…tällä kertaa ilman ruokaa 🙂
Moikkamoi ihanat!
Nyt tehdään poikkeus ja jätetään perinteinen fredagsmys-postaus väliin. Huomiset hautajaiset jänskättävät ja mietityttävät sen verran paljon, että nyt tuntuu oikealta viettää ilta perheen parissa ilman sen kummempia kameran kanssa huseeraamisia. Ymmärtänette varmaan. Huominen tulee olemaan ehdottomasti tähän astisen elämäni raskain päivä. Mutta onneksi en joudu kokemaan sitä yksin. Muistotilaisuuteen on ilmottautunut 100 sukulaista ja ystävää. Maalla tuntuu olevan vielä tämä lähimmäisen muistaminen enemmän läsnä kuin täällä kaupungissa. Iskällä oli ihan hirmuisesti ystäviä (ja ihan kamalasti sukulaisia, vaikka olikin itse ainoa lapsi); laidasta laitaan. Kaikkia ihmisiä kohteli aina hyvin ja arvosti jokaisen täällä tallaamaa jälkeä. Ikään, sukupuoleen tai lähtötilanteisiin katsomatta. Voi kun tuohon samaan pystyisi itsekin!
Pikaisesti latasin eilen miehen työmatkan varrella räpsimiä kuvia koneelle ja tässä teillekin mökkiä tai lähinnä sitä saarta, talviasussa. Meidän mökki
♥ Ensi viikonloppuna lähdetään puunkaatajan kanssa katsomaan ne pari kolme isoa kuusta, jotka haluamme kaadettavan. Mikäli jäät kestää. Kallioranta grillauspaikkoineen on näköjään jään alla. Saas nähdä, onko meidän kiviröykkiögrillauspaikka vielä paikallaan jäiden lähdön jälkeen…
Otan huomenna kameran mukaan hautajaisiin ja sain äidiltäni luvan tehdä postauksen hautajaisista. Katsotaan, miltä sen tekeminen tuntuu. Kovinhan pintaraapaisua tämä munkin blogi on ollut meidän elämästä, joten tässä pohdin, että syventääkö juttuja pintaa syvemmälle. Kuitenkin on hyvä teidän lukijoidenkin tietää, että kaikilla meillä bloggajilla on ne samat ongelmat ja vastoinkäymiset kuin teillä muillakin. Kaikkien niiden kauniiden ja trendikkäiden sohvatyynyjen lisäksi meillä on uhmaikäisten ongelmat ja lasten aamukiukut. Paljon on onneakin, sitä en kiellä. Mutta onneksi elämä muistuttaa aina silloin tällöin siitä, että pitää arvostaa sitä, mitä on. Arvostaa niitä ihmisiä, jotka ovat elämässä läsnä ♥
Nyt home made hampurilaisten tekoon.
Ei tule ihan järkevää juttua tällä hetkellä – kuten varmasti totesitte ihan itsekin 🙂
Mitä ihaninta, tunnelmallisinta, rentouttavinta ja kivinta
perjantaita toivotellen,
PS. palaan kommentteihinne viimeistään sunnuntaina – nyt ei riitä paukkuja. Kiitos niistä kuitenkin ihanat ♥
PPS. nyt tuli sydämiä postaukseen enemmän kuin laki sallii. Sorppa 🙂
Kauko-voimahaleja <3
t. Riitta
Voimia ja jaksamista huomiselle teille kaikille <3 <3
Mulle tuli pala kurkkuun tätä lukiessa..
Hurjasti voimia ja jaksamista raskaaseen päivään<3
Lämmin osanottoni ja rutkasti voimia sinulle!
Voimia ihana Maria <3
Sulle muutama sydän takaisin!<3<3<3
Anonyymi pitkäaikainen lukija lähettää paljon voimia <3
Voimia huomiseen päivään!
Terv. – M-L – Vakituinen ihanan blogisi lukija
Paljon voimia huomiseen päivään teille kaikille! <3
Haleja täältäkin. ♥ Kaikille teille.
Paljon voimauttavia ajatuksia täältä <3
Voimia ja jaksamista vaikeaan päivään <3 Koskaan ei ole helppoa katsoa kuolemaa silmiin, vaikka se välillä meitä jokaista tuijottaakin. Sinulla on ihana blogi, ja ihania mietteitä kaiken arkisen aherruksen keskellä 🙂
Voimia huomiseen päivään, halauksen kera. Ja sydämen ♥
Voimia huomiseen päivään!
Olen menettänyt isäni lähes kymmenen vuotta sitten. Omalla elämänkokemuksellani pohtisin vielä kerran jaanko hautajaiset julkisesti. Lämpimin ajatuksin ja voimia toivottaen, aktiivilukijasi.
Voimia sinulle huomiseen päivään. Hautajaiset meilläkin huomenna, mutta ei sentään niin läheisen ihmisen kuin sinulla, rakkaan kuitenkin. Isän hautajaiset olivat minullekkin kuusi vuotta sitten elämäni pahin paikka, mutta siitä selviää. Aika parantaa haavat ja vain kauniit muistot jää. Haleja sinulle.
Kovasti minäkin toivotan voimia huomiselle päivälle! Kun äitini kuoli, niin pelkäsin myös ihan hirveästi hautajaispäivää, että miten siitä selviän. Tuntuu ihan hassulta sanoa, mutta selvisin hyvin. Yritin ajatella niin, että sinä päivänä oma tehtäväni oli huolehtia siitä, että isä jaksaa päivän ja että kaikki sujuu muutenkin. Päivästä jäi niin lämpimät muistot kuin ylipäätään on mahdollista. Omalla kohdallani se raskain aika ja varsinainen surutyö alkoivat vasta hautajaisten jälkeen. Anteeksi, että taas sepustelin tänne näin pitkät pätkät, mutta äidin kuolema tuntuu vielä vajaan kolmen vuoden jälkeen kovin tuoreelta asialta.
Halaus ja paljon lämpimiä ajatuksia <3
Lämpimät terveiset ja voimia huomiselle päivälle! Taivaalla tuikkii nyt yksi tähti muita kirkkaammin.
Voimia ja muista ettei rakkaus kuole koskaan. Se elää sinussa ja rakkaissasi. T. Päivi
Voimia teille! <3 olen suht.tuore lukija ja itken täällä teidänkin tuskaanne. Kaikkea hyvää ja paljon lohtua teille! Palataan taas. Terkuin Jyväskylän nainen, joka tänään plussasi. Eli aika sekavat fiilikset. <3
Voi, nyt se raskas päivä on edessä, hurjan paljon voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheellesi <3 ~Sirpa
Voimia! Rakkaus on väkevämpi kuin kuolema!
Voimia raskaaseen päivään. Itsellä vastaava päivä meni sumussa, enkä muista juurikaan mitään muuta kuin pohjattoman ikävän. Muistot onneksi pysyvät.
Voimia sinulle <3
Voimia, Maria – halaus. <3
Osanottoni ja voimia.
<3 <3 <3