tiistai 30. heinäkuun 2013

Valkosuklaamustikkapavlova

Hiphei,
ja huomenta! Mikään ei taida olla ärsyttävämpää kuin herätä kesälomalla lehtimyyjän (jolle on oikeasti sanonut jo 10 kertaa tämän vuoden puolella ei kiitos) soittoon. Olin unohtanut laittaa puhelimeni äänettömälle. Murmur. No, harmitus hälveni aamukahvin myötä ruokatilan pöydän ääressä istuessani ja sateista maisemaan katsoessani. Tuohon mökin eteen järvelle laskeutui aamutuimaan (onhan klo 9 näin kesälomalla aamutuimaan, onhan? 😉 kolme kanadanhanhea aika näyttävästi. Oli kaunis näky, harmi etten ehtinyt hakemaan kameraa tarpeeksi ajoissa. Lintuset lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
Ei kesää ilman pavlovaa, right?! Tosin viimekesäiset 17 pavlovaa löi vähän yli, myönnettäköön 🙂 Tänä kesänä olen tainnut tehdä nyt kaksi tai kolme pavlovaa. Eli ollaan pysytty kohtuudessa. Pavlova on vaan niin älyttömän helppo tehdä ja yleensä teen tuon pohjan jo edellisenä iltana ja jätän yöksi uuniin kovettumaan. Ensimmäisen kerran pari kolme vuotta sitten tein pavlovan maizenan ja etikan kanssa, mutta sen kerran jälkeen tulin tulokseen, että ihan perusmarenkipohja toimii mun (kärsimättömän) luonteellani parhaiten.
Yleensä teen ihan perusmansikkapavlovan, johon marenkipohjan päälle tulee kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Joskus yhdistän tuohon kermavaahtoon kuningatarrahkaa, joka antaa makua. Joulun aikaan tein jouluisen pavlovan, kuvia täällä. Silloin tein kaksi marenkipohjaa ja täytin välin luumurahkakermavaahtoseoksella. Viime viikolla tein valkosuklaamustikkapavlovan; marenkipohjan tein tällä hyväksi kokemallani ohjeella:
Pavlovan marenkipohja

3 munan valkuaista
2 dl sokeria
Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri. 
Vatkaa, kunnes vaahto on kiiltävää ja kovaa. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ympyrän muotoiseksi. Paista uunissa 10 minuuttia 150 asteessa, jonka jälkeen 
laske uunin lämpö 90-100 asteeseen. Paista puolitoista tuntia ja tarvittaessa 
pohja kannattaa jättää jälkilämpöön pidemmäksikin ajaksi.
Valkosuklaamustikkapavlovaan raastin tuonne pohjaan valkosuklaata hieman. Tyttöjen synttäreiden aikaan jätskikakun pohjaan tulee laitettua värikkäitä M&M-karkkeja. Mielikuvitus vain rajana! Valkosuklaamustikkapavlovan pohjan päälle lisäsin banaaniviipaleita, vatkasin kerman, lisäsin tuoreet mustikat ja valkosuklaata. Toimi aivan tajuttoman hyvin!
Hei, sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille ja uusille FB-tykkääjille 🙂 Toivottavasti viihdytte! Nämä mökkipostaukset ovat vallanneet blogini toistaikseksi, mutta viikon päästä ollaankin taas eri sfääreissä, joten postaukset tulevat niistä omista rakkaista (ja niin moneen kertaa nähdyistä) kotimaisemista 
Me lähdetään nyt poimimaan nuo loput mustikat; saatiin vihdosta viimein aikaiseksi ostaa eilen sellainen muovinen mustikanperkauslauta (vai miksiköhän sitä mahdetaan kutsua…). Edellisessä 10 litrassa meni siistimisessä hermot. Joten yritetään uudelleen. Sitten suunnitelmissa on mustikkahillojen keittäminen. Niitä s:n kylmiä aamuja aamupuuron kera odotellessa. Teelusikallinen mustikkahilloa maistuu silloin puuron päällä. 
Suloista (sateesta huolimatta) tiistaita toivotellen,
Edit: huomasittehan oliivipurkin maljakkona? Kuten eilisessä postauksessa todettua, niin mulla on täällä möksällä todellinen kukkamaljakkopula. Täytyy tuoda kaupungista muutama sellainen 🙂

maanantai 29. heinäkuun 2013

Tuohi ♥

Moikkamoi!

Hei tunnetteks te sen tuoksun ulkona? Sen ässällä alkavan ihanan vuodenajan tuoksun. Uih, ainakin näin sateen jälkeen se tuoksuu niiiiiin hyvälle. Mutta ilma on silti vielä lämmin. Kesäinen. Jotenkin näin ihanan kesän jälkeen sitä on jo valmis luonnon uudelleen muokkautumiseen ja kaikkeen siihen ihanaan syksyyn liittyvään. Kynttilöineen, kutomisvimmoineen ja pimeine iltoineen. I’m ready girls, bring it on! Mutta sitä ennen eletään ensin tämä pitkä kuuma kesä loppuun!
Istuskelin tuossa pitkään saunan terassilla saunomisen jälkeen ja katselin järven rannassa olevaa riippakoivua; mähän olen aina dissannut koivumaisemaa ja ollut sitä mieltä, että mänty ja kaikki muut kitukasvuiset havupuut ovat niitä oikeita tunnelmanluojia. Mutta kyllähän se niin on, että koivu on puuna ihan älyttömän kaunis. Toukokuun kirkkaan vihreistä lehdistä elokuun sammuneen vihreiden lehtien kautta syksyn ruskan värisiin lehtiin. Tykkään!  
Ja ehkä kauneinta koivussa on tuohi; tuohessa taitaa muuten olla kaikki mun lempparivärit. Valkoista, mustaa, harmaata, koivun väriä ja jopa sitä ihanaa sinertävää jäkälän harmaata. Joka ehkä taittaa hyvällä lykyllä myös vihertävään. Tuohi on muutenkin mulle rakas ja erittäin hyödyllinen osa puuta; vaikka kuinka olisi kuivaa koivuklapia niin ilman tuohta ei tämä tyttö saa saunaa syttymään. Kysykää vaikka keltä ;D
Eilen illalla postailinkin Instagramiin mun iltalukemisista ja aukeamasta, joka jossain sisustuslehdessä (olikohan Avotakka…) kiinnitti huomion. Siinä oli naamioitu kukkamaljakko tuohella. Joten tänään olin varsinainen copycat ja tein saman juomalasille. Ja aikasta kivalle näyttää. Tuohi, koiranputkien vihreä ja valkoiset kukat natsaavat hyvin yhteen! 
Kiitos kaunis kommenteistanne ihanaiset, palailen niihin taas sopivassa saumassa  Me lähdetään nyt kokeilemaan kalaonneamme. Eilen illalla nostettiin mökkijärvestä pikkuinen hauki. Tänä iltana on tavoite saada kuha…vielä kun oppisi valmistamaan muutakin kuin kaupan kalatiskin kirjolohifilettä 😉
Maanantaiterkkusin,

lauantai 27. heinäkuun 2013

Kippis ja kulaus :)

Aurinkoista lauantaiaamua ihanat 
Niin se vain kesäloma menee huristen eteenpäin; pari viikkoa on nyt mennyt kuin pikakelauksella. Mökillä meillä onkin tapana vitsailla, että kun aamupala syödään siinä kympin jälkeen niin seuraavan kerran kun katsoo kelloa niin se on jo puoli kaksi. Oikeesti – se aika menee kuin siivillä. Jokaisesta hetkestä kyllä nauttii sydämensä kyllyydestä ja jokainen hetki tekisi mieli pullottaa säilöön. Mökkikirjaa emme ole vielä saaneet aikaiseksi ostaa, mutta ehkä tänään sellainen Tigeristä löytyy 🙂 Tulimme eilen yhdeksi yöksi kaupunkiin ja mökkimatkan varrelle juurikin sopivasti osuu tuo ihana kauppa, jossa en ole vielä koskaan vieraillut.
Mökkikirjan puuttuessa tämä pieni blogini ajaa hyvin asian; tänne on kiva tallettaa muistoja ja kuvia. Kuvia kesäisistä hetkistä, hetkistä ystävien kanssa ja hetkistä ihan oman perheen kesken. Niin kuin yllä olevissa kuvissa. Meillä on mökillä tapana kattaa myös omalle perheelle vähän kivemmin iltaruoka tuonne kesähuoneeseen; tytöt ovat suurena apuna.
Viime viikolla juhlittiin hääpäiväämme, jota tosin ei juhlittu kuvassa vaan viereisen kaupungin paikallisessa kebabbilassa. Ei se kuulkaas niin justiinsa ole – salaattikebab ajoi asiansa loistavasti. Juhlahetkiä elämässä eksyy arkeen ihan muutenkin, niin mitä niitä erityisiä päiviä sen koommiin juhlistamaan. Mutta kuvissa olevana iltana avattiin kuohuvapullo ja kilisteltiin. Ihan vain kesälle ja mökille. Kuplivista tällä hetkellä uppoaa eniten tuo kuvissa näkyvä pullo. Alkon sivujen kuvauksen mukaan on erittäin kuiva ja mähän en yleensä erittäin kuivista pidä. Mutta ei tämän mun suuhuni liian kuivalta maistu vaan juuri sopivalta.
Kuohuvaa juotiin läpi iltaruoan. Kera ruokaisan salaatin ja grillatun lohen. Tykkään, että salaatissa saa olla pureskeltavaa. Sen takia siinä on poikkeuksetta noita cashew-pähkinöitä, mutta myös usein parsakaalia ja kukkakaaliakin. Grillatulle lohelle tein kastikkeen kreikkalaisesta jugurtista ja tillituorejuustosta. Lohen päälle ripottelin ennen paistamista suolaa, tilliä ja sitruunamehua. Kesäruokaa parhaimmillaan.
Kuvissa vilahtelee myös osa Loviisan Aitan tuliaisista – muoviset vesilasit ja lasinen vesi/viinikannu. Lisäksi aiemmin hehkuttamiani kanervia; ne tosiaan kasvavat mustikkavarpujen välissä kauniin sinertävinä. Puolukan raakileetkin alkavat jo punoittamaan 🙂 Ja arvatkaas mitä; meillä kävi eilen miehen veli perheineen ja niin vain todettiin, että meidän kalastusvehkeet eivät ole kunnossa – tyttöjen serkkupoika näet veti ekalla virvelinheitolla tuosta ihan mökkirannasta mukavankokoisen hauen. Joka nyt on fileinä pakkasessa. Odottaa voita ja korppujauhoja sekä paistamista pannulla! 🙂
Vaan nyt lapsille aamupalaa ja sitten, vihdosta viimein, kommenttien pariin! 
Aurinkoisin lauantaiterkuin,

torstai 25. heinäkuun 2013

Makuuhuone valkaistui // vihdoin

Pikaiset moikat,

mua nääs odotetaan tuolla uimapatjoilla, mutta nopsaa teille näitä makuuhuonekuvia, joita aamulla fb:ssä lupailin 🙂 Ihana, ihanaampikin kesä näytti eilen parastaan helteiden ja auringon myötä. Ja samaanaikaan iski se maalausinspis, jota olenkin jo vähän odottanut. Makkarin hirsiseinät saivat valkoisen maalin päällensä ja kyllä tuli ihana. Katto, ikkunanpielet ja ovenpielet saivat jäädä ennalleen. Myös tuo olkkariin päin oleva seinä saa olla tumma; vanha ulkoseinä on ihan kiva sellaisenaan. Muun muassa täältä voi nähdä millainen makuuhuone oli ennen, vanhoilla seinillä.
Huoneessa on suurin piirtein kaikki muut edellisten mökkiläisten paitsi lakanat ja tuo tarjoitin mun yöpöydällä kanervineen ja kynttilöineen. Se on Annon ja ihana tuliainen veljen perheeltä. Koristetyynyt sängyn päällä tekisi mieli uusia. Ja tällä hetkellä värimieltymys vetää laventelin siniseen… Saas nähdä!
Nyt täytyy hillitä itsensä ennen lisävalkaisuja. Veikkaanpa, että olohuone on kyllä seuraavana listalla. Mutta ollakko valkaisun kohteena seinät tai sitten katto + lattia. Kääk. Täytynee hieman miettiä asiaa. Ainakin ensi kevääseen. Tai ainakin elokuuhun 😀
Muistakaahan ihanat, että vaikkei blogi näin lomalla usein päivitykään, niin Instagram päivittyy sitäkin useimmin. Jostain syystä en saa noita kuvia ladattua fb:iin vaan menevät tuonne muiden julkaisut aiheesta tms. osastolle. Joten jos on vinkkiä, miten saada ne ihan tuohon aikajanalle, niin olisin erittäin erittäin kiitollinen.
Kiitos ihanat kommenteistanne ed.postauksiin; mulla on nyt aika paljon kommentteja vastaamatta, mutta lupaan, että se tapahtuu ihan lähitulevaisuudessa. Kesä vaan vie mennessään…
Nyt sinne uimaan…
ps. voikohan lapset muuttua merenneidoiksi liikaa uituaan? 🙂
Ihanaakin ihanampaa 
heinäkuuta toivotellen,

maanantai 22. heinäkuun 2013

Kesävieraita paratiisissa, valmispatongin tuunausta ja viinimarjojen hyötykäyttöä

Hej på er alla!

Tsiisus, mutta ei voi kuin ihmetellä tätä Suomen luontoa; niin kovin tuulee (on jo tuullut kauan), että ihan meinaa ilmaan lähteä ulos astuessaan. Joten pysytelkäämme sisätiloissa. Ja toivokaamme, että sääennusteet pitävät paikkansa ja huomisesta alkaa aurinko ja helteet. Aijettä!
Meillä on käynyt täällä möksällä jo jonkin verran vieraita; eikä siinä mitään, vieraat ovat enemmän kuin tervetulleita! Eilen meillä kävi äitini ja veljeni perhe. Tyttöjen serkut jäivät yökylään ja nyt meillä aloitellaan lungisti tätä viikkoa. Tytsyt viihtyvät Barbie-leffan edessä ja itse…noh…varastin pienen hetken bloggaamiseen. Eilen jo piti laittaa postausta viinimarjapiirakasta, mutta en sitten prinsessaleikeiltä ja lettukesteiltä ehtinyt.
Viikko takaperin meillä kävi ystäväpariskunta, joille tarjosimme taas sitä halloumijuustosalaattia. Lisäksi kanawrappeja, rosmariinilla tuunattua esipaistettua patonkia ja juustoja. Ennen uuniin menoa upottelin patonkiin tuoretta rosmariinia. Toi muuten aikas kivan säväyksen ja lisämaun patonkiin. Eilen leivoin patongit alusta asti itse ja uunista tullessaan voitelin ne öljytimjamisuolaseoksella. Sekin toimi loistavasti. Mutta se viimeviikkoinen jälkkäri: punaherukkamarenkipiirakka. Se oli yliveto. Sopivassa suhteessa makeutta ja kirpeyttä! Resepti on Olga Temosen kirjasta (jossa muuten on muitakin ihan ältsin kivoja reseptejä):
Punaherukka-marenkipiirakka
pohja
100 g voita
3/4 dl intiaanisokeria (mä käytin tavallista)
1 luomumunan keltuainen
1,5 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa
päälle
1 luomukannamunan valkuainen
3/4 dl sokeria
2,5 dl jäisiä punaviinimarjoja
0,5 tl vaniljasokeria
Sekoita pehmeä voi ja sokeri notkeaksi, lisää munankeltuainen huolellisesti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkuun leivinjauhe ja lisää seos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina voideluun ja jauhotettuun, halkaisijaltaan 22 cm piirakkavuokaan.
Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiiltävää. Sekoita vaahdon joukkoon jäiset marjat ja vaniljasokeri.
Levitä täyte pohjan päälle kahdella lusikalla nostellen. 
Paista piirakkaa 175 asteessa 30-35 minuuttia.
******************************************
Mä tein sekä pohjan että päällysen kaksinkertaisena, sillä vuoka oli noin 30 cm halkaisijaltaan. Paistoaikaa lisäsin viidellä minuutilla ja hyvää tuli! Jotenkin tuo marengin makeus ja viinimarjojen hapokkuus sopivat toistensa kanssa. Spelttijauhoja en ole aiemmin käyttänyt, mutta niillähän saa makua piirakkapohjaan ihan erilailla kuin vehnäjauhoilla. Suosittelen! 
Meidän mökkikaupaksi on muuten valikoitunut lähimmän kaupungin Halpa-Halli. Tiesittekö, että Halpa-Halleissa on myös ruokaosastoja? Ainakin tässä kyseisessä on. Ja maan mainio ruokaosasto onkin; kaiken maailman ihania luomu- ja lähituotteita löytyy. Lisäksi kaupan vaateosasto on pikasilmäysellä aika houkutteleva; siellä sitä kesäistä raitaa roikkuu toppien ja hameiden muodossa. Ja vielä alerekissä. Uuuh. Täytynee käydä täydentämässä ”ruokavarastot” joku ilta ilman tuota rakasta kirstunvartijaa 😉
Niin, palatakseni vielä noihin meidän viikko takaperin vierailleisiin ihanaisiin E&A:een; saatiin kyllä täysi varmuus siitä, että tuo kesähuone on sen arvoinen, että viekin puolet terassista (ja siis terassiahan saa lisää). Päivällä silloin pöytää kattaessani paistoi aurinko, mutta kun vieraat saapuivat veneellä laituriin lounaistuuli toi vaahtopäät ihan tuohon meiän pikkuiselle lahdenpoukamalle asti. Tuulessa ja tuiverruksessa vieraat juoksivat sisään tuosta kesähuoneen ovesta ja ihana E totesi ”Ihan kuin olisi paratiisiin tullu”. Tuo huone pääsee  todellakin oikeuksiinsa silloin, kun ulkona on pimeää ja myrsyää. 
Hih, huomasittekos muuten, että näin mökillä, kun ei ole kaikenmaailman hienoja kattausrekvisiittoja mukana, niin ihan saunan vierestä poimitut heinät toimivat rekvisiittana. Ollakin, että laseihin saattaa eksyä pieneläimiä, kuten pikkuruinen söpö hämähäkki 🙂
Nyt katsomaan, miten tyttöjen kauppaleikit vierasmajassa sujuvat; pipot olisivat poikaa näillä keleillä!
Ai niin, ja mähän olen kokonaan unohtanut mun maalausproggiksen…leikkisivätköhän nuo vielä hetken keskenään…jos saisin edes tehtyä nuo valmistelutyöt eli teippaukset ja suojaukset 🙂
Aurinkoista alkuviikkoa toivotellen,