perjantai 31. tammikuun 2014

Fredagsmysiä ja fuusiokeittiötä

Perjantai-iltaa ystävät!

Voi kyllä, se on täällä jälleen; viikon ihan ensteks paras hetki. Masu täynnä ruokaa ja yhden viinilasillisen tuoma raukeus on vallannut ihan koko kropan päästä varpaisiin. Lapset tyytyväisinä (paitsi yksi, jolla ei ole yökyläkaveria) touhuissaan, koko perhe (+ 1 yökyläläinen) kotona. Viikonloppu voi alkaa. 
Mä en juurikaan syö perunaa, mutta silloin tällöin sitä tekee mieli uuniperunan muodossa. Aiemminkin fredagsmys-postauksissa on vilahdellut uuniperunat, joten ”same same but different” -meiningillä mennään 🙂 Uuniperunoiden täytteet tein jälleen extempore eli ensimmäiseen tuli Creme bonjour valkosipulipurkki (ei juusto vaan sellainen isompi purkki) sekä katkarapuja. Toiseen tuli kermaviilipurkki, salamia, sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäksi kolmantena vaihtoehtona oli ehtaa voita ja sormisuolaa. Fuusiokeittiössämme uuniperunoiden kaveriksi tein aasialaisvaikutteisen salaatin. Aineet heitin sekä salaattiin että kastikkeeseen siltä pohjalta, mitä jääkaapista löytyi:

Salaatti

porkkanaa suikaloituna
lehtikaalta revittynä
parsakaalin ja kukkakaalin kukintoja
ituja
cashewpähkinöitä

Kastike

loraus öljyä
n.1 rkl soijakastiketta
puolikkaan limen mehu
raastettua inkivääriä
ruokosokeria
pieneksi pilkottua valkosipulia ja ruohosipulia

-sekoitin kastikkeen ainekset keskenään ja lisäsin salaatin joukkoon. Laitoin jääkaappiin vajaaksi pariksi tunniksi mehustumaan.

Tavallinen salaatti olisi jo tuossa ajassa ”lätsääntynyt” jääkaapissa , mutta tuossa mun uudessa intohimossani eli lehtikaalissä ei tätä vaaraa ole. Enää se ei maistu sipseinä, mutta näin salaatissa se antaa kivasti rakennetta.
Viikonlopulle ei ole mitään pakollista ohjelmaa; äidin kanssa matto- ja sisustusesinekaupoilla käymistä, ulkoilua, urheilua (mä oon aivan koukuttunut endorfiiniin), yhdessäoloa ja päikkäreitä. Niin ja työhakemusten läpikäyntiä sekä pariin työsähköpostiin vastaamista. Blogin kautta tulleisiin sähköposteihin ja yhteistyöehdotuksiin yritän myös ehtiä vastaamaan jossain välissä 🙂
Nyt lueskelemaan tuon pienimmän kanssa, jonka näppylät ovat onneksi kuivuneet kasaan 
lääkityksen avulla ja joka pääsee huomenna ulos serkkujensa kanssa leikkimään. 
Viiden päivän karanteeni on onneksi ohi!
Ihanaista viikonloppua 
toivotellen,
PS Kiitos kullannuppuset kommenteista sohvapostauseen, vastailen viimeistään vklopun aikana, 
ehkä jo tänään myöhemmin 🙂


torstai 30. tammikuun 2014

Sohvat kodin tekevät

Hipshei!

Ja hyvää huomenta 🙂 Taulut seinille, vanha kattovalaisin katosta roikkumaan, sisustuslehdet pöydän alle, runsas kimppu valkoisia liljoja pöydälle ja that’s it. Sitten mummun (äitini) olkkari on valmis. Kyllä se vaan niin on, että olohuone kaipasi täydennystä. Ja aikas mukavasti nuo sohvat sen täyttivätkin. Äiskällä ei tule olohuoneeseen televisiota vaan se on vieresessä kirjastohuoneessa (+ lastenhuoneessa lasten telkkari). Olohuone on vieraita varten. Mutta kovin esikoinenkin oli innoissaan mummun sohvista ja testasi niiden toimivuuden mm. pomppimalla 🙂 Jännä juttu tämä sukupolvien välinen ero; äidin ja iskän edelliset sohvat olivat jo 15 vuotta vanhat ja ne toimivat loistavasti. Ilman remppaa niitä ei olisi varmaan vaihdettu. Mutta nyt äiti halusi uudet sohvat rempan yhteydessä, vaikka moneen kertaan punnitsikin, että kannattaako ne vanhat vain päällystää uudelleen. Me nuorempi sukupolvi vaihdamme (ainakin oman kokemukseni mukaan) sohviakin vähän tiuhempaan kuin nuo vanhemmat 🙂
Äidin vanhat ja nämä uudet sohvat ovat Kruunukalusteelta ja Furninovat laatusohvat. En väitä, että nuo Ikeat, jotka meillä ovat olisivat yhtään huonommat, mutta kyllähän sen istuessaan sohvalla tuntee sen eron… Nuo kauniit tyynytkin käytiin alkuviikosta ostamassa Kruunukalusteelta. En tiennytkään heidän niin kattavasta tyynyvalikoimastaan ja täytyy sanoa, että hinnatkin olivat kohdallaan. Osa noista tyynyistä on Lennollin ja osan merkkiä en muista. Mutta voisin hyvin kuvitella omallekin sohvalle moisia tyynyjä 🙂
Sitten kiireen vilkkaa meikkauspuuhiin ja töihin. 
Mulla on tänään asiakirjojen tuhoamisprojekti, jotta saadaan pinoja vähän pienemmiksi. 
Kuka lie keksinyt paperittoman toimiston, sillä meillä se ei ainakaan toimi 🙂 
Torstaiterkuin

tiistai 28. tammikuun 2014

Ostin (kauniin) sian säkissä

Tiistai-iltaa blogistania!
Huh, meillä sairastellaan pitkästä aikaa. En edes muista koska tytsyt olisivat olleet kipeitä. Eikä nytkään ole ihan tavallinen flunssa. Pikkuisempi alkoi viikko takaperin valittamaan kainalokipua. No me miehen kanssa ajateltiin, että seurataan nyt hieman ennen kuin mennään lääkäriin. Viime viikon lopulla alkoi valittamaan vatsakipua, oksioloa ja oli muutenkin kipuisen oloinen. Nukkui paljon ja eikä jaksanut leikkiä. Eilen sitten huomasin, että päivän aikana toiselle puolelle lapaluun ja olkapään välimaastoon oli noussut rihmasto vesikellukoita. Onneksi pääsimme lääkärille saman tien. Diagnoosi oli vyöruusu. Joka lapsilla on harvinainen, mutta jonka virus on pesiytynyt jokaiselle meistä vesirokon sairastaneista.
Saimme lääkkeet ajoissa; niin suun kautta otettavat kuin voiteenkin ja kappas, vielä viime yönä tyttö heräsi kerran olkapääkipuun, mutta tänään on jo ollut normaali oma itsensä. Rakkulatkin alkavat kuivumaan. Toki äidin syli on ollut se paras paikka ja äiti ei päässyt vieläkään lukemaan noita sohvapyödällä olevia opuksiaan…no ehtiihän sitä! Viikon karanteeni pikkuisella on kuitenkin esikoulusta, ettei tartuteta niitä, joilla ei vielä vesirokkoa ole ollut. Tämä näet toimii niin, että tartuttaa vesirokon niille, jotka sitä eivät ole sairastaneet. Onneksemme vesirokon sairastanut mummu lupasi hoitaa potilasta loppuviikon ja mä pääsen töihin purkamaan pinoja. Ja työhakemuksia. Niitä onkin tullut jo liki sata. Ihania hakijoita, saiskohan sitä valita useammankin? 🙂
Viime viikonloppuna päätin pitkästä aikaa ostaa valkoisia liljoja kotiin. Mä en oikein ole värililjojen (tai värillisten kukkien ylipäätään) ystävä. Ja kappas, eihän nuo mitään valkoisia olleet. Olivat niin visusti nupulla, että olin ihan varma, että ovat valkoisia. Ostin sian säkissä. Mutta tässä tapauksessa en kadu. Kauniita nuokin ovat ja joka kevättalvinen (tai talvihan nyt vielä on) pinkkiä haaveileva minä nosti jälleen päätään. Kuka muistaa kuinka viime vuoden pinkkikokeiluille kävi (klik)? Se kesti ehkä jonkun kolme päivää (klik). Joten ei kannata tässä vaiheessa tehdä vielä radikaaleja muutoksia sisustuksen saralla 😀
Nyt hakemaan esikoista luistelemasta. Ihanaa, kun lapset ovat innostuneet tuosta luistelusta.
Rusoposket kotiintuomisina ja saunan jälkeen nukkumatti korjaa aikaisin unelle.
Ehkä sitten ehdin syventyä pitkästä aikaa noihin Kelly Hoppeneihini. Tarvitsisin sieltä vähän vinkkiä
yhden sisustusprojektini suunnitteluun. Palataan siihen myöhemmin 🙂
Tiistaiterkkusin,

sunnuntai 26. tammikuun 2014

Sunnuntain suklaiset ja suolaiset

Heippahei,
nyt on kyllä viikonloppu hurahtanut niin nopsaa ohitse, että en muista koska viimeksi näin on käynyt. Paljon on saatu kyllä tehtyäkin. Ja toisaalta paljon on vielä tekemättäkin. Tänään käytiin katsomassa lasten kanssa Onneli ja Anneli. Se oli iiihana! Silmiä hiveleviä pastellinvärisiä sisustuksia ja kuvia. Eilen tein hyvän aamusaliohjelman ja juuri äsken palasin korkeanpaikan leiriltä Pyynikin rinteistä…1,5 tunnin sauvakävelylenkki reippaalla sykkeellä teki kutaa 😉 
Aamulla suklaahammasta kolotti kamalan paljon. Kuten todettua, en ole mikään hirmuinen suklaan ystävä, mutta jo pari päivää mun on tehnyt mieli suolaista suklaapiirakkaa (klik). Muu perhe oli kuitenkin mokkapalojen kannalla, joten sitä tehtiin. Puolet mokkapalapellistä päällystin nonparelleilla ja toisen puolen merisuolalla. 

Mokkapalat

pohja
4 munaa
2,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl kaakaojauhetta
200 g voita
2 dl maitoa

-vaahdota munat ja sokeri
-sulata voi ja lisää siihen maito
-sekoita kuivat aineet
-lisää kuivat aineet ja maitovoiseos varovasti munasokeri vaahtoon
-levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

kuorrutus
5 dl tomusokeria
0,5 dl vahvaa kahvia
1 dl kaakaojauhetta
75 g voita

-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet (tomusokeri kannattaa lisätä siivilän läpi, ettei tule kokkareita)
-sekoita tasaiseksi massaksi ja levitä kuumana jäähtyneen pohjan päälle
****************************
Tälle päivälle on vielä ohjelmassa pyykkivuoren taltuttamista ja ulkona syömistä. 
Sinne ravintolaan suunnataan ihan heti pian kohta. 
Ensinnä vain suihkuun ja sitten ripeästi menoksi. 
Eihän tässä olekaan enää kuin puoli tuntia lähtöön. Nyt tuli kiire! 🙂
Suloista sunnuntaita 
toivotellen,
PS. Kiitsa ihanat kommenteistanne ed.postaukseen. Palaan niihin illemmalla 🙂

perjantai 24. tammikuun 2014

Fredagsmys

Moikkamoi!

Viikon tauon jälkeen jälleen perjiksen tunnelmia täältä meillä. Samantyyliset ruoat, sama kuvakulma ja saman väristä juomaa lasissa kuin aiemminkin. Yksi aiemmista fredagsmyysseistä eroava tekijä on, joka ei kuvien kautta välity. Mä oon ihan yksi kotona!!!! Lapset lähtivät molemmat tahoilleen yökylään ja mies on perjantaimenoissaan ja tulee vasta myöhemmin. En muista taas koska viimeksi on tälläinen tilaisuus tullut. Mutta kai tästä yksinolosta kuuluisi jotenkin nauttia. Ensin Voice of Finlandia, sitten saunaa ja sen jälkeen ajattelin tsekata AppleTV:n ja Netflixin elokuvavalikoiman. Ja valita jonkun ihanan romanttisen komedian, jota mies ei ikinä suostuisi katsomaan mun kanssani 🙂
Tänä iltana meillä tarjoillaan juustoja kera viikunoiden, mozzarellatomaattisalaattia, marinoituja oliiveja sekä tuollaisia mausteisia pikkuisia leipäsiä. Päivän falafel-annos painaa vielä vatsassa, joten mitään suureellista ei edes jaksaisi syödä. Noiden pikkuisten leipien resepti on ollut muistaakseni täällä joskus, mutta laitetaan se uudelleen, koska parissa vuodessa on tullut lukijoitakin lisää:
Ohuet pikkuiset leivät

1 tl kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa 
(mä käytin 2,5 dl spelttijauhoja ja 2,5 dl vehnäjauhoja)
Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaivaa. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa (Anna Bergenström) päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja osaan leikkasin tuoretta rosmariiniä ja toiseen puolikkaaseen leivistä taas lisäsin myös tomaatteja. Paistoin uunissa noin 10 minuuttia. Tein muuten puolikkaan annoksen (8 leipää). Ylläoleva resepti vain puoliksi, niin tulee ihan sopiva määrä kahdelle ihmiselle noita leipäsiä.

****************************
Uunista tulon jälkeen ripottelin leiville vielä sormisuolaa. Mitkään suolarajoitukset eivät ole onneksi ole vielä koskettaneet minua. Huh, ehkä pitäisi 😉 
Viikonlopulle on tiedossa kaikkea kivaa ohjelmaa; ulkoilua, urheilua, 
Annelia ja Onnelia leffateatterissa, ravintolassa syömistä äidin ja veljen perheen kera 
(haaveilen sellaisesta täydellisen mureasta medium-paistetusta pippuripihvistä!), 
Putousta, luistelua jne. Mutta nyt haen tuon tarjottimen ruokineen ja linnottaudun telkkarin eteen.
 Ja yritän nauttia tästä yksinolosta ja hiljaisuudesta 🙂
Ihanaa viikonloppua murut  
PS. äiskälle saapui tänään sohvat, joten jossain välissä viikonloppuna yritän ehtiä tien toiselle puolelle kuvailemaan. Aivan nappiin meni sohvien hankinta; ne rimmaa täydellisesti huoneen väritykseen ja muotokielikin on ihan nappiin! 🙂