Hei rakkaat lukijat,
ja lämpimät kiitokset rohkaisevista kommenteistanne edelliseen postaukseen ♥ Luonto kuitenkin järjesti toisin ja meitä kohtasi suuren suuri suru. Isä joutui viime la-su yönä sairaalaan sydäninfarktin takia. Ja sunnuntaina tuli vielä kaksi sydänpysähdystä lisää. Isälle jouduttiin asentamaan ulkoinen sydämentahdistin. Tässä vaiheessa aloitettiin myös antibiootti keuhkokuumeeseen. Vielä tiistai-iltana sairaalassa käydessämme isä oli tolpillaan, söi itse ja jutteli niitä normaaleja höpötyksiään. Huolehti, että meillä kaikilla oli kaikki hyvin, jutteli työasioita ja jaksoi vitsailla. Keskiviikkona meni yhtäkkiä puhekyky ja ruokintaa varten laitettiin nenämahaletku. Tässä vaiheessa vielä kuitenkin toivo eli. Kuitenkin jossain takaraivon sopukoissa tiesi odottaa puhelua, jonka saimme torstaina heti puolen yön jälkeen. Isän sydän oli pysähtynyt uudelleen, mutta 15 minuutin elvytyksen jälkeen se oli saatu taas lyömään. Happivaje aivoissa oli kuitenkin suuri ja isä siirrettiin teholle hengityskoneeseen. Meitä kehotettiin tulemaan paikan päälle. Matka tuolloin yöllä Taysiin tuntui kymmenen minuutin sijaan tunnilta. Istuimme isän vierellä pari tuntia ja totesimme lääkärin kanssa yhdessä sen, että mitään ei ollut tehtävissä. Isä ei tullut enää tajuihinsa.
Odotimme torstaiaamuun asti ja sitten annoimme luvan purkaa elintoimintoja ylläpitävät lääkitykset ja hengityskonekytkennän. Luopumisen tuska oli suuri. Vereen oli päässyt bakteeri ja tuo katala verenmyrkytys loppujen lopuksi taisi olla se, joka sai rakkaan isän taipumaan pakon edessä. Toki nuoruusiän diabetes kaikkine mahdollisine sivusairauksineen oli syönyt terveyttä jo vuosien varrella. Kuusi vuotta sitten reissumies joutui purkamaa kapsäkkinsä, kun munuaiset lopettivat toimintansa. Kuusi vuotta isä joutui käymään 3 krt viikossa dialyysissä. Kolme päivää viikosta meni siis sairaalassa. Kaksi vuotta sitten uuden vuoden tienoilla tuli uusi diabeteksen aiheuttama vaiva ja toinen jalka jouduttiin amputoimaan säärestä. Tässä kohtaa isän henkinen selkäranka katkesi. Se, että aiemmin niin energinen ja maailmanmatkailua rakastava ihminen sidottiin pyörätuoliin ja muiden auttamisen armoille taisi olla liikaa. Silti kaksi vuotta toinen uskoi ja jaksoi yrittää. Isä ei menettänyt toivoaan uudesta munuaisesta koskaan. Neljä vuotta sitten munuaisen siirtoyritys stoppasi siihen, että intubointiputkea nukutusta varten ei jostain kumman syystä osattu asentaa. Isä ei tästä katkeroitunut, vaikka tiesi, että tuo uusi munuainen olisi pelastanut hänelle useita vuosia lisää.
Paljon kipuja mahtui viimeisiin vuosiin, joten nyt ajattelemme asian niin, että isällä on hyvä olla. Ilman kipuja. Suuri shokki tämä oli, mutta voin sanoa, että kaikki työkiireet ja ruuhkavuodet ovat tässä parin päivän aikana saaneet uuden ulottuvuuden. Ne ovat katsokaas jääneet ihan taka-alalle. Luonto pysäytti myös minut kertalaakista. Viime päivät on mennyt sumussa ja tuska on ollut suuri. Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun suru ei ole enää ollut tuskan täyttämää. Tänään on jo pystynyt hymyilemäänkin kyyneleiden läpi ja muistelemaan isää lämmöllä. Hyväsydämisempää ja oikeudenmukaisempaa isää en olisi voinut saada ♥ Isä oli tarpeen tullen tiukka ja vaati meiltä lapsiltakin paljon. Ilman iskää tuskin olisin pyrkinyt aikoinaan kauppakorkeakouluun. Ja muistan, kuinka ylpeä isä oli, kun sinne sisälle pääsin. Isä opetti meille yrittäjähenkisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Ei ollut ihmistä, kenen kanssa isä ei olisi tullut toimeen. Aivan tajuttoman laajan yleissivistyksensä ansiosta iskä pystyi juttelemaan aiheesta kuin aiheesta. Erilaisten ihmisten kanssa. Ja ei tarvinnut tähän välttämättä edes yhteistä kieltä. Sai asiansa aina ymmärretyksi. Vaikka isällä oli vaikeat viimeiset vuodet, niin silti hän jaksoi huolehtia, että meillä muilla oli asiat hyvin. ”Olethan muistanut syödä/nukkua/ulkoilla?” ”Aja varovasti!”. Lapsenlapset olivat vaarille kaikki kaikessa ja kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että aikoinaan muutimme tähän vanhempiemme naapuriin. Veljeni perhe asuu vanhempieni naapurissa toisella puolella orapihlaja-aitaa. Meillä on ollut niin tiivis yhteisö tässä, että nyt sen merkityksen vasta ymmärtää.
Rohkenen väittää, että Suomessa ei ollut toista ihmistä, joka tunsi maalit ja maalimarkkinat yhtä hyvin kuin isä. 1980-luvun alussa isä veti Winterin kauppa-ja rakennusmaalipuolta ja siirtyi yrityskauppojen myötä Teknoksen palvelukseen 1980-luvun puolivälissä. Viikot Helsingissä tuntui raskaalta, kun me muut jäimme Tampereelle. Niinpä isä perusti yhdessä Winterin aikaisen työkaverinsa kanssa Nokian Laatumaalit Oy:n vuonna 1986. Tuona aikana oli viisas päätös pitäytyä pelkästään vesiohenteisten maalien valmistuksessa. Kaverukset olivat aikaansa edellä. Merkittävimpiin saavutuksiin kuului mm. private label- maalien synnyttäminen Suomeen. Isämme synnytti yhdessä ketjun kanssa Värisilmä-maalit ja aikamme olimme Värisilmä-maalien ainut valmistaja. Kunnes isommat maalitehtaatkin tajusivat, että joustavuus, rahtivapausrajojen pienentäminen ja räätälöidyt tuotteet olivat ne, joilla 1990-luvun alun lamassa pärjäsi. Laatumaaleihin otettiin vuosien saatossa myös pienosakkaita, jotka kuitenkin saivat isän ja hänen yhtiökumppaninsa ylipuhuttua osakkeiden myymisestä pohjoismaiden suurimmalle maalitehtaalle Alcro-Beckersille. Muutaman vuoden tuo yhteistyö näyttikin lupaavalta ja toimme Suomen markkinoille ruotsalaisia huippumaaleja. Ja vastaavasti Laatumaalien maaleja vietiin Ruotsiin. 2000-luvulla Kemira osti Alcro-Beckersin kauppa-ja rakennusmaalipuolen ja siinä samalla siis Laatumaalien toiminnan. Tikkurila olisi tarjonnut töitä meille kaikille Vantaalta, mutta itselleni ainakin tuo isän perustaman yrityksen alasajaminen oli niin kova paikka, että en sinne lähtenyt. Päätin omalta osaltani yrittäjähenkisyyteni loppuvan siihen. Isän hyvätahtoisuutta kuvaa mielestäni myös se, että viimeiseen asti isä yritti ostaa Laatumaaleja takaisin Tikkurilalta. Ihan vain sen takia, että tunsi suurta tuskaa menetettyjen työpaikkojen puolesta. Hän tunsi huolta siitä, että kuinka työntekijät, jotka eivät suostuneet lähtemään Vantaalle, pärjäisivät rahallisesti. Hinta kipusi vain liian korkeaksi ja isän haave saada perustamansa firma takaisin ei toteutunut.
Parin vuoden kilpailukiellon jälkeen isä kuitenkin oli jälleen valmis yrittäjäksi. 2003 huhtikuussa perustimme nykyisen maalitehtaamme. Markkinat olivat muuttuneet parissa vuodessa ja pari ekaa vuotta olivat raskaasti tappiollisia. Joten isä sijoitti yritykseen paljon rahaa ja pelasti monesta taloudellisesta ahdingosta. Kuutisen vuotta sitten, isän dialyysihoitojen alettua aloimme pikkuhiljaa toteuttaa sukupolven vaihdosta. Veljestäni tehtiin toimitusjohtaja. Ja täytyy olla onnellinen, että saimme pitää isän luonamme näinkin pitkään ja imeä tuota arvokasta tietotaitoa. Kaiken sen muun ihanan lisäksi. Isän ansiosta sekä veljeeni että minuun on iskostunut yrittäjähenkisyys. Isä oli tarkan markan mies ja noudatti sääntöjä viimeiseen pilkkuun saakka. Tämän johdosta esimerkiksi pari vuotta sitten tehty verotarkastus ei pelottanut, sillä tiesin, että isän ansiosta meillä on kaikki viimeisen päälle kunnossa. Vaikka isä oli yrittäjähenkinen, niin oikeastaan ainoa asia, joka sai isän näkemään punaista oli yrittäjien asema ja verotus Suomessa. Koska olemme saaneet tälläisen yrittäjyyden lahjan isältämme perintönä, emme voi muuta kuin tehdä parhaamme ja jatkaa yrityksen pyörittämistä isän toiveiden mukaisesti. Tätä yritystä ei ole tehty myytäväksi ♥
Tulipas paljon tekstiä. Mutta tämä oli varsin terapeuttista. Ja itselleni tästä jää muisto tulevia vuosia varten. Meillä siis meni joulun suunnitelmat uusiksi. Alun perin tänään piti lähteä Pyhälle, mutta sydän sanoi, että paikkamme on kotona. Joten nyt teemme lapsille iloisen juhlan. Meillä on varsinkin tuo esikoinen, vaarin shoppailukaveri, ottanut asian erittäin raskaasti. Hetken aikaa olimmekin jo huolissamme, mutta eiköhän aika tee tehtävänsä. Nyt kun sumu on vähän hälventynyt, niin päätimme lähteä sittenkin Pyhälle. Mutta vasta joulun jälkeen. Maisemanvaihdos tekee kyllä hyvää.
Nyt rauhoitumme joulunviettoon perheen parissa. Joulun aika sai kokonaan uuden merkityksen.
Hyvää Joulua ihanat ♥
…palataan asiaan pohjoisen lumisista maisemista!
Voi Maria, osanottomme suuressa surussanne. ♥ Rauhallista Joulun aikaa.
”Lähdettyäsi menetys on moninkertainen. Et ole enää siinä. Ääntäsi ei voi kuulla. Sinua ei voi koskettaa. Kanssasi ei voi enää nauraa eikä edes väitellä. En enää koskaan saa nähdä sinua tässä elämässä. Se on käsittämätöntä, kestämätöntä, sietämätöntä. Se tekee voimattomaksi. Kuulen toistavani toisten mukana: ”Ainakaan hänen ei tarvinnut kärsiä. Kuolema on väistämätöntä. Se kuuluu elämään.”
Mutta sisältä olen hukassa kuin kotimetsään eksynyt lapsi, jonka ympäriltä kaadetaan puu toisensa jälkeen. Mikään ei tuo sinua takaisin. Mikään ei myöskään voi viedä muistoja, joita minulla on niistä päivistä ja vuosista, jolloin elimme vielä samassa maailmassa. Sinne minne menet, en minä voi sinua seurata. Lähetän sinut matkaan, käsiin, jotka ovat omiani kestävämmät, syliin, joka on kaikkia sylejä suurempi. Lähetän sinut ja kiitän, että elit.”
Teksti: Anna-Mari Kaskinen
Otan osaa Maria! Suru-uutiset ovat aina rankkoja, mutta joulun aikaan niihin tulee ihan oma sävy mikä kulkee mukana kauan tulevissakin jouluissa! Me menetimme veljeni viisi vuotta sitten muutamaa päivää ennen joulua ja jotenkin jouluun valmistautumiseen kuuluu nykyään hänen muistamisensa ja myös isäni, joka menehtyi hyvin pian veljeni jälkeen… Onneksi joulu on valon juhla ja minä opin tuosta joulusta, ettei millään suursiivouksilla saa joulumieltä vaan niillä tekemisillä, mitkä tuottavat itselle ja läheisille iloa!
Voimia teille suuren surun keskellä <3 Toivottavasti Joulu tuo mukanaan myös valoa ja iloa.
Hän joka sinulle on ollut rakas ei koskaan kuole sydämestäsi. Niin kauan kuin elät kannat hänen synnyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa. – Anja Porio-
Lämmin osanotto suureen suruunne.
T. Vakkarilukija
Osaanottoni. <3 Saittepa surullisen uutisen.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
(Aila Meriluoto)
Otan osaa suureen suruunne. ♥ Kirjoitat isästäsi todella kauniisti.
Osanottoni <3 toivon teille oikein lämmintä ja rauhallista joulua <3
Osanottoni! <3
Itku tuli kyllä vaikka en tunnekaan teitä.
Hyvää joulua <3
Lämpimät osanottoni surussanne. Kovin kauniisti kirjoitit.
Voi miten pysähdyttävä uutinen näin joulun alla. Kirjoitit kyllä kauniisti isästäsi, lämmin osanotto teille suureen suruunne!
Voimia sinne surun keskelle. 🙁
Osanottoni, isät on tärkeitä, kuten myös hyvät muistot siinä vaiheessa kun isää ei enää ole.
Osanottoni. Tanja
Osanotto, kyynel tuli silmänurkkaan tätä lukiessa.
Osanottoni ja Hyvää Joulua koko Perheelle. Pysähtyminen oikeiden asioiden äärelle saattaa kuitenkin tuoda sen parhaan Joulumielen. Sitä varmaan Isäsikin haluaisi <3
Osanottoni ja Hyvää Joulua koko Perheelle. Pysähtyminen oikeiden asioiden äärelle saattaa kuitenkin tuoda sen parhaan Joulumielen. Sitä varmaan Isäsikin haluaisi <3
Osanottoni ja Hyvää Joulua koko Perheelle. Pysähtyminen oikeiden asioiden äärelle saattaa kuitenkin tuoda sen parhaan Joulumielen. Sitä varmaan Isäsikin haluaisi <3
Osanottoni ja Hyvää Joulua koko Perheelle. Pysähtyminen oikeiden asioiden äärelle saattaa kuitenkin tuoda sen parhaan Joulumielen. Sitä varmaan Isäsikin haluaisi <3
Osanottoni ja Hyvää Joulua koko Perheelle. Pysähtyminen oikeiden asioiden äärelle saattaa kuitenkin tuoda sen parhaan Joulumielen. Sitä varmaan Isäsikin haluaisi <3
Osanottoni ja Hyvää Joulua koko Perheelle. Pysähtyminen oikeiden asioiden äärelle saattaa kuitenkin tuoda sen parhaan Joulumielen. Sitä varmaan Isäsikin haluaisi <3
Osanottoni <3
Kirjoituksesi oli liikuttava ja kaunis.
Osanottoni Maria <3
Kiitos kun jaoit tämän kaiken meille lukijoille, sain tyhjennettyä kyynelvarastoa oikein kunnolla. itse olin saman tilanteen edessä viime jouluna. Menetin äitini 17.12. pitkäaikaisen sairauden johdosta, en meinaa löytää joulun tunnelmaa tänäkään jouluna. Voimia sinulle ja perheellesi erilaiseen jouluun <3
Lämmin osanotto. Kauniisti kirjoitat Isästäsi, kyyneleet nousi silmiin. Voimia suuressa surussa, ja joulurauhaa!
Osanottoni ja voimia koko perheelle tänä murheellisena aikana <3
On kuitenkin hienoa, että sinulla ja isälläsi on ollut hieno tytär-isä-suhde,
on ihania muistoja, joiden pariin palata.
Toivon Sinulle ja perheellesi rauhallista Joulunaikaa!
Kyynelsilmin luin kirjoitustasi isästäsi. Itsekin olen menettänyt rakkaan isäni joitakin vuosia sitten. Oli siis helppoa palauttaa mieleen kaikki ne tunteet, joita kirjoituksesi sisälsi. Surun tuska häipyy hiljalleen, mutta ikävä jää. Suuri onni on kuitenkin se, että on saanut kasvaa ihanan isän rakastamana! Osanottoni Sinulle ja koko perheellesi.
Voi Maria. <3
Isänne oli varmasti upea mies ja muistoissa hän sellaisena pysyy. Totta on sekin, että nyt hänellä on hyvä olla, ilman kipuja. Menetin mummini samalla tavalla, hän oli 65-vuotias ja eli viimeiset vuodet dialyysiin sidottuna. Amputoinnista aiheutunut verenmyrkytys oli viimeinen niitti. Ja silloin muistan miettineeni sitä, että ei meillä olekkaan oikeutta pyytää rakkaitamme jäämään luoksemme, jos heillä on kipuja.
Nautitaan hetkistä, elämä on meillä vain lainassa.
Olet tärkeä, iso voimahali. <3
Rauhallista joulua.
Suuri ja lämmin halaus, Maria! Voimia suruun ja ikävään. Voimia luopumiseen ja kauniiden muistojen käsittemiseen. Voimia keskusteluihin lasten kanssa. Voimia illan viimeisiin tunteihin, yön pimeyteen ja aamun sarastukseen.
Olet mielessäni, suuret osanotot. <3
Suuri suuri osanottoni. <3 Kuinka kaunis kirjoitus. Rauhallista joulua ja voimia teille koko perheelle.
Voimia. <3
– Lilli
Osanottoni suuressa surussa.
Mökö
Osanotto suureen suruun, lämpöä ja rakkautta jouluun ja onnellisempaa uutta vuotta Maria koko perheelle! <3
Voi Maria, miten surullista! Osanottoni suureen suruunne ja voimia jaksamiseen <3 Kauniita muistoja isästäsi!
Rauhallista joulua teidän perheelle kaikesta raskaasta huolimatta. Kram, Minna
Voi, miten kauniisti kirjoitit isästäsi! Ihanat muistot jäävät teille kaikille!
Lämmin osanottoni koko teidän perheelle suuressa surussanne! Joulusta tulee varmasti erilainen ja raskas. Mutta onneksi nyt pyhien aikaan on mahdollisuus olla läheisten kanssa.
Voimia surun keskelle! Ja rauhallista ja tunnelmallista joulua!
Halauksin, Essi
Syvä, lämmin osanottoni suuressa surussanne. Kirjoitit niin kauniisti ja arvokkaasti isästäsi ja perheestänne. Olet onnekas. Isäsi hyvä elämä jatkuu teissä.
Minunkin perheessäni on erilainen joulu. Kaikki 28 tähänastista jouluani olen viettänyt isovanhempieni suuressa pappilassa oman perheeni, tätien, serkkujen ja serkkujen lasten kanssa. Perinne ei pääty tänä 29. vuonna, vaikka toukokuusta alkaen tupa on ollut kylmänä 92-vuotiaan veteraanipappani nukuttua mamman luo. Siitä asti kun olen osannut lukea, olen lukenut jouluevankeliumin joulupöydässä, pappaa vastapäätä. Enää hän ei siitä minua kuuntele, jostain muualta ehkä.
Toivon kovasti voimia sinulle ja perheellesi <3
Todella surullista! Osanottoni suureen menetykseenne. Tuollaiseen suruun ei auta kuin aika. Sinulla on kuitenkin hienot muistot isästäsi, vaali niitä. Minun isäni on elossa, mutta hän ei minua aikanaan halunnut, joten omasta isästä en ole koskaan saanut nauttia. Edesmennyt kummisetäni korvasi isän tehtävät kykynsä mukaan. Kirjoitat todella kauniisti isästäsi. Voimia ja jaksamista teidän perheelle.
Satu
Osanottoni Maria! <3
t: Taina
Osanotto <3
Osanottoni suuressa surussanne. Rauhallista ja lämmintä joulunaikaa perheellesi!
Lämmin osanottoni suureen suruunne! Ja suuri voimahalaus täältä ruudun takaa!<3
”Kyyneleet kirkastavat menneiden päivien kauniit muistot.”Lämmin osanotto Sinulle Maria ja perheellesi.Voimia ja jaksamista tässä suuressa surussa.Rauhallista Joulua!
Viisi vuotta sitten,tänä päivänä olivat isäni hautajaiset.
Irma
Osaanottoni suruunne <3 , on kovin vaikeaa löytää lohduttavia sanoja.
Voimia teille kaikille, kyyneleet silmissä luin kirjoitustasi.
Lämpimin joulu terveisin:
Sonja
Osanottoni Maria. Muistan millaista on kun isä kuolee (2 v sitten) ja itku pääsi nyt kun luin tekstiäsi, niin samoja tunteita ja ajatuksia koin silloin, olen myös yrittäjäperheestä. Voimia teidän koko perheelle toivon. Ja lämmintä joulua myös.
Lämmin osanotto sinulle ja perheellesi Maria<3
Kirjoitit koskettavasti isästäsi.Hän oli varmasti onnellinen,että kasvatti sinusta noin ihanan ihmisen.
Halauksia ja Rauhallista Joulunaikaa ja lepohetkiä Lapissa<3
Osanottoni suruunne <3
Osanottoni.Rauhaisaa Joulua koko perheelle.
Lämmin osanottoni Sinulle ja perheellesi. Muistokirjoitus isästäsi oli koskettava ja kaunis. Rauhallista Joulua koko perheelle.
Lämmin osanottoni <3. Paljon voimia ja jaksamista niin sinulle kuin koko teidän perheellekin. Vaikka suru on suuri, niin ihanat muistot pysyvät ikuisesti. Isäsi kuulosta hienolta mieheltä, ja hän varmasti haluaisi, että laitatte ”hymyä huuleen ja nenän myötätuuleen”.
En tunne sinua, en tuntenut isääsi, silti kyynelsilmin tätä tekstiäsi luin. Jokainen meistä varmasti osaa samaistua kertomaasi. Sinulla on ollut hieno isä. Viettäkää perheesi kesken tunnelmallinen joulu, ja muistothan jäävät elämään, niin tämän kuin aikaisempienkin joulujen muistot elää meissä aina.
Osanottoni,
– Elma –
Lämmin osanotto ja voimia Maria <3. Ja vaikkei nyt siltä tuntuisi, aika kultaa muistot, onneksi.
Kaunis kirjoitus, johon varmasti monen sinun lisäksesi tulee joskus palattua.
Ninni
Osanottoni, Maria! Ihan itku tuli kirjoitustasi lukiessa.Toivon koko sydämestäni, että tästä suuresta surusta huolimatta löydätte jostain joulun ilon ja rauhan. Kaikkea hyvää koko perheelle ja Rauhallista Joulua <3
-Salla
Lämmin osanottoni. Nyt yksi tähti tuikkii taivaalla muita kirkkaammin.
Osanottoni <3 Voimia erilaiseen jouluun, suuren surunne keskellä. Isällänne on nyt rauha ja kivut ovat poissa. Ihanat muistot lohduttavat vaikka suru varmasti pysyy mukana vielä pitkään.
Voi, otan osaa suuressa surussanne♥ Ihanasti ja niin kauniisti kirjoitit isästäsi, hän oli aivan varmasti hieno mies♥ Paljon voimia koko teidän perheellenne!
Osanotto! <3 itku tuli tätä lukiessa. Rauhaisaa joulunaikaa!
Lämmin osanotto <3 Rauhallista Joulun aikaa koko perheelle!
Syvä osanottoni, Maria. Itse jouduin luopumaan isästäni 14 vuotta sitten, mutta silti hän on mielessäni joka päivä. Enää ei liikutus valtaa mieltä, vaan ennemminkin muistot kaikista yhteisistä hetkistämme. Onneksi muistot eivät koskaan kuole, ja aika helpottaa tuskaa, vaikka sitä nyt olisikin vaikea uskoa.
Vakkarilukijasi Sari
Lämmin osanotto ♥
Lämminhenkistä joulun aikaa kaikille teille!
Kaikkea hyvää teille suuren surun keskelle.
t. Miuliu
Lämmin osanottoni suureen suruunne, voimia ja jaksamista koko perheelle <3 ~Sirpa~
Lämmin osanottoni suureen suruunne ja voimia koko perheelle, kaikesta huolimatta rauhaisaa joulua teille <3
Kauniisti kirjoitit isästäsi, voimia suureen suruunne!
Osanottoni! Itse menetin isäni pikkaisen päälle 2kk sitten yhtäkkiä myöskin vaikka sairaudet oli vaikeita eikä aikaa niiden toteamisesta annettu kun muutama vuosi mutta silti se tulee yhtäkkiä 🙁
Lammin osanotto suruusi.Kuinka kauniisti kirjoitit hanesta!
Lahes kolme vuotta sitten menetin aitini ja tiedan kuinka se koskee.
Voimia teille kaikille ja rauhaisaa joulua!
Lämmin osanottoni koko perheelleenne!
Osanottoni Maria ja voimia koko perheelle ❤️
Otan osaa suureen suruusi! Suurin tuska väistyy ajan myötä ja muuttuu suruksi ja ikäväksi.
Mutta hyvät muistot säilyvät aina!
Lämmin osanotto suureen suruun. Kirjoitit upeasti. Voimia ja kaikkea hyvää koko perheellenne.
Lämmin osanottoni.
Ulla
Voi että. Voimia <3
Teillä on tällä kertaa sitten vähän erilainen joulu. Ja jatkossa aina joulua alla nämä ajat tulevat mieleesi.
Itse menetin isäni 3 v sitten äitienpäivänä. Tuo loppu oli aika samanlainen kuin isälläsi.
Voimia. Ja joulurauhaa. Kauniisti kirjoitit isästäsi ja hänen työstään.
Lämmin osanottoni ja voimia koko perheelle. Kaunis kirjoitus.
Lämmin osanotto suuressa surussanne <3
Voi, kirjoitit niin kauniisti isästäsi, että itku tuli.
Sanattomaksi vetää, olen niin pahoillani puolestasi. En osaa sanoa muuta kuin lämmin osanottoni ja voimia suuressa surussanne <3
Oi ei, lämmin osaanotto suureen suruun ♥ Ihan tuli kyyneleet silmiin, niin rakkaudella kirjoitit isästäsi.
Osanottoni <3
Osanotto suureen suruusi. Tiedän miltä se tuntuu, äiti kuoli vajaat kolme vuotta sitten, sairastettuaan myös vuosia.
Niin uskomattomalta kuin se tällä hetkellä tuntuu, aika parantaa. Tiedän kokemuksesta.
Lämmin osanottoni suureen suruunne. Kyynelsilmin luin kirjoituksesi, huomaan että olette hyvin lämminhenkinen ja tiivis perhe. Toivon koko perheelle voimia joulunviettoon<3
Osanottoni, menetin itse yrittäjä-isäni lähes kolmekymmentä vuotta sitten 1 adventtina, vaikka aika on parantanut surun ja tuskan niin aina joulun saapuminen tuo kaikki muistot tapahtumasta elävänä mieleen minuutilleen, ikävä on edelleen jouluna, joulurauhaa ja lämpöä sinulle suuren surusi keskelle, HeidiS
Voimia suuressa surussanne. Isäsi teki hienon mm. uran maalien kehityksen suhteen.
t.Sanna
”Nyt hänellä on hyvä olla” – Siihen ajatukseen tartuin, kun menetin isäni tapaninpäivänä vuosia sitten. Voimia surussasi.
Itku tuli vaikka en sinua edes tunne 🙁 Paljon voimia perheellenne, hyvät muistot onneksi kantavat suuren surun yli <3
Todella koskettavasti kirjoitettu. Lämmin osaanotto ja rauhallista joulua ♥
Kyyneleet tuli lukiessa, kauniisti kirjoitit isästäsi. Lämmin osanottoni ja voimia teille <3
Osanottoni suuren suruusi! ♥
Lämmin osanottoni Maria sekä voimia ja jaksamista teille kaikille! <3 <3
T. Riitta
Osanottoni suureen suruunne. Meillä viime joulu oli hyvin erilainen. Äitini kuoli 64-vuotiaana, ei enää yhtenä aamuna herännyt, isäni heräsi kummalliseen hiljaisuuteen ja äiti oli kuolleena vieressä. Syynä sydämen rytmihäiriö, joka vei ilmeisesti kesken unen… Voimia ja rauhaisaa joulua!
-Riikka-
Olen pahoillani isäsi poismenon johdosta! Kirjoitit kauniisti isästäsi. Menetin oman isäni aivan yhtäkkiä n. 1,5 vuotta sitten. Olin tuolloin raskaana, yli puolen välin jo, mutta sairaslomalla ettei vauva syntyisi ennenaikaisesti. Onneksi olin jo sairaslomalla ja vietin viimeisinä parina viikkona paljon aikaa isän ja äidin kanssa. Jäi paljon hyviä muistoja ja tunne siitä, että isällä oli asiat hyvin. Tiedän, ettei hänestä olisi ollut missään laitoksessa tms. asujaksi, joten hänelle oli varmasti oikea tapa lähteä ns. saappaat jalassa. Olihan se kova paikka minulle, mutta minulla oli koko ajan vahva tunne siitä, että isällä on nyt kaikki hyvin. Raskauskin onneksi kesti kahta päivää vaille lasketun ajan eli pystyin kantamaan poikani, vaikka surua olikin. Vaari ei koskaan saanut kalakaveriksi omaa poikalapsenlastaan eikä pieni poika saanut tuntea vaariaan. Pojassa on kyllä niin paljon vaarin näköä, että muistot on vahvasti mukana lähes päivittäin.
Tätäkin kautta lämmin osanottomme koko teidän perheellenne ♥ Kirjoitit niin kauniisti, että kyyseleet valuvat täälläkin. Isäsi oli selkeästi hieno ja asialleen (niin yritykselle kuin perheelleen) omistautunut mies! Ja ainakin me tyttäret taidamme olla sellaisia isin tyttöjä, loppuun asti ♥
Kovasti voimia ja rauhaisaa joulua johon lapset onneksi tuovat sitä iloa varmasti teilläkin, kaiken surun keskelle – ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Olet ajatuksissani ♥
Siis ainahan me tyttäret jne.
Lämmin osanotto suruunne!
Osanottoni suuressa surussanne. Kirjoitit isästäsi todella kauniisti. Voimia joulun viettoon <3.
Terv. Vakituinen blogisi lukija
Sanaton. <3 koko perheellenne!
H
Osanottoni suruunne. Rakkaus välittyy kirjoituksestasi, sitä suurempaa lahjaa tuskin voikaan olla <3
Lämmin osanottoni suureen suruunne <3
Surullista, lämmin osanottoni suureen suruun ♥
Voi.. Lämpimät osanotot täältä. Voimia tulee siitä omasta perheestä ja ajasta. Suru ei koskaan häviä, muuttaa vain muotoaan. Meilläkin on tänä jouluna aivan uudenlainen merkitys pienelle lasiselle enkelille, joka kuuseen ripustettiin. En pystynyt ensin edes lukemaan loppuun tuota hienoa tekstiäsi, mutta nyt jatkoin loppuun asti. Hieno kirjoitus ja aivan varmasti sinulle terapeuttinen niinkuin mainitsit. Rauhallista ja muistojen täyttämää joulua teidän perheelleenne ♥
Osanottoni suureen suruunne!
T. Kristiina H.
Osanottoni suureen suruunne! Ihana ja todella kauniisti kirjoitettu teksti <3 Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa teidän perheellenne!
Otan osaa suruunne.
-M-
Lämmin osanottoni suruunne! Kirjoitit niin kauniisti isästäsi, sinulle on jäänyt paljon kauniita muistoja, jotka säilyvät. Onneksi sait olla hänen kanssaan viimeiseen saakka. Rauhaisaa Joulua!
Osanottoni! Kaunis kirjoitus isästäsi, täällä samanlaiset tuntemukset myöskin. Erilainen Joulu täälläkin. Onneksi muistoihin voi palata aina uudelleen ja uudelleen! <3
Voih 🙁 Lämmin osanotto sun ja perheesi suruun <3 Kirjoitit todella kauniisti – sun isäsi oli varmasti upea, voimakas mies! Miten ihanaa, että hänen työnsä ja elämänsä jatkuu teidän lapsien ja lastenlapsien kautta.
Jos löydät jostain Mikko Kuustosen Pysy lujana nyt -biisin niin kuuntele. Lohdutuksen sanoja. ”Et sinä kuolemaa pelkää, luopumista vaan. Ei tänään elämä käännä selkää. Siltä aikani sain.”
Iso halaus ja voimia!
Lämmin osanotto Maria ♥
”Jos näkisin yhden kevään, kuiskasi hiljaa hän.
Jos näkisin vielä kerran puutarhan heräävän.
Näkisin lumikellot, krookukset, tulppaanit,
tuntisin kuinka jälleen tuoksuvat tulppaanit.
Näkisin jostain kaukaa peipposten saapuvan,
kuulisin kiurun laulun, purojen kuohunnan.
Jos näkisin yhden kevään, vuokkojen kauneuden.
Sitten hän silmänsä sulki ja nähdä sai kaiken sen.”
(Anna-Mari Kaskinen)
Toivon sinulle kovasti voimia suureen suruun – vanhemman kuolema on niin iso ja pysäyttävä asia. Rauhallista joulunaikaa ja toivottavasti myös hiukan ilon pilkahduksia. Halauksin, Päivi
Lämmin osanottoni suureen suruunne. <3
Osanottoni suruunne <3
-T-
Lämmin osanottoni suureen suruunne. Kauniisti kirjoitit isästäsi, rakkaus hohti läpi. Voimia ja Hyvää Joulua koko Teidän perheelle.
-Martzu-
Lämmin osanottoni suuressa surussanne!
Teidän perheellänne on pieni ”jyvä” kasvamassa ja tulevaisuus näyttää ihanalta. Kaikkea hyvää ja terveisiä tytöille sekä jaksamista koko perheelle. Ihanaa joulunaikaa♥
-Tanja-
Voimia sinulle ja perheellesi. Kätke rakkaat muistot sydämeesi.
Kirjoitusta lukiessani tuli omat muistot mieleen, kun menetin mieheni elokuussa. Meilläkin on erilainen joulu.
Otan osaa suureen suruun, toivon voimia Sinulle ja perheellesi, Tosi kauniisti kirjoitit isästäsi.Kaikesta huolimatta Hyvää Joulun aikaa!
Lämmin osaanottoni suureen suruunne. Oli mielenkiintoista lukea isäsi tarina.
t. MiraX
Syvä osanotto suureen suruunne. Itku tuli silmään, kun tätä luin.
Osanottoni Maria ja lämpimiä ajatuksia. Kuulostaa, että sinulla on ollut aivan mahtavan hieno isä. Suru ottaa oman aikansa ja sen jälkeen pinnalle nousevat kaikki kauniit muistot ja onni siitä, että teillä on ollut toisenne <3
Lämmin osanottoni suureen suruunne. Muistot palasivat mieleeni oman isäni yllättävästä pois menosta kuusi vuotta sitten joulun alla. Elätte raskasta aikaa, mutta kauniit muistot nousevat surun ylitse aikanaan. Halauksia teille!
Osanottoni, hurjan paljon voimia ja jaksamista. Kaunis kirjoitus, kyyneliä poskilla! MrsD
Lämmin osanottoni suruunne ja paljon voimia perheellenne.
Voi, surullinen joulu tuli teille. Osanottoni suruusi. Kauniiden muistojen avulla pääset eteenpäin elämässäsi suruaikanakin.
Hieno isä, hieno tytär – otan osaa. Kiitos blogistasi.
Terveisin, lukija kahden vuoden ajalta
Voimia. Jaksamista. Olet mielessä.
Osanotto suruunne! Ajan kanssa, kuten itse sanoit, hyvä muistot, auttavat jaksamaan!
Osanottoni suureen suruunne.
<3 Osanottoni <3 Voimia Teille kaikille!
”Elise”
Ihania kuvia, ihanassa blogissasi <3
[…] uudemmille lukijoille vinkkaisin lukemaan tämän viime joulun alla kirjoittamani postauksen, jotta tiedätte taustat suruuni. Suru on erittäin […]