…vain sohvat vielä puuttuvat 🙂
Heipsansaa!
Kiitos ihanat teille rohkaisevista ja lohduttavista kommenteistanne perjantaiseen postaukseen ♥ Eilinen oli raskas päivä, sitä ei käy kieltäminen, mutta olin odottanut pahempaa. Kaiken sen suuren surun keskellä sitä sai jostain voimia. Ja tunnelma oli toivoa täynnä. Hautajaiset olivat ihan iskän näköiset. Postausta hautajaisista ei tule, sillä eilen aamulla ei tullut mieleenikään ottaa kameraa hautajaisiin mukaan. Vaikka perjantaina vielä siltä tuntui. Onneksi meillä oli kuvaaja paikalla niin saa jälkeen päin muistella hautajaisia kuvien avulla.
Postauksessa sunnuntain kuvatulvaa mummulasta. Tien toiselta puolelta. Vielä tavarat etsivät paikkaansa ja sohvat ovat tulematta. Takan eteen haetaan Ikeasta musta rottinkituoli. Sitten alkaa olemaan valmista 🙂 Kävimme veljen perheen kera tänään syömässä eilisten hautajaisten ”rääppiäis”ruokia. Väsymys näkyi kyllä meistä kaikista. Mummu (lasten mummu, minun äitini) laittoi pöydän koreaksi ja iloksemme söi kerrankin kanssamme. Itse meinasin nukahtaa vaarin tuoliin. Veljen vaimon masukin on jo aikas komeissa mitoissa. Ihanaa, että on taas jotain mitä odottaa ja innolla odotan sitä, että josko sielä vihdoin tulisi poika tuon tyttönelikon jatkeeksi. Tosin kaikki sukupuolet otetaan ilolla vastaan 🙂
Nyt sunnuntaisiivousten pariin, tämä päivä onkin mummulassa kyläilyn lisäksi vierähtänyt kokolailla ulkona.
Aamulla auringonnousua kuvailemassa ja iltapäivästä auringonlaskua kuvailemassa.
Blogiin kuvia sitten viikon varrella.
Suloista sunnuntaita,
Oi, miten kauniita kuvia kauniista mummulasta! Aurinkoa elämääsi ja uuteen viikkoon! 🙂
Kiitos Tiippana 🙂 Juuri tehdyssä remontissa kaadettiin seiniä ja nyt aurinko virtaa koko asuntoon ihan erilailla.
Kiitos samoin sinulle, aurinkoista viikkoa <3
Todella kaunis mummola sinulla½
Hautajaiset ovat aina raskaat ja vielä niin läheisen ihmisen:)
Jaksamista jatkossakin sinulle!
Kiitos Hanne <3
Hautajaiset ovat kyllä niin raskaita, mutta eilen totesin sen, että on niissä jotain toivoakin.
Juu, kyseessä on siis mummula eli minun äitini koti, mutta sana ”mummula” on tullut lasten myötä myös meidän aikuistenkin käyttöön 🙂
Ihanaa tulevaa viikkoa!
Kaunis mummola!
Kiitos Johanna ♥ Tuo lapsuudenkotini on kyllä kaunis ja niin tärkeä paikka! Onneksi on ihan tuossa tien toisella puolella 🙂
Sinulla on aina niin elämää lähellä olevia kuvia. Toisin kuin joillakin bloggaajilla, joilla elämä ei näy ollenkaan, vaan on niin kliinistä että.miettii, asuuko siellä kukaan.
Olen jo jonkin aikaa seuraillut blogiasi, kiitos siitä.
Hyvää jatkoa sinulle ja läheisillesi kaiken surun ja ikävän keskelle.
Ulla
Kiitos kaunis Ulla ♥
Meillä kyllä asutaan ja ihanaa, että se välittyy kuvistakin 🙂
Kiitos ja ihanaa kevään odotusta sinullekin!
Miten kaunista on mummulassakin, tunnelmaa ja elämää. Voimia vielä teille!
Kiitos Ninnumaaria ♥ Elämä jatkuu ja onneksi nuo neljä (+tuo yksi masuasukki) pitävät mummunkin kiireisenä 🙂
Kaunista. Oletkohan koskaan kuullut, että olet ihan äitisi näköinen? ♥ Suru on läsnä, mutta ajan mittaan se muuttaa muotoaan. Muistot pysyvät ja elämä jatkuu. On lohdullista huomata, että olette tiivis porukka ja tärkeitä toisillenne. Vauvamasu tuo lupauksen uudesta.. Wishing you all the best.
”May your joys be as bright as the morning, and your sorrows merely be shadows that fade in the sunlight of love. May you have enough happiness to keep you sweet, enough trials to keep you strong, enough sorrow to keep you human, enough hope to keep you happy, enough failure to keep you humble, enough success to keep you eager, enough friends to give you comfort, enough faith and courage in yourself to banish sadness, enough wealth to meet your needs and one thing more; enough determination to make each day a wonderful day than the one before.”
Kiitos Sallyseni ♥ Juu, varsinkin silloin kun mulla oli tummemmat hiukset niin kuulin vertailuja äitini ulkonäöstä. Äiskä on kyllä tosi nuorekas!
Tää meidän porukka on tosiaan ihan yltiötiivis; yöt nukutaan erillään, mutta muuten ollaan aika paljon tekemisissä 😀
Ihanaa alkanutta viikkoa (ja iiks mä oon vieläkin ihan innoissani sun ilouutisista!!!!) ♥
Todella kaunista on teidän mummilassa. Ihanaa iltaa sinulle Maria ♥ Ps. olen tulossa ke-to sinne teidän huudeille, olis tosi kiva nähdä 🙂
Kiitos Jossu ♥ Ja todellakin, olis kiva nähdä! Mies on ke-illan työreissussa, mutta torstaina kotona. Laitetaan vaikka FB:n kautta viestiä sun aikataulusta ja suunnitelmista!!! 🙂
Hyvästien jättö on elämän raskaimpia asioita. Mutta sitä elämä on, syntymistä ja kuolemista. Kenestäkään ei vain haluaisi luopua. Jaksamista teidän perheelle.
Kiitos Erja ♥ Näinhän se on, että vaikka joutuu luopumaan tärkeästä ihmisestä, niin silti jostain saa sitä voimaa jaksaa. Ja onhan meillä tuo uusi pikkuinen syntymässä sukuun. Pian nuuskutellaan taas uutta elämää 🙂
Kaunis on koti mummolassakin 🙂 <3
Kiitos Katja ♥ Mä tykkään kanssa, että mummulassa on kaunista. Joitain huonekaluja ostettiin rempan jälkeen uusina, mutta aika paljon on niitä vanhoja tuttuja (ja turvallisiakin) jäljellä 🙂
Hei Maria pitkästä aikaa,
Kauniit muistot kulkee mukanasi jokaisena arkipäivänä ja sydämessäsi on ikuinen paikka isäsi rakkaudelle.
Ihanaa, että äitisi asuu teidän lähellä, se on molemmin puolinen rikkaus.
Sinulla on kaunis äiti, olet äitisi näköinen. Ja mummula näyttää tunnelmalliselta ja turvalliselta kodilta <3.
Positiivisia ajatuksia sinulle ja ihania talvisia pakkaspäiviä!
Piiu
Moikka Piiu!
Mä oon monesti miettinyt, että mihin sä katosit!? Ruuhkavuodet taitaa olla sielläkin päällä 🙂
Kyllä, saadaan olla onnellisia tästä meidän pienestä kommuunista, kun asutaan kaikki ihan lähekkäin.
Kiitos, äiskä on kyllä tosi kaunis ja miettii, että eilen oli (kuten me muutkin) hautajaisten ja surun väsyttämä.
Ihanaa ja aurinkoista tammikuuta sinnekin ♥
En mä mihinkään ole hävinnyt, luen edelleen jokaisen postauksesi ja instassa seuraan sinua yhtä aktiivisesti.
Raskas syksy ja alkutalvi takana, mutta onneksi nyt valo pilkahtaa taas meidänkin elämään 🙂
Voi, kuulostaa raskaalta syksyltä ja alkutalvelta. Voimia sinne teille <3 Onneksi mennään kevättä ja valoa kohden 🙂
Kaunis on mummola, mutta kaunis ja suloinen on mummo itsekin.Terveisiä mummolle ja jaksamista teille kaikille.
Meillä päin tuon muotoisesta masusta ennustetaan poikaa. Minun kohdalla piti paikkansa molemmilla kerroilla.
Irma
Kiitos Irma ♥ Hih, mä olen sanonut ihan samaa, että poika siellä on! Mutta kun se masu on ollut ihan samanmuotoinen kahdesta tytöstäkin. Saas nyt nähdä 😀
Ihanaa pakkasviikkoa!
Voi miten kaunis koti hänelläkin. 🙂
Kiitos Maria ♥ Juu, on kyllä kaunis koti. Vielä kun saadaan sohvat niin olohuoneellekin tulee käyttöä 🙂
Kaunista, harmonista ja kaiken kruunaa upea piano. Olet kyllä äitisi näköinen:)
Kiitos Mirva ♥ Tuota pianohan mä olen suunnitellut meille jo monta vuotta, mutta sen paikka taitaa olla tuolla mummulassa. Eikä kukaan sitä jaksais edes kantaakaan, sen puoleen 🙂
Hih, kiitos; ei ole kauas omena puusta pudonnut 🙂
Voi että, olipa koskettavia kuvia ja tuo hautajaisten jälkeinen, hiljainen tunnelma oikein huokuu näistä kuvista! Ja ehkä vähän myös se tyhjyys, joka läheisen poislähtö aiheuttaa… 🙁 Mutta toisaalta, siellä on myös toivoa, uusi elämä kasvamassa jonkun mahassa. <3
Aurinkoa surun keskelle toivottaen,
-Kaisu
Kiitos Kaisu ♥ Tunnelma oli hiljainen, ja ehkä vähän lamaantunutkin. Vähän mietimme kaikki, että miten se elämä tästä oikein lähtee taas rullaamaan, mutta pikkuhiljaahan se 🙂
Kiitos ja kuten myös sinulle, aurinkoisia päiviä! 🙂
Ihana mummola! Näkee kyllä, että sielläkin on sinun kädenjälkeäsi… todella kaunista, vaikka kaikki tavarat eivät olekaan vielä ihan kohdillaan.
Sinussa ja äidissäsi on aika paljon samaa näköä, kauniita naisia <3
Voimahaleja sinulle ja läheisillesi.
Kiitos ihana Friiduska ♥
ja hei kiitos, tämä mun sisustuskädenjälkeni on äidiltä peritty 🙂 Kuten myös näemmä ulkonäkökin 😉
Kiitos kiitos ja ihania aurinkoisia tammikuun päiviä sinne!
Aurinkoisia päiviä mummolaan ja teille kaikille! Ihanaa on, kun olette kaikki niin lähellä ja yhdessä 🙂
Kaunis mummola ja kauniita kuvia!
Elämä jatkuu, kauniit muistot sydämissä ja jotain uutta ihanaa odotettavissa:) Ihana positiivinen asenne jatkukoon:) Kiitos blogistasi! Sitä lukee aina mielellään, juuri tuon positiivisuuden ja elämänmyönteisyydenkin takia.
Mukavaa viikkoa sinulle Maria <3!
Terkkuja Kotkasta!
Riitta
Moiksis Riitta ja kiitos kaunis ♥
Onneksi tätä positiivista asennetta ei (näköjään) ihan hevillä nujerreta 🙂 Tälläisissä tilanteissa saa kyllä olla onnellinen tästä luonteenpiirteestä. Helpottaa huomattavasti surutyötä!
Hei, kiitos terkuista ja ihanaa viikkoa sinullekin ♥
Oot ihana, hali. <3 🙂 Voimia teille kaikille ja iloista odotusta, on se elämä jännä asia…
Voi kiitos Taru, itse olet myös ♥ Kiitos, näinhän se menee – samalla kun elämä loppuu toisaalla niin toisaalla alkaa uusi. Täällä ihan odotetaan jo tuota vauvelia. Nuo meidän tyttöset on jo niin isoja, että pikkuvauva saa kyllä parasta mahdollista hoivaa jo heiltäkin 🙂
Löysin blogisi tänään, ja jäin heti koukkuun. Aivan ihana. Luin muutamia kuukausia taaksepäin, eikä tunneskaala ole ikinä liikkunut näin nopeasti inspiraatiosta itkuun ja kaiken kauniin ihailusta vilpittömään myötäelämiseen surussanne. Elämänmakua kaikkinensa. Kiitos tästä blogista, jään lukemaan.
Moikka Reetta ja kiitos ♥ Niin ihanaa, että löysit blogini! 🙂
Juu, ei täällä ihan yleensä näin paljon tunneskaala heittele kuin viime aikoina 😉 Mutta hei, sehän on vain elämää!
Ihania tammikuun päiviä sinulle!
Otan osaa perheenne suruun, voimia sinne! Kauniisti sisustettu mummula!
Kiitos Riikka ♥ Mummulla on hyvä sisustussilmä 🙂
Kaisu tuossa ylempänä kirjoitti mitä minullekkin tuli mieleen näiden kuvien tunnelmasta..väsymys,suru..mutta myös onnellisuus ja kiitollisuus huokuu kuvista.
kaunis on äitisi koti ja tosiaan olette samannäköisiä,yhtä kauniita:)
Voimia viikkoon<3
Moi Anu!
Ja kiitos, lämmittää sydäntä kuulla, että kuvista huokuu kaikki se, jota oikeasti eilen tunsimme ♥
Kiitos, voi kunpa sitä itse näyttäisi yhtä nuorelta ja kauniilta 65-vuotiaalta 😀
Ihanaa alkanutta viikkoa sinne ♥
[…] joka olkkarissa on. Harmikseni se ei nyt sattunut kuviin, mutta aiempia kuvia mummulasta löytyy täältä ja täältä. Eiköhän se pianokin noissa jossain vilahda. Vanhemmillani aloitettiin marraskuussa […]
[…] sinne saisin ne kauan haaveilemani (ja tänään Emilian luonakin kuolaamani subway-laatat). Täältä postauksesta voi aistia tuon keskikerroksen yleistä tunnelmaa. Keittiö ja kylppäri kokee […]