Elokuun vikaa viedään ja tiedättekös mitä se tarkoittaa? Juu, huomenna alkaa virallisesti syksy ja sen lisäksi huomenna blogini muuttaa vihdosta viimein (on ollut pitkääkin pidempi kuukausi) tuonne Indiedaysiin. Jännittävää! Osoite tulee muuttumaan; huomisesta lähtien blogini löytyy osoitteesta www.atmarias.indiedays.com. Laittakaahan se lukulistoihinne osoitteeksi, niin löydätte perille 🙂 Uskoisin kyllä, että tänne bloggerin puolellekin tulee automaattisiirto uuteen osoitteeseen. Yritän myös saada Blogilistaan ja Bloglovin’iin mitä pikimmin uuden osoitteen päivitettyä. 

Tämä orastava flunssa, joka kävi jo läpi muun perheen, on tänään vaatinut särkylääkettä ja hiukkasen lepoakin. Mutta myös lämmintä (ja omalla tavallaan tulista) pataruokaa. Paljon kynttilöitä ja pehmeyttä ympärille. Pihlajanoksien myötä ruokatilasta tuli varsin syksyinen. Jouluinen, kuului tyttöjen ja heidän ystävien suusta 😉 Pataruoat ovat parhaimpia syys- ja talviruokia, mitä tiedän. Tänään pataan pääsi aluksi kolme valkosipulin kynttä voissa porisemaan. Sen jälkeen lisäksi naudan ulkofilettä suikaloituna. Kuorin ja pilkoin mukaan porkkanaa, perunaa ja sipulia. Mausteiksi pataan laitoin suolan ja pippurin lisäksi rakuunaa ja hunajaa. Tuo porisi uunissa parissasadassa asteessa vähän vajaan kaksi tuntia. Juuri ennen tarjoilua silppusin vielä pippuri creme fraichen päälle pataan persiljaa. 

Tyttöjen kanssa tuosta päiväruoan jo söimmekin, kauniisti katetulta pöydältä. Kattaus odottaa iltaruoalle miestä golfkisoista. Voisin kuvitella, että näinkin kolen päivän jälkeen koko päivän ulkona olleelle golffarille maistuu tuo pata, jossa on potkua; pippuria lorahti sen verran, että ainakin allekirjoittaneen tukkoinen nenä aukesi kertalaakista. Padan kanssa pyöräytimme tyttöjen kanssa sämpylät. Ne samat, joita aina teen. Resepti löytyy täältä. Sämpylät eivät juuri margariiniä kaipaa; ne ovat parhaimmillaan dipattuna pataruoan liemeen. 

Kiitos ihanat kommenteistanne; siellä on parin postauksen kommentteihin vielä vastaamatta. Pahoitteluni, että ne taas laahaa. Hoidan kommentit kyllä tänään vastatuksi. Nyt on pakko mennä katsomaan youtubesta tutoriaali, että mitenkäs ne postaukset tehdään tuolla wordpressin puolella, että osaan huomenna toimia oikein…se tästä vielä puuttuisi, että bloggari ei osaa uuden alustan kera blogata 😀

Suloista sunnuntaita,

Laitan teille ajastettuna vähän kuvia viime viikonlopulta. Täältä saaresta, missä me nytkin ollaan. Tein tietoisen päätöksen jättää kannettavan ja kameran kotiin tänä viikonloppuna. Nauttia niistä ihanista hetkistä ilman ikuistamista muistikortille. Tänä viikonloppuna ajattelin jopa jättää puhelimen tuonne keittiön ylähyllylle ja irtautua hetkeksi sosiaalisesta mediasta. Saas nähdä, miten onnistun 🙂

Meidän oli tarkoitus tulla tänään viettämään kummipojan synttäreitä kaupunkiin, mutta synttärit peruuntuivat. Pidetään siis perheen kesken venetsialaiset. Ne isommat rapujuhlat jäävät tänä vuonna pitämättä, mutta täältä voitte käydä katsomassa viime vuoden rapujuhlatunnelmia. Jotenkin tuntuu, että tänä vuonna sitä haluaa rauhoittua kaiken vapaa-ajan perheen parissa. Olenkohan mä tulossa vanhaksi? 😀 Rakastan juhlien järjestämistä ja juhlimista, sitä en kiellä. Tällä hetkellä vain ei jaksa mitään ylimääräistä ”säätöä”.

Meillä tosiaan on parin viikon päästä tulossa kuvaaja ja toimittaja mökille. Aluksi stressasin, että kaiken pitää olla tiptop. Mutta hei, mökillähän saa olla vähän tavarat niin ja näin. Eikä kaikkien värien edes tarvitse sointua yhteen. Syksyinen saari on kaunis, tulemme saamaan ihanan lehtijutun aikaiseksi.

Tänä vuonna oli aikomuksena jatkaa mökkeilyä aina tuonne lokakuun loppuun, mutta meillä mies joutuu pieneen operaatioon, joka saattaa olla jo ihan tässä lähiaikoina. Sitä ennen tulee mökki laittaa talviteloille, sillä toipumisaika on sen verran pitkä, että talvi tulee jo vastaan. Enkä mä osaa noita pumppuja sun muita laittaa talvea varten kuntoon. Veneestä puhumattakaan. Mökkiviikonloput siis lienevät tänä vuonna yhden käden sormin enää laskettavissa. Toivottavasti kuitenkin ehdimme toteuttaa tuon lehtijutun ennen mökin talviteloille laittamista 🙂

Mökkikausi on hurahtanut ohi ihan kamalaa vauhtia. Huhtikuun lopusta ollaan joka viikonloppu, koko kesäloma ja välillä viikolla iltaisinkin oltu mökillä. Niin ihanaa kuin tuo aika on ollutkin, niin odotan mä niitä syksyisiä iltoja ja viikonloppuja kotosalla. Perjantai-iltoja, kun saa kokkailla viinilasin äärellä ihan omassa keittiössä siellä kotona ♥

Leppoisaa lauantaita,

Ennen koulukuljetuksia ja päivää Ikeassa (jihuu, menen paikan päälle kyselemään niistä seinähyllyjen kantavuuksista) ”muutamalla” kuvalla jatkoa eiliseen sneak peekiin, jonka Instagramin puolella jaoin. Makkariinhan oli alunperin silloin reilu vuosi sitten tarkoitus laittaa yksi tehosteseinä, mutta siitä luovuimme. Valkoinen makuuhuone on ollut ihana ja uskon, että viimeistään ensi maaliskuussa tuo seinä taas valkaistuu kevättä ja kesää kohden. Kuvia tuosta tilanteesta ennen muutosta täällä. 

Mä olen kasvanut koko pienen ikäni maalin hajussa. Olen oppinut rakastamaan maalin hajua. Puhun nyt siis vesiohenteisista maaleista. Eilen testasin tuota meidän uutta hajutonta, muovitonta, hengittävää ja antimikrobista maalia (tämä ei ollut maksettu mainos ;). Ja härregud, että olikin outoa maalata maalilla, joka ei haise. Tuoksu. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa – sanonta pitää paikkansa; ostin maitokaupasta rajaajan ja siinä ei ollutkaan säätömahdollisuutta. Nurkat täytyy vielä fiksata maalarinteipin ja valkoisen maalin avulla. Lisäksi maitokaupasta ostin telapakkauksen, jossa oli aaaaivan liian pitkäkarvainen tela (eikä siellä ollut muuta telaa saatavilla). Suosittelen rautakauppoja, joissa valikoima on vähän parempi näihin tällaisiin ostoksiin.

Voin sanoa, että illan pimeyden tullen makkari heräsi henkiin; ihana hämyinen paikka, johon teki mieli mennä lueskelemaan jo paljon ennen nukkumaan menoa. Meillä on kohtalaisen pieni makuuhuone, jota tämä muutos vielä pienensi. Mielestäni kuitenkin hyvällä tavalla. Kunhan saan ostettua noihin meidän pallovaloihin uuden valosarjan, niin taidan viritellä ne vielä tuonne makuuhuoneen nurkkaan. Alunperin suunnittelin myös takkahuoneen maalaamista, mutta valkoiseksi. Onneksi en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen, sillä näin syksyllä tulee kaipuu hämyisiin huoneisiin. Antaa sen olla vielä greigeillä seinillä. Akaasiapuiset kalusteetkaan eivät ole viime aikoina pomppineet niin silmille, joten musta kalustelakka saa odotella vielä purkissaan.

Hei, oikein ihanaa ja tehokasta torstaita! Me lähdetään pian ystäväni kanssa täyttämään kynttilävarastot pitkän ja pimeän talven varalle. Mitään muuta mulla ei tällä hetkellä ostoslistalla olekaan. Tosin niinhän sitä aina käy, että tuolta Ikeasta ei vain pääse ulos ilman heräteostoksia 😉

Torstaiterkuin,

ja huomenta! Haaveiluthan ei maksa mitään, eihän?! Pinnan alla on kytenyt jo pari vuotta bistro-keittiöhaaveet. Pidemmän aikaa mukana kulkeneet lukijat muistavat mun haaveet jo täältä ja tuo oli sentäs tammikuuta 2012. Yleensä mä en tyydy haaveilemaan mistään näin kauaa, joten nyt on kuulkaa tosi kyseessä 😉 Haaveet nousivat taas pintaan, kun me vihdosta viimein saimme rikki menneen astianpesukoneen tilalle uuden. Mutta kuinka ollakaan allekirjoittanut valitsi integroidun sijaan valkoisen tiskikoneen, joka pomppaa nyt tuolta ruskeiden alakaappien välistä silmille (jollain aikavälillä myös kylmälaitteet, uuni ja mikro valkaistunee). Joten tällä hetkellä harkitsen kaappien ovien, sokkelin ja listojen maalauttamista valkoiseksi tai vaihtoehtoisesti uusia kaapinovia, sokkeleita ja peitelistoja. Täytynee selvitellä hintaa. Jos teillä on kokemuksia keittiön kaappien maalauttamisesta, niin kertokaahan ihmeessä. Kiitos jo etukäteen 🙂 Mutta tuon lisäksi haluaisin avohyllyjä. Tiedän, että ne keräävät pölyä, mutta mitä sitä turhaan piilotella kauniita astioita kaapeissa. Avohyllyt toisivat mukanaan sitä bistrohenkeä, jota kaipaan. At Maria’s bistro. Huoh, nimenäkin jo aikas mukava…sellainen hämyinen paikka, jossa soi ranskalainen musiikki puheensorinan taustalla ja punaviinikarahvit tyhjenevät pöydiltä kiireen vilkkaa  😉

Meillä on mielestäni riittämiin keittiökaappitilaa nykyisellään ja avohyllyt saisivat ainakin aikaan sen, että kirpparipöytä tulisi vihdosta viimein varattua. Alla pari vuotta sitten otettu kuva keittiöstä ja tuo parin vuoden takainen suunnitelmani. Suunnitelma on hieman tuosta elänyt. Seinään en välttämättä tarvitsisi Tolomeo-valaisinta, mutta tuon saarekkeen päälle asennuttaisin kaksi Ikean mustaa Hektar -valaisinta. Siinä ei näet tällä hetkellä oikein näe lukea aamun lehteä. Lisäksi avohyllyjä laittaisin kaksi. Toisen täyspitkän (isompaan ikkunaan asti) tuon kaappilinjan alareunan mukaisesti ja toisen lyhyemmän (tuohon toiseen ikkunaan asti). Tämä mahdollistaisi sen, että alimmalle hyllylle saisin nojaamaan seinään ison liitutaulun, johon voisin aina kirjoitella päivän menuuta (just niitä siskonmakkarasoppia sun muita). Villeimmissä haaveissani maalaisin kyllä tuon avohyllyseinän mustaksi.

 

Aika edullisestihan bistrohenkeä saisi aikaan. Jos vain luopuisin noiden ruskeiden alakaappien (+ yläkaappien) ovien maalauttamisesta/uusimisesta. Tyytyisin näihin olemassa oleviin väreihin (bistrossahan on tummanruskeaa puuta usein nähtävillä) ja vain poistaisin seinältä nuo pari kaappia. Reissu Ikeaan ja mukaan muutama avohylly ja pari Hektar-valaisinta (alla olevassa kollaasissa oikealla). Tuon muutoksen pystyisi periaatteessa itsekin tekemään. Tosin olemassa olevat työtasovalaisimet kaappien alla täytyisi saada jotenkin kytkettyä niihin uusiin avohyllyihin. Eli vissiin sähkäriä mä tarvitsisin avuksi. Uskaltaisikohan sitä lähteä askartelemaan? Onko teillä kokemuksia, mitkä Ikean avohyllyt on kaikista kestävämpiä, toisin sanoen kannattelevat astioiden painoa? Kuka tulee auttamaan, käsi ylös 😀

 Niin paljon mä vietän tuolla keittiössä aikaa, että taidan rykäistä sinne pienen muutoksen näinä kotiäitipäivinä. Sujuu katsokaas perjantaimyyssitkin taas tehokkaammin pienen maisemanvaihdoksen myötä. Miehellehän mä toki perustelen tämän bistromuutoksen sillä, että ruoan laatu tulee parantumaan, kun ympäristön muutos tuo sitä kaivattua motivaatiota ruoanlaittoon 😉

Nyt herättelemään tytsyt kouluun. Taidan kieppaista töihin koulunkuljetusreissulla hakemaan maalia yhteen toiseen projektiin. Kiireistä on tämä osapäiväisen kotiäidin arki!

Keskiviikkoterkuin,