…olen ihan onnesta ymmyrkäisenä täällä ♡

Eilen illalla saimme ilouutisia: veljen perheen pikkuinen prinssi syntyi. Sukupuolesta ei ollut tietoa etukäteen. Täytyy kyllä sanoa, että tämä pikkuinen prinssi tuo mukavasti särmää vaaleanpunaiseen hattarapilveen prinsessaparven keskelle 🙂 Aivan loistavaa, ihanaa, superia ja kaikkea maan ja taivaan välillä! Työpäivä on tänään mennyt vähän niin ja näin. Toivotaan, ettei pomo suutu 😉 Paikallisessa vaateliikkeessä jäin hypistelemään pikkupoikien ihania vaatteita. Meillähän on tilanne, että tämä prinssi on ainut laatuaan; hänellä on vain prinsessoja sisaruksina ja serkkuina. Ainutlaatuinen ja ihana. Toivotaan, että muutamien vuosien kuluttua laittaa nuo pikkuprinsessat, joista osa on jo silloin ihan esiteinejä, järjestykseen.

Niin se vain menee; joistain ihmisistä joudumme luopumaan, mutta vastaavasti uusia elämiä alkaa. On tämä elämän kiertokulku aikas ihmeellinen. Uskonpa, että tämä pikkuinen tuo meille kaikille iskän kuoleman jälkeen uutta toivoa ja iloa suruprosessin keskellä. Harmillista vain, ettei vaari ehtinyt nähdä viidettä lastenlastaan. Tai kyllähän vaari tuolta jostain katselee hymyssä suin ♡

Itse odotan sitä, että saan oikeasti olla avuksi. Silloin kun tyttöjemme serkut syntyivät reilu 5 ja 7 vuotta sitten, elin itsekin kahden pikkuisen kanssa yöunettomia öitä lievässä väsymyskierteessä. Tällä hetkellä kun omatkin lapsoset ovat jo isompia niin osaa ehkä ollakin avuksi erilailla. Odotan niitä kärrylenkkejä, kun yrittää saada vauvaa nukahtamaan ja sitä, että saa ihan läheltä seurata, kun pikkuprinssi kaivelee matoja mummun perunamaasta ja säikyttelee näitä meidän hienohelmoja 🙂 Yksi asia mua vähän tosin mietityttää…miten poikia hoidetaan? Minne se uloke laitetaan vaipanvaihdon yhteydessä? Vitsivitsi… Mutta erilainen ja ihana arki alkaa tästä eteenpäin. Niin veljen perheellä kuin meillä lähisukulaisilla. Tuntuu ikään kuin meidänkin tytsyt olisivat saaneet veljen, jota heillä ei ole. Jälleen kerran olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että asumme koko konkkaronkka 100 metrin säteellä.

Illalla pääsemme jo heti katsomaan tätä pikkuista. Tampereella on sellainen käytäntö, että synnyttäneiden osastolla saa vierailla vaan iskät ja sisarukset. Mutta sitten täällä on joku hotellisysteemi (huomaatteko, kuinka perillä asioista olen? :D), jossa saa yöpyä myös muu perhe ja johon sukulaiset pääsevät uutta tulokasta katsomaan. Fantsua!

Nyt töiden pariin…iltapäivällä vielä yksi aika tärkeä palaveri, joten täytyy jotenkin saada ajatukset vaaleansinisistä pilvilinnoista takaisin numeroihin ja taloushallinnon kalkulaatioihin. Easier said than done.

Tiistaiterkuin,

ihan vauvahuuruissa