Voi kyllä, se on täällä jälleen; viikon ihan ensteks paras hetki. Masu täynnä ruokaa ja yhden viinilasillisen tuoma raukeus on vallannut ihan koko kropan päästä varpaisiin. Lapset tyytyväisinä (paitsi yksi, jolla ei ole yökyläkaveria) touhuissaan, koko perhe (+ 1 yökyläläinen) kotona. Viikonloppu voi alkaa. 

Mä en juurikaan syö perunaa, mutta silloin tällöin sitä tekee mieli uuniperunan muodossa. Aiemminkin fredagsmys-postauksissa on vilahdellut uuniperunat, joten ”same same but different” -meiningillä mennään 🙂 Uuniperunoiden täytteet tein jälleen extempore eli ensimmäiseen tuli Creme bonjour valkosipulipurkki (ei juusto vaan sellainen isompi purkki) sekä katkarapuja. Toiseen tuli kermaviilipurkki, salamia, sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäksi kolmantena vaihtoehtona oli ehtaa voita ja sormisuolaa. Fuusiokeittiössämme uuniperunoiden kaveriksi tein aasialaisvaikutteisen salaatin. Aineet heitin sekä salaattiin että kastikkeeseen siltä pohjalta, mitä jääkaapista löytyi:

Tavallinen salaatti olisi jo tuossa ajassa ”lätsääntynyt” jääkaapissa , mutta tuossa mun uudessa intohimossani eli lehtikaalissä ei tätä vaaraa ole. Enää se ei maistu sipseinä, mutta näin salaatissa se antaa kivasti rakennetta.

Viikonlopulle ei ole mitään pakollista ohjelmaa; äidin kanssa matto- ja sisustusesinekaupoilla käymistä, ulkoilua, urheilua (mä oon aivan koukuttunut endorfiiniin), yhdessäoloa ja päikkäreitä. Niin ja työhakemusten läpikäyntiä sekä pariin työsähköpostiin vastaamista. Blogin kautta tulleisiin sähköposteihin ja yhteistyöehdotuksiin yritän myös ehtiä vastaamaan jossain välissä 🙂

Nyt lueskelemaan tuon pienimmän kanssa, jonka näppylät ovat onneksi kuivuneet kasaan 

lääkityksen avulla ja joka pääsee huomenna ulos serkkujensa kanssa leikkimään. 

Viiden päivän karanteeni on onneksi ohi!

toivotellen,

PS Kiitos kullannuppuset kommenteista sohvapostauseen, vastailen viimeistään vklopun aikana, 

ehkä jo tänään myöhemmin 🙂