkaassa syyssäässä. Tämänkin pökkelön ajatukset alkoivat jälleen toimia reissuväsymyksen jäljitä. Was about time 🙂

Tuolla Budapestissa emme juuri ehtineet kauppohin sisään kiertelemään lukuunottamatta Massimo Duttia ja Zaraa. Meillä Tampereella ei ole Zaraa, mutta mikäli Helsingin tai Turun Zaroissa on samanlaiset valikoimat kuin tuolla Budapestissa, niin voi teitä onnellisia siellä päin asuvia. Syksyn valikoima oli ihan mieletön! Matkakamuni tuolta tekikin muutaman löydön. Jälleen muuten meitä yhdistävä piirre; siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun oli pari vaatekappaletta roudattu kassalle. Tehokkuus ennen kaikkea, myös shoppailussa 😉 Zarasta olisi löytynyt juuri täydellinen harmaa talvitakki ja juuri täydellisiä ponchoja, mutta koska meillä oli tasan 10 minuuttia aikaa olla tuolla (ja mun matkalaukku oli ihan täynnä jo alkujaan), niin tyydyin ihastelemaan.

Mun ihana muotibloggarimatkakamuni vei mut ihka ekaa kertaa Massimo Duttin liikkeeseen. Dollarin kuvat silmissä astuin sisään liikkeeseen ja koin mukavan yllätyksen; hinnat eivät olleet lainkaan pahoja ja jokaisen vaatekappaleen olisin voinut ostaa. Tällä hetkellä kuitenkaan tarvetta ei ole kuin talvitakille ja huiville. Näistä jälkimmäisen löysin tuolta liikkeestä. Mulla ja villahuiveilla on viharakkaussuhde; vähänkin liian karhea villa kutittaa kurkkua välittömästi ja saa aikaan ihistyskohtauksen. Tämä ostamani villahuivi on ihanan pehmeää 100 % villaa, eikä ärsytä ollenkaan.

Syksyn tullen tykkään pitää reilunkokoisia huiveja. Tällä huivilla on pituutta yli kaksi metriä ja leveyttäkin yli 70 senttiä. Tuohon on hyvä kääriytyä ihan töissäkin. Meillä vetää aina ikkunoista ja näin vanhemmiten, heh, alkaa niskoja helposti jomottamaan. Testasin tätä eilen mustan nahkatakin ja mustien housujen kanssa. Eikä tästä edes irtoa tuota nöyhtää, niin kuin villahuiveista usein tuppaa tekemään.

Ja sitten, Koti kuntoon syksyksi -arvonnan voittajiin. Suonette anteeksi, että kesti näin kauan suorittaa arvonta, mutta viime viikko oli aika haipakkaa. Kiitos ihan hurjan paljon kaikille arvontaan osallistuneille, uutta arvontaa pukkaa vielä ennen joulua, joten pysykäähän kuulolla. Tällä kertaa onni suosi seuraavia kommentoijia:

Satu:

”Oi, olisikin ihanaa saada kotia uuteen uskoon 15 vuoden jälkeen. Asunto on samassa kunnossa kuin muuttaessa. Kaiken myrskyn keskellä ei tullut remontoitua.. Olen nyt hieman katsellutkin maaleja ja sävyjä. Arvonnassa mukana.”

Henna73:

”Ois tarpeellinen palkinto :)”

Elisa R:

”Kuulostaa hyvälle!:) Meilläkin olisi tarvetta pienelle tuunaukselle!”

Onnea voittajille 🙂 Laitan teille sähköpostia tulemaan tässä viikonlopun aikana. Viikonloppu tulee kulumaan aikas leppoisissa merkeissä; tänään käymme vähän kaupungilla ja molemmille tytsyille on tulossa ystävät yökylään. Viritellään lapsille leffailta ja voipi olla, että me miehenkin kanssa katsomme pitkästä aikaa jonkun elokuvan. Eilen illalla myöhään katsoimme boksilta eilisen Vain elämää -jakson ja nyt mulle valkeni nuo PMMP:n biisit; aiemmin olen pitänyt kappaleita hirmuisen vaikeasti ymmärrettävinä, mutta nyt aukesi. Ehkä näin kävi myös monelle muullekin. Syviä tunteita ja hurjia kokemuksia sanoitusten takana. Nostan hattua. Eilen instagramissa vilautinkin tuota Marian kokeilevan kotikeittiön gulassikeittoa. Siitä ohjetta pukkaa alkuviikosta. Tuli ihan törkeän hyvää, vaikka itse sanonkin 😀

No mutta, nyt viikkaamaan pyykkiä ja siivoamaan ennen kaupoille lähtemistä. Mun se pienilehtinen kukkakin oli kuollut reissun aikana; ei ollut yllätys. Täytyy ostaa tilalle joku uusi huonekasvi. Mutta mikä, niin se on vielä iso arvoitus. Mun hoidossa kun kaikki kukat kuolee ihan alta aikayksikön…

Leppoisin lauantaiterkuin,

PS. Olettekos muuten huomanneet kuvien laadussa mitään muutosta aiempaan? Sain testaukseen uuden kameran ja voi että, mä olen ihan rakastunut siihen. Kamera- ja kuvausjuttuja huomenna enemmän 🙂

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Syysiltojen lämmittävä soppa

Syksyisempää ilmettä olohuoneeseen

Sunnuntain syvälliset!

Harmaa huivilöytö (& arvonnan voittajat)

TERVETULOA MARIAN BISTRO & LIFESTYLEEN

Yhteydenotot:

Arkistot

Marian Bistro IG

Viimeisimmät artikkelit

TERVETULOA MARIAN BISTRO & LIFESTYLEEN

Yhteydenotot:

Arkistot

Marian Bistro IG

Viimeisimmät artikkelit

Tunnisteet