keskiviikko 07. toukokuu 2014

Heippa hei kiire!

Moikkamoi!

Mä olen viime aikoina vähän miettinyt tätä kiirettä. Kun on oikeasti olevinaan niin kiire, että ystävyyssuhteetkin jäävät liki pelkästään some:ssa käydyn kuulumisten vaihdon tasolle. Mutta onko oikeasti kiire vai onko kiire itse aiheutettua ”mukakiirettä”? Priorisoinnin puutetta? Vai onko oikeasti sanonta siitä, että iän myötä asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa niin totta? Meillä ne arjen peruspalikat on pysynyt suhtkoht’ samoina viimeiset vuodet eli ei ole tullut lapsille tai aikuisille uusia harrastuksia viikolle, työkuviot on molemmilla jokseenkin samanlaiset ja omia menojakaan ei ole tullut lisää merkittävässä määrin. Eli jokin tässä yhtälössä mättää. Vai onko sitten vain niin väsynyt työpäivien jälkeen, että ei ole viikolla juurikaan jaksanut eväänsä liikuttaa sosiaalisten suhteiden tiimoilta? Mua oikeasti ihistää se, että aiemmin olisin ehtinyt tekemään illassa vaikka mitä (esim.maalaamaan takkahuoneen), mutta nyt projektit venyy ja vanuu. Maalipurkki ja telapakkaus odottaa työntekijää. Ja kaikista kamalalintahan on se, että kun ei tilalle ole tullut mitään uutta tekemistä. Lapsetkin on jo niin isoja, että ulkoilee kavereidensa kanssa. Mihin ne illat sitten kuluu? No pyykkäykseen ja siivoamiseen. Ruoanlaittoon. Arkisiin juttuihin. Kiireen keskellä. Tunnistaako kukaan muu ruuhkavuosien keskellä elävä tätä mun avautumista? Turhautumista siihen, kun ei ehdi. Muka. Maanantaina alkanut kiireen kampitusprojektini alkoi lupaavasti :)
Eilen saatiin vahvistus sille, että kun sitä aikaa tekee kalenterista, niin kyllä sitä ehtii kutsumaan ystäviä kylään. Kiire väistyy, kun laittaa sen väistymään. Ja niin oli ihanaa istua alas ja vaihtaa kuulumisia. Sen facebookin ja whatsupin sijaan. Ei ollut yhtäkkiä kuulkaas kiire minnekään. Aluksi syötiin salaattia (same old, same old…) ja juustokinkkupiirakkaa. Tämän jälkeen herkuteltiin mutakakulla ja kahvilla. Aiemmin olen tehnyt mutakakun juuri ennen tarjoilua, niin että ollaan syöty se jopa vähän lämpimänä. Mutta hei, little did I knew. Edellisenä päivänä tehty mutakakku jääkaapissa jäähdytettynä on vain niin paljon maukkaampaa! Mutakakun olen jo vuosia tehnyt tällä ohjeella. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan :)
Kiire vai mikä lie (no juu, synttärit ja allergiat) ollut syynä sille, että kolmeen viikkon ei ole tullut juoksutettua lenkkareitakaan. Kertaakaan. Mutta tänä iltana olen varannut kalenterista reippaalle juoksulenkille ajan. Reilu puolituntia riittää ja päälle venyttelyt. Huomiselle illalle olen merkinnyt parin tunnin sauvakävelylenkin. Uskon, että osa tästä ”kiireestä” onkin oikeasti väsymystä siitä, että kroppa laittaa hanttiin, kun jää yhtäkkiä lepäilemään laakereille. Se huutaa kunnon runner’s highta korkealta ja kovaa. Sitä tunnetta, kun tulee puolentoista tunnin juoksulenkiltä kotiin ja energiaa on vaikka muille jakaa. On se liikunta vaan niin tärkeää! Liikuntapostausta luvassa huomenna. Biksukuntoon projekti alkoi än yy tee nyt. Seuraavaan reissuun aikaa 293 päivää. Ihan riittävästi saadakseen tuon pöhön pois vatsalihasten päältä. Ja vastaavasti ihan mukavasti aikaa lihottaa hieman säästöpossua eteisen lipaston päällä ;)
Tästä lähtien yritän jälleen muistaa panostaa arki-illan iloihin; liikuntaan ja ystäviin 
sen oman rakkaan perheen ohella! Muistakaa tekin, eiks niin?! :)
Joten heippa hei kiire!

Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,


20 Responses to “Heippa hei kiire!”

  1. Voi, mitä ajatuksia… kolahtaa niin meikäläiseen: etenkin tuo, että ennen sai maalattua melkein yhden huoneen illassa, kun inspiraatio iski. Ei onnistu enää! Olen itse miettinyt sitä, että energiataso laskee iän myötä, ja se varmaan osittain selittääkin tätä nykyistä ”hitautta”. Toisaalta sitten sosiaalinen media on tehnyt helpoksi sen, ettei niin kovin helposti ala edes järjestämään ystävien tapaamisia, kun mukamas jo ”tietää mitä heille kuuluu” fb:n, blogien ja instan kautta – ja sehän on ihan täysin virheellinen kuvitelma. Emmehän me kukaan laita sinne niitä TODELLISIA kuulumisia, vaan se on tarkoitettu ennemminkin ”suuren kansan” luettavaksi, ja jokseenkin siis retusoitu versio omasta arjesta. Ei mikään voita ihmisten välistä hetkessä elämistä ja kanssakäymistä. Ihanaa, että olet ottanut sille aikaa:)

    • Good point Frida :)

    • Maria sanoo:

      Aamen :) Just se, että eihän tuo some näytä kuin pintapuolen. Todelliset kuulumiset vaihdetaan sitten face to face.
      Ja ehkä tosiaan se kanssakäyminen hoidetaan siellä somessa 80%, mikä on sääli. Missä on vanhat kunnon kirjeet ja postikortit? Ei ole näkynnä meillä viime aikoina :)

      Seuraavaksi otan esiin kalenterin ja alan pommittamaan ystäväpariskuntia mökkikyläilyjen merkeissä.

      Mukavaa torstaita teille ihanat <3

  2. Anonymous sanoo:

    Minusta työelämä vie liikaa aikaa ja energiaa, liian usein. Viikolla illat on tosi lyhyet. Useissa, etenkin pienempien lasten, perheissä mennään lasten ehdoilla..Ruoanlaitto (jos ei halua suosia eineksiä) vie tosi ison lohkon, samoin muut kotityöt. Lisäksi koti pitäisi olla vimpan päälle, samoin kuin oma ulkonäkö…vaatteet, hiukset, muu habitus. Unesta ja levosta tingitään liian usein myös. Itsellä ainakin myös työ niin sosiaalinen että kaipaan ”erakkona” myös omaa aikaa ja tilaa, vaikka ystävien näkeminenkin aina piristää. Ja kaikilla lisäksi omat projektinsa ja probleemansa, milloin lasten tai oman terveyden kanssa. Mutta, kaiken jälkeen… ;) kaippa se on niin että itselle tärkeille asioille löytyy aikaa, mutta aina se on jostain pois ja kaikkea ei ihan voi aina saada, ainakaan kerrallaan. Siksipä on hyvä olla unelmia ja myös itselle armollinen, ettei vaan aina pysty/kykene. Ja hirvittää miten paljon ihmisten aikaa vie myös nykyään some ja ruutuaikaa….

    • Maria sanoo:

      Totta, arki-illat menee yhdessä hujauskessa. Eka laitetaan ruoka, sit syödään, pelataan jotain ja sitten onkin iltapesujen kanssa. Kympiltä on itsekin valmista kauraa nukkumaan.

      Tärkeä pointti tuo, että pitää myös olla itselleen armollinen ja turha noista on stressata. Kyllä sitä vielä ehtii tapaamaan ystäviä.

      Ja hei, sanos muuta! Joskus olisi kiva merkitä ylös päivän somessa vietetty aika (blogista puhumattakaan :D)…siinä ajassa tekisi jo vaikka mitä.

      Ihanaa torstaita <3

  3. Erittäin hyvä aihe, jota varmasti jokainen ainakin joskus pyörittelee mielessään. Itselläni on menossa elämän ”palikoiden” uudelleenjärjestely ja yritän tehdä lopputuloksesta tasapainoisen. Saas nähdä kuinka käy, mutta tavoite on selkeä.

    • Maria sanoo:

      Välillä sitä pysähtyy miettimään näitä asioita, kun tuntuu että koko ajan hengästyy kiireen alla. Välillä on hyvä istua alas ja miettiä, että mihin mulla oikeastaan olikaan kiire.

      Tsemppiä Erja sulle elämän uudelleenjärjestelyn kanssa, kaikki järjestyy kyllä <3

  4. Mia sanoo:

    Vihdoin joku kirjoittaa aiheesta, mistä en ”uskalla” itse avautua. Hienosti kirjoitettu ja paljon hyviä pointteja! Mietin itsekin yksi päivä, että miten sitä ennen ehti kaikenlaista tehdä? Nykyään kaikki (tai suuri osa) hommista siirtyy viikonlopuille (tai ”lomille”) ja sehän kasaa odotuksia melko paljon, vaikka pitäisi muistaa myös levätä. Kiva kun kirjoitit aiheesta, ehkä sitä intoutuisi taas itsekin priorisoimaan asioita. :)

    • Maria sanoo:

      Hih, katsos kun mä mietin tätä aihetta liki päivittäin, niin ajattelin että tästä postauksen kirjoittaminen auttaa selkiyttään kiiretilannetta. Ja niinhän se tekikin :)

      Just se, että pyykinpesut sun muut yleensä siirtyy viikonlopulle. Sit on viikonloppuisinkin kiire. Mä kans yritän nyt priorisoida, mutta tuntuu, että esim takkahuoneen seinä ei tule koskaan maalatuksi, kun on priorisointilistalla ihan vimppana :D

      Ihanaa torstaita <3

  5. Iina sanoo:

    Ihan samoja asioita sitä tulee mietittyä. Aika valuu jonnekin ihmeelliseen mustaan aukkoon eikä saa aikaiseksi mitään. Sitten kun kerrankin istuu alas ystävien kanssa viettämään aikaa, ihmettelee että miksei tätä tule tehtyä useammin. Niin paljon iloa ja energiaa siitä saa.

    Iloa ja energiaa saa myös mutakakusta. Itse tein viime viikonloppuna minttusuklaa mutakakkua. Aika herkkua sekin : http://life-order.blogspot.fi/2014/05/minttu-ja-suklaa-yhteen-soppii.html

    • Maria sanoo:

      Se se onkin, musta aukko! Sinne munkin aika menee. Samalla tavalla katoaa kuin sukat pesukoneeseen :) Se vaatii pienen ponnistuksen, että saa aikaiseksi treffata ystävien kanssa, mutta aina se kannattaa ja tulee hyvä mieli :)

      Hei onneksi olkoon Iina! Ihanan näköinen ja kuuloinen kakku. Minttu ja suklaa sopii hyvin yhteen :)

      Ihanaa torstaita <3

  6. Anonymous sanoo:

    Aihe varmasti ajankohtainen vähän jokaisella. Mutta hei, oliskos reseptiä tosta quichesta? Näyttää niin hyvältä :) olen sun reseptejä saanut hyväksytettyä miehelläni ja luulen että tämäkin menisi läpi ;)
    T. Vakkarilukija

  7. Anonymous sanoo:

    No ja mä taas odottelen niitä salaattien reseptejä. Ehtisitkö niitä laittaa tulemaan, lupasit viime viikolla että alkuviikosta laitat?

    • Maria sanoo:

      Mä laitoin ne reseptit sinne postaukseen tiistaiaamupäivänä, joten sieltä löytyvät. Ei ole tapana olla pitämättä lupauksia :)

    • Anonymous sanoo:

      Kiitos, tää on vielä niin haasteellista mulle tän fb:n käyttö. Toivottavasti löydän sen sivun, blondi mikä blondi, siis mä. Mukavaa viikonloppua teidän ihanaiselle perheelle.

  8. Anu sanoo:

    On kiire juu..ei edes kommenttia saa jätettyä vaikka luen kaikki postaukset:)
    Ihana herkkukattaus!
    Se on niin ihana istua alas ystävien kanssa ja parantaa maailmaa:)

  9. Piipuli sanoo:

    Heipähei! Täällä yksi vanha lukija, joka ei olekaan tänne aikaisemmin kommentoinut. Päätin kuitenkin ryhtyä nyt niin sanotusti tuumasta toimeen, heh. Pakko sanoa, että vautsi, tuo quiche lorraine näyttää todella herkulliselta! Pitää testata ko. resepti näin perjantai-illan kunniaksi ;) Valion sivuilla on myös todella hyvä quiche lorraine -resepti, jossa yhdistyvät pekoni ja Kippari-ruokakerma! Vie aikalailla kielen mennessään. Yams! :)

  10. Anonymous sanoo:

    Hei Maria, miten mä en löydä niitä salaattireseptejä mistään? Sanoit että laitoit ne tiistaina 6.5. mutta en löydä sinä päivänä ollenkaan mitään. Voisitko laittaa suoraan mun s-postiini: airi.hecht@gmail.com. Olisin todella kiitollinen viitseliäisyydestäsi. Luen blogisi joka päivä ja otan reseptit talteen. Olen innokas ruoanlaittaja. Kiitos etukäteen. Airi

Kommentoi