tiistai 28. tammikuun 2014

Ostin (kauniin) sian säkissä

Tiistai-iltaa blogistania!
Huh, meillä sairastellaan pitkästä aikaa. En edes muista koska tytsyt olisivat olleet kipeitä. Eikä nytkään ole ihan tavallinen flunssa. Pikkuisempi alkoi viikko takaperin valittamaan kainalokipua. No me miehen kanssa ajateltiin, että seurataan nyt hieman ennen kuin mennään lääkäriin. Viime viikon lopulla alkoi valittamaan vatsakipua, oksioloa ja oli muutenkin kipuisen oloinen. Nukkui paljon ja eikä jaksanut leikkiä. Eilen sitten huomasin, että päivän aikana toiselle puolelle lapaluun ja olkapään välimaastoon oli noussut rihmasto vesikellukoita. Onneksi pääsimme lääkärille saman tien. Diagnoosi oli vyöruusu. Joka lapsilla on harvinainen, mutta jonka virus on pesiytynyt jokaiselle meistä vesirokon sairastaneista.
Saimme lääkkeet ajoissa; niin suun kautta otettavat kuin voiteenkin ja kappas, vielä viime yönä tyttö heräsi kerran olkapääkipuun, mutta tänään on jo ollut normaali oma itsensä. Rakkulatkin alkavat kuivumaan. Toki äidin syli on ollut se paras paikka ja äiti ei päässyt vieläkään lukemaan noita sohvapyödällä olevia opuksiaan…no ehtiihän sitä! Viikon karanteeni pikkuisella on kuitenkin esikoulusta, ettei tartuteta niitä, joilla ei vielä vesirokkoa ole ollut. Tämä näet toimii niin, että tartuttaa vesirokon niille, jotka sitä eivät ole sairastaneet. Onneksemme vesirokon sairastanut mummu lupasi hoitaa potilasta loppuviikon ja mä pääsen töihin purkamaan pinoja. Ja työhakemuksia. Niitä onkin tullut jo liki sata. Ihania hakijoita, saiskohan sitä valita useammankin? 🙂
Viime viikonloppuna päätin pitkästä aikaa ostaa valkoisia liljoja kotiin. Mä en oikein ole värililjojen (tai värillisten kukkien ylipäätään) ystävä. Ja kappas, eihän nuo mitään valkoisia olleet. Olivat niin visusti nupulla, että olin ihan varma, että ovat valkoisia. Ostin sian säkissä. Mutta tässä tapauksessa en kadu. Kauniita nuokin ovat ja joka kevättalvinen (tai talvihan nyt vielä on) pinkkiä haaveileva minä nosti jälleen päätään. Kuka muistaa kuinka viime vuoden pinkkikokeiluille kävi (klik)? Se kesti ehkä jonkun kolme päivää (klik). Joten ei kannata tässä vaiheessa tehdä vielä radikaaleja muutoksia sisustuksen saralla 😀
Nyt hakemaan esikoista luistelemasta. Ihanaa, kun lapset ovat innostuneet tuosta luistelusta.
Rusoposket kotiintuomisina ja saunan jälkeen nukkumatti korjaa aikaisin unelle.
Ehkä sitten ehdin syventyä pitkästä aikaa noihin Kelly Hoppeneihini. Tarvitsisin sieltä vähän vinkkiä
yhden sisustusprojektini suunnitteluun. Palataan siihen myöhemmin 🙂
Tiistaiterkkusin,

19 Responses to “Ostin (kauniin) sian säkissä”

  1. Anu sanoo:

    Söpöt liljat:)niin ihanan keväistä!
    Paranemista pikkupotilaalle<3

    • Maria sanoo:

      Kiitti Anu! 🙂
      Noi olikin loppujen lopuksi kyllä aikas söpskiä kaikessa pinkkeydessään 😀
      Kiitos, täällä voidaan jo paremmin. Onneks lapset sairastaa nämä kaikki taudit vähän kivuttomampina kuin me aikuiset!
      Kivaa pikkulauantai-iltaa 🙂

  2. Pieni Unelma sanoo:

    Heissan ja miten rauhallinen ja tyylikäs tunnelma kuvissasi onkaan….
    Kevättä rinnassa täällä Naantalissakin päin.

    Kirsi

    • Maria sanoo:

      Moikka Kirsi ja kiitos, onneksi kuvista välittyy rauhallinen tunnelma….muuten meidän sairastupa olikin eilen aikas ”hektinen” 😀
      Ihanaa, terkkuja sinne aurinkoiseen Naantaliin 🙂

  3. Mirva Mäki sanoo:

    Ihania kukkia ja kauniita kuvia. Paranemisia potilaalle.

    • Maria sanoo:

      Kiitos Mirva 🙂
      Nuo kukat kyllä yllättivät positiivisesti. Nyt vain mietin, että mistä tiedän seuraavalla kerralla, että onko visusti nupussa olevat kukat juuri tämän värisiä. Tai sitten otetaan summa mutikassa liljakimppu ja yllätytään parin päivän päästä, mikä väri tuli valittua 😀

  4. Mirva Mäki sanoo:

    Ihania kukkia ja kauniita kuvia. Paranemisia potilaalle.

  5. Lumo sanoo:

    Kauniitahan nuo ovat, vaikkeivat olekaan valkoisia.

    • Maria sanoo:

      Kiitos Lumo! Nuo ovat myös munkin mielestä jotenkin herkän kauniita. Vähän trendikkäästi liukuvärjättyjä 🙂

  6. Jane sanoo:

    Voi toista! On varmasti ollut kipeä! Kaverit ovat jutelleet vesirokkorokotteesta paljon fb:ssä (tuli pintaan sen tuhkarokkojutun myötä, siis rokottaako vaiko eikö rokottaa) ja innostuin lukemaan vesirokosta ja tuosta rokotteesta lisää, kun olen miettinyt sitä tuolle meidän kuopukselle. Tytöt ovat sen jo sairastaneet. Tämä sun postaus tuli jotenkin hyvään saumaan. Nuo lasten vyöruusut ovat todella harvinaisia. Luin, että yleisimmin ne puhkeaa 50-ikävuoden jälkeen. En kyllä tiedä miksi. Lapsena en tiennyt vesirokon jälkitaudeista (jotka on harvinaisia mutta hurjia) mitään ja nyt sitten on herännyt näkemään nämä ns. normaalit lastentauditkin ihan eri tavalla. Toivottavasti teidän potilas paranee pian <3

    Nuo vaaleanpunaiset liljat on kyllä kauniimpia – ja jos multa kysytään tykkään niistä enemmän kuin valkoisista, joten hyvän ”säkin” oot valinnut! Nuo kirjat jäi kiehtomaan. Kerrohan niistä lisää ja kuka tuo kirjoittaja on? Pitäisikö hänet jokaisen tuntea eli onko mulla aukko sivistyksessä 😉

    • Anu sanoo:

      Mä päädyin ottamaan vesirokkorokotteen meidän kuopukselle,kun isommat oli sen sairastanut yhdessä mun miehen kanssa..aivan kamala tauti aikuiselle.aattelin ettei tarvi enään meillä tuota tautia sairastaa kenenkään.
      Oon jostain kuullut,että jos vesirokon sairastaa alle vuoden ikäisenä niin tuo vyöruusun saa todennäköisemmin..en tiedä sitten pitääkö paikkaansa.

    • Maria sanoo:

      Moikka Jane ja Anu 🙂
      Meillä vesirokko sairastettiin tyttöjen ollessa 2 v. ja 4 v. Pienempi oli niiden rokkojen peitossa aina silmäluomia myöten ja esikoisella oli muistaakseni yhteensä 7 rakkulaa. Oon kans kuullut, että vesirokko on tosi raju aikuisella, kuten vyöruusukin. Vyöruusu oli meillä kyllä tosi lievänä, niin kuin lapsilla yleensä on. Mutta siinäkin on ne jälkitaudit kuten aivokalvontulehdukset sun muut 🙁 Toivotaan, että päästään ilman jälkitauteja.

      Munkin mielestä jossain oli siitä, että jos vesirokon sairastaa alle vuoden ikäisenä niin täyttä immuniteettia sille ei saa. Samoin tuon saman vyöruusujutun kuin Anu. Ihme viiruksia meillä täällä taas jyllää.

      Hih, nuo Kelly Hoppenin (englantilainen sisustussuunnittelija/kirjailija/kouluttaja) sisustuskirjat on mun ”raamattuja” tällä saralla. Opit ja sisustutyyli iskee kuin nenä päähän 😀 Ei ole aukkoa sivistyksessä Jane, have no fear 🙂 Mä oon vaan ihan hurahtanut tuohon tyyliin. Täältä postauksesta löytyy lisähehkutusta aiheesta http://siirappiajahunajaa.blogspot.fi/2011/01/ihanaa.html

      Oikein mukavata pikkulauantaita (Anulle jo toistamiseen) teitillen 😀

  7. Tuulia sanoo:

    Pinkit liljat, ovatpa kauniit! Ja paranemisia pikkupotilaalle!

    • Maria sanoo:

      Kiitos Tuulia, minäkin noista ensi järkytyksen jälkeen olen tykännyt hirmuisesti. Aluks ajattelin,että ne auetessaan on persikanvärisiä, mutta onneksi olivat kauniin pinkkejä 🙂 Kiitos, potilas on jo elämänsä kunnossa. Lapset kun paranevat pikavauhtia meihin aikuisiin verrattuna!

  8. Paranemista pienelle <3
    Ps. Värililja-nimistä liljalajiketta saa myös valkoisena. Tässä lajikkeessa ominaista on se, että ne eivät ole niin voimakastuoksuisia kun muut liljat.

    • Maria sanoo:

      Kiitos ihana Kerttu <3 Täällä ollaan, kiitos lääkkeiden, jo elämänsä kunnossa. Karanteeni vaan tuottaa tuskaa, kun haluaisi ystävien kanssa jo kovasti luistelemaan ja leikkimään.

      Kiitti vinkistä, huomasinkin että nuo eivät tuoksu niin pistävälle kuin ne valkoiset ”normi” liljat 🙂

      Ihanaista pikkulauantaita teille sinne <3

    • Voin vain kuvitella, että karanteeni osuus on lapselle tosi tylsä! Toivottavasti neitokainen pääsee pian ystävien pariin ❤️

  9. Voi että, olipas kurja tauti. 🙁 Nyt vain paranemisia.

    Noi liljat sai pinttyneen mustavalkoisen sisustuksen rakastajan havahtumaan, pakko saada tuollaisen värisiä kukkia meille. 😀

    • Maria sanoo:

      No nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin, postausta sitten ihanainen jookos, kun olet tuollaisia pinkkejä kukkia ostanut 😀 Ihanaa!!!

      Kiitos kaunis, lapset ovat vaan niin sitkeitä sissejä <3 Ja nyt kun ei ole kuumetta tms, niin riittää virtaa leikkimiseen yms kiviohin juttuihin.

      Kivaa pikkulauantaita, kaks yötä enää perjikseen 🙂

Kommentoi