sunnuntai 30. kesäkuun 2013

Kel’ onni on, se onnen kätkeköön…

…tiedän, mutta kun ei pysty ihan koko onnea kätkemään. Joten ajattelin paljastaa teille vain puolet onnesta; sisäpuolen. Ulkopuoli mökistämme jää sinne kätkemisosastolle, jo yksityisyysasioihinkin vedoten 🙂 Sisäpuolella ei paljoa tarvinnut tähän hätään tehdä; matto vaihdettiin olohuoneeseen ja lisättiin pari koria ja valkoisia tyynyjä. Yksi huonekalu vietiin vierasaittaan. Muuten pieni ja suloinen mökkimme on aivan meidän näköinen. Maalisuti ei ehtinyt vielä viuhua; onhan tässä aikaa. Sitä paitsi nuo seinät eivät olleet liian kellastuneet. Ehkä jossain vaiheessa ne saavat kuultovalkoisen/valkoisen maalin, mutta tämä kesä mennään näillä. Tv-taso maalautunee jo tänä kesänä ja nupit menevät vaihtoon. 
Mä olen kuulkaas alkanut uskoa, että tässä meidän mökkijutskussa on nyt jotain muutakin kuin onnea matkassa. Liian paljon yhtymäkohtia, liian läheisiä tuttavia, yhteisiä intressejä ja erittäin paljon samankaltaisuutta ihmisluonteissa. Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa.  Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥  Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin. Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla (kuvassa) ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saarelle. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy (jopa näin puhelias kuin minä! 😉 kohtalon edessä.
Historia mökistä on meille arvokas, joten haluamme säilyttää tuolla osan vanhoja muistoja; ruotsinkielisiä seinätekstejä ja joitain muita koriste-esineitä. Vanhoista käsin piirretyistäkartoista puhumattakaan…
Uskomatonta. Mutta ihanaistakin ihanampi viikonloppu on vietetty tuolla mökillä. Tutustuttu saareen, laitettu paikkoja omannäköiseksi, leivottu eka mustikkapiirakka oman pihan mustikoista, istuttu saunassa ja ihmetelty, käyty läheisessä kaupungissa tarvikeostoksilla, nukuttu kuin tukit, juotu kuumaa kaakaota lasten kanssa, kilistelty rakkaan kanssa viinilaseja illan pimetessä, poltettu takkaa ja kynttilöitä, haikeana lähdetty tänään kotiin. Onneksi on pidempi kesälomapätkä vasta edessä. Ja monta ihanaa kesää vielä edessä. Laatuaikaa perheen kesken; tämän kesän tavoitteenani on pätkiä nuo pari tytsyä Uno-turnauksessa. Mutta uskokaa tai älkää niin se on ihan sairaan vaikeaa 🙂
Huomenna ajattelin heti aamulla kipaista meidän tuotekehityslabraan kemistin kanssa juttelemaan ja kaivaa esiin jostain tuon vanhan kuultavan puunsuojan reseptin tuosta sävystä. Ja puhua muut ympäri siitä, että me tarvitsemme valikoimiimme juuri sellaisen vakiosävyn…mökkimme nääs kaipaa huoltokäsittelyä 🙂
Ihanaa sunnuntai-iltaa,
nostalgisissa tunnelmissa
Edit: sain juuri tiedon isältäni, että kyse ei ollutkaan puunsuojan kelon sävystä vaan erillisesestä aineesta, joka keloutti hirsipuun pinnan ja joka sittemmin otettiin tuotevalikoimaan. Eli ei onnistune tämän päivän lainsäädännön mukaan enää tuo myrkky ei. Joten ei muuta kuin kirkasta kuultosuojaa mökin pintaan vaan 🙂

keskiviikko 26. kesäkuun 2013

Kesäinen perunasalaatti (ja hyvällä asialla)

Huh hellettä! 🙂
Meillä on onneksi töissä ilmalämpöpumppu, mutta kotona tulee olemaan taas yksi hikinen ilta 😀 Ajattelinkin lähteä kuumuutta pakoon; shoppailemaan ilmastoituihin kauppoihin. Lapset ovat toisella mummulla hoidossa ja yön yli kyläilyllä ja mies on reissun päällä. Ihan omaa luksusaikaa! Harvinaista herkkua…
Hellepäivinä ei tee mitään lämmintä ruokaa mieli, joten eilen tekemäni perunasalaatti upposi paremmin kuin keitetyt perunat kuumina. Mulla on tapana keittää uusia perunoita silleen monen päivän tarpeet kerralla (älkää edes kysykö miksi), joten välillä niistä syntyy pyttipannua ja välillä paistettuja perunoita. Mutta eilen, kun tosiaan lämmin ruoka ei juuri uponnut, sain päähäni tehdä kylmän perunasalaatin maanantaisista perunan jämistä. Kylkeen paistoin paistinpannulla Lidlin minibratwursteja. Ja pahoitteluni jälleen näistä ”oman pään” resepteistä, joissa mitat on vähän niin ja näin…
Kesäinen perunasalaatti
pieniä keitettyjä uusia perunoita (n. 15 kpl)
1 kevätsipuli pienisteltynä
1/3 kurkkua kuutioituna
1 rkl kapriksia
tammenlehtisalaattia revittynä
basilikaa
kastike
n. desi öljyä
1-2 rkl sinappia
puolikkaan sitruunan  mehu
suolaa
mustapippuria
valkosipulia
Kuutioi perunat ja lisää muut ainekset. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada salaatin sekaan. 
Anna mehustua jääkaapissa puolesta tunnista tuntiin. Enjoy! 
***************************************************
Ja sitten; Taru ihanasta Home at last-blogista otti minuun yhteyttä hyvän asian puolesta; Taru on järjestänyt BESO Helsinki Hyväntekeväisyyskampanjan, joka järjestetään BESO:n FB-sivuilla. Huudettavana ovat ihanat alla olevassa kuvassa näkyvät kesäisen kauniit korut ja tuotto menee lyhentämättömänä Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen. Huutokauppa alkaa huomenna torstaina klo 12.00 ja päättyy perjantaina 28.6.2013 klo 16.00. 
Taru on kyllä niin hyvällä asialla; ihanaa, että jollain riittää aikaa, energiaa ja ennen kaikkea sydäntä tälläisen tempauksen järjestämiseen 


Nyt vielä pari tuntia töitä ja sitten ah, vapaus (mitenkähän mä pärjään ilman lapsia kotona? ;).
Blogihommeleita (mm. kommentteihin vastausta ja blogikierrosta) sitten illemmalla!
Helteiset keskiviikkoterkut,

tiistai 25. kesäkuun 2013

Mökkihöperöitynyt

Moikkelis!

Vielä minulla ei ole näyttää teille mökkikuvia omalta mökiltämme; jahka pääsemme sinne viikonlopuksi niin eiköhän kameran muistikortille tallennu joitain kuvia 😉 Mutta toivottavasti pystyn viemään teidät  ihanaiset mielikuvamatkalle mökillemme näiden sanojen myötä…

Pienen mökkitien jälkeen eteemme avautui venevalkama. Venelaiturista se jo näkyi; tuleva mökkimme. Kun veneen moottori hurahti käyntiin niin olin jo varma, että mökki on meidän. Parin sadan metrin venematka menikin onneksi joutuisasti ja laiturille päästyämme, en tiedä kumpi oli enemmän innoissaan; lapset vai minä. (no mieshän toki valisti meitä, että sitten ei hihkuta heti onnesta ja innostuksesta vaan mietitään rauhassa…yeah right! 😉 Kirkas vesi paljasti puhtaan hiekkarannan koko niemen tuon puoleisen rannan osalta. Laiturilta näkyi mustikkavarpuja silmän kantamattomiin. Mustikkavarpujen välissä kulki terassilaudoista tehdyt ”pitkospuut”. Päämökki siinsi mustikkavainion takana mäntyjen suojassa. Harmaa puunsuoja-aine mökin julkisivussa oli muodikkaasti jo hieman kulahtanut. Valkoiset ikkunanpuitteet toivat ryhtiä hirsitalovanhukseen. Ilta-aurinko pilkotteli puiden välistä juuri ihanasti mökin etuterassille. 
Kun välittäjä esitteli meille toisen puolen mökkirannasta, olin jo valmis kantamaan sinne valkoisen puisen auringonottotuolin, laittamaan päähäni hellehatun, lukaisemaan pari sivua uusimmasta Dan Brownista ja siemailemaan päiväkahvia. Lasten uiskennellessä sopuisasti matalassa rantavedessä (Chances of that happening? Slim to none ;). Kallioranta levittäytyi niemen toisella puolen ollen kuitenkin turvallinen lasten kannalta. Reilun metrin levyinen kallio muodosti ikään kuin tasaisen terassin ennen järveä ja hiekkarantapoukamia. Kalliorannalta oli kulku mökkiin pikkuruista kanervien ja mustikanvarpujen reunustamaa polkua pitkin.
Olin myyty. Ja mökki myös. 
Päämökkiin sisälle päästyämme tiesin jo mitä odottaa, mutta tiesin myös sen, että netissä olevat kuvat ovat otettu laajakuvana suurentaen tilaa. Silti tuo mökin kotoisuus ja kompaktius tuli positiivisena yllätyksenä. 1960-luvulla rakennettu hirsimökki kuluneine pyöröhirsiseinineen kätki sisäänsä keittiön ja ruokatilan, jossa sijaitsi ihana valkoinen avotakka. Aluksi olin suunnitellut valkaisevani seinät hetimiten. Nyt tiedän ainakin, että hirsiseiniä en maalilla peitä. Korkeintaan petsaan ne värittömällä puunsuojalla, joka hieman syventää niiden väriä. Katto ja lattia maalautuvat ajan saatossa ehkä valkoisiksi. Hirsiseiniä sekä mäntykattoa- ja lattiaa piristämään olen suunnitellut valkoista, myös astioissa ja tekstiileissä. Kenellekään tämä ei tainnut tulla yllätyksenä 🙂

*kollaasien kuvat Ikea ja Kodin Ykkönen
Ruokatilasta oli kulku mökin uudempaan laajennukseen; ensinnäkin reilun kokoiseen olohuoneeseen. Olohuoneen yksi seinä on alkuperäisen mökin ulkohirsiseinää. Ihanan patinoitunut ja kulunut. Muut pinnat ovat mäntypaneelia. Täällä valkoinen maalisuti osunee noihin paneeliseiniin näin aluksi. Tai sitten mennään samalla kaavalla kuin ruokatilassa ja keittiössä. Mutta joka tapauksessa ilmettä raikastetaan täälläkin valkoisella ja vaalean sävyillä. Ostamamme irtaimisto on onneksi sellaista, että se miellyttää sellaisenaan (valkoista, valkoista, valkoista, puuta) tai sitten pienellä ehostuksella siitä saa oman näköisensä. Pehmeyttä tuohon olohuoneeseen ajattelin tuoda samalla Ikean Gåser-matolla, joka meillä on talviaikaan takkahuoneessa. Siinä on kiva köllötellä, pelailla lautapelejä ja katsella telkkaria. Ja hei, mä ihastuin Annon uusiin valaisimiin ihan hirmuisesti. Alla oleva valkoinen valaisin on siitä sarjasta pöytävalaisin. Mutta samaa sarjaa löytyy jalkavalaisin ja kattovalaisinkin. Suloiset mökkivalaisimet.
Olohuoneen perältä oli kulku vanhempien makuuhuoneeseen, jonka ikkunat antavat mustikkamättäille, sekä lastenhuoneeseen, jossa lapsia odottaa kerrossänky. Vanhempien makkarissa mäntypaneeliseinät saavat valkoisen maalin pintaansa. Olemassa oleva rottinkisängynpääty ja rottinkiset yöpöydät tuovat mukavasti kesämökkifiilistä makkariinkin ja erottuvat edukseen valkoisesta seinästä. Oman yöpöytäni ajattelin sisustaa heti ensimmäisenä isolla pinkalla lukemattomia romaaneja. Pitkiä ja rentouttavia kesäaamuja odotellessa….
Lasiseinät rajaavat kesähuoneen, johon oli myös käynti olohuoneen puolelta. Kesähuoneessa on kuuden hengen ruokaryhmä ja luksuksena infrapunalämmittimet. Puiset sälekaihtimet tuovat tarvittaessa näkösuojaa, mutta kun ne nostaa ylös aukeaa näkymä mustikkavarpuihin sekä järvelle. Huone huutaa syliinsä iloisia ihmisiä ja rapurallaata 🙂
Yhdellä sivulla mökistä aukesi koko mökin pituinen terassi. Tuota terassia on tarkoituksena hieman ajan kuluessa laajentaa ja etsiä sopiva paikka kesäkeittiölle. Kesäkeittiön suunnittelu ja toteutus on miehen harteilla, mutta eiköhän siitä tännekin jotain suunnitelmaa aikaiseksi saada. Tai ainakin viimeistään toteutuskuvia.
Valkoista, turkoosia, mustaa ja puunväriä. Niillä mennään terassin ja kuistin osalta. Kovin houkuttelisi myös tuollainen Ikean purjekangas aurinkosuojaksi, mutta jostain muistan lukeneeni siitä huonoja kokemuksia. Kokemuksia siitä otetaan siis vastaan 🙂
Kun lähdimme terassilta pitkospuita rantaan päin (sinne laiturirantaan) niin ensimmäisenä tuli vastaan kaksi suloista harmaata vierasmajaa. Ja ihan viimeisenä oli saunarakennus, jossa saunatupa majoittaa tarvittaessa kaksi yökyläilijää. Tosin tulemme ehkä toimeen kahden muun vierasmajan turvin ja saunatuvasta muokkautuu leppoisa ”lounge”, jonne mennä sadepäivinä katselemaan järvelle ja ottamaan päikkäreitä. Kovin merihenkistä sisustusta päämökkiin emme halua, mutta mietimme, että tänne voisi tulla jotain New England meets suomalainen järvimaisema sekoitusta 🙂 Sauna on priimakunnossa; sinne vain hieman hämyistä tunnelmaa tummemmilla esineillä, tekstiileillä sekä kynttilälyhdyllä.

Jonkin verran mökkejä jo kiertäneenä voin sanoa, että kyllä se ensivaikutelma on näissäkin asioissa tärkeä. Tällä mökillä saamme sitä rauhaa, jota kaipaamme. Rentoudumme ja saamme nollattua pään työhulinasta. Yhtä tärkeää on myös se, että saamme kutsuttua ystäviä ja sukulaisia kylään. Silloin kun meille sopii, oman aikataulumme mukaan. Kolmen viikon loman ajaksi suuntaamme mökille. Teemme sieltä päiväreissuja lähiympäristöön. Tutustumme mökkiin, laitamme sitä ajan kanssa oman näköiseksemme, seuraamme auringon kulkua, pelaamme afrikan tähteä, uimme, käymme veneretkillä, kalastamme, saunomme, noukimme mustikoita ja vain olemme. Vietämme laatuaikaa perheen kesken. Ystäviä ja sukulaisia unohtamatta. Haaveilen myös syysmyrskyistä ja ikkunoihin piiskaavasta sateesta. Saa polttaa takkaa ja syödä raclettea. Katsoa ikkunoista, kun luonto muuttaa värityksensä. Pitäisi varmaan opetella tuntemaan sieniä? 😉
Kyllä, olen aivan mökkihöperöitynyt. 
Ja toivottavasti tämä mökkihöperyys kestää vielä monta ihanaa vuotta 

Tiistaiterkkusin,

maanantai 24. kesäkuun 2013

Sitä sun tätä. Enimmäkseen sitä :)

Hejpådej allihopa 🙂
Varsinkin omaa blogia pitävät lukijani tietävät sen, kuinka vaikea on välillä keksiä otsikoita postauksille. Ihan oikeesti siihen menee välillä aikaa enemmän kuin itse postauksen kirjottamiseen. Kirjoittaminen (ja puhua palpattaminen) ei mulle tuota ongelmaa, mutta noi otsikot. Huhhuh. Joten nyt sitä sun tätä ja enimmäkseen sitä. Sitä on nuo syreenit, jotka vilkkuvat liki joka kuvassa ja tätä tarkoittaa siivottua kotia ja ihan yleistä höpinää.
Mikä ihana onni ja autuus on se tunne, kun koti on siivottu. Liekö perinnöllistä, mutta yhtenä päivänä viime viikolla esikoinen halusi kauppaan ja varta vasten uutta, mainoksessa näkemäänsä, Cillit bangia ostamaan. Tai Sillitpänk niin kuin kauppalistaan kirjoitti 🙂 Mulla itsellänikin vierähtää nykyään tovi jos toinenkin siivouspullohyllyjen edessä.
Sillitpänk toimi loistavasti olkkarissa, mutta ihan sairaan hyvin tuo uusi versio toimi keittiössä; keraaminen liesitaso, rosterilevy, tiskialtaat ja kodin koneet tulivat kaikki putsplankoksi. Aiemmin olen putsannut nuo rosteripinnat lasipinnoille tarkoitetuilla puhdistusliinoilla; ne ovat kätevä hätä vara, mutta tuo uusi tehoaine saa luvan hoitaa viikkosiivouksessa asiansa.
Perjantaina saadaan meidän uuteen mökkiin avaimet; niin ihanaa!!! Mukaan lähtee viikonlopuksi kasa siivousvälineitä ja -aineita, mutta myös monta kassillista vaatteita, petivaatteita, pyyhkeitä, sisustustavaraa yms. Miehen kanssa tänään pikaisesti kävimme katsastamassa Kodin1:n alennusmyynnit ja jotain sieltä tarttui jo mukaankin. Mutta koska ostimme mökin irtaimistoineen, niin mies oli oikeassa; käydään ensin katsomassa, mitä siellä on ja sitten vasta hamstrataan astioita yms. Hammasta purren ja pienen möksöttämisen jälkeen tämän hyväksyin (siinä vaiheessa siis kun olin jo sieluni silmin ahminut ne Annon ihanat punaviinilasit sun muut kahvikupposet ostoskärryyn ;D).
Mökkijuttuja vielä tällä viikolla enemmänkin, nyt saunaan ja sitten kommenttien kimppuun!
Ihanaa, kun olette niin ahkerasti jaksaneet kommentoida. Itsellä on liki huono omatunto siitä, että mun kommentoinnit teidän blogeihinne on jääneet liki tyystin kesäkiiruiden alle 🙁 Mutta kyllä täältä vielä noustaan 🙂
Hei ja suurkiitos upeasta osallistumisesta Iittala-arvontaan, osallistumisaikaa on vielä reilusti; 15.7. asti!
Ihanaa alkanutta viikkoa teille lomalaisille 
ja meille työmyyrille 🙂


sunnuntai 23. kesäkuun 2013

Juhannuksen kuvatulva

Hipshei!

Kuvatulvaa jälleen kerrakseen. Muistan opiskeluaikoinakin gradun tekemisessä vaikein osa oli se rajaus. Miten rajata aihe tarpeeksi suppeaksi? Noh, kuvien kanssa tuli myös tehtyä rajauksia. Vaikkei ihan heti sitä uskoisikaan 🙂 Kameran muistikortille tallentui kolmatta sataa kuvaa.
Juhannus alkaa kääntymään ehtoopuolelle ja päivä lyhenemään. Juhannus kului vanhempieni mökillä kera veljen perheen. Ja osaltaan äidin ja iskän kera. Kuvista päätellen olemme syöneet koko ajan. Ja siltä se itse asiassa tuntuikin. Hyvää ruokaa ja kiiretöntä menoa. Niin kovin rentouttavaa. Veneen moottoriakin käynnistelimme ekaa kertaa kolmeen vuoteen ja menomatka sujui hyvin siihen asti, kunnes moottori sanoi sopimuksensa irti. Sitten tulimme soutupelillä nöyrästi takaisin rantaa.
Ilman ”draamaa” ei juhannus sujunut; aattoyönä heräsimme miehen kanssa puolen yön jälkeen (kyllä, olimme niin aikaisin jo unilla) siihen, että ihan kuin olisimme kuulleet ylämökin pihasta puhetta. Mies meni katsomaan hetken päästä ulos, sillä mä olin jo ihan vauhkona sillä pari lapsukaista nukkui teltassa mökin pihassa ja olin ihan varma, että piha on vähintäänkin täynnä pedofiileja tai lapsen ryöstäjiä. No onneksi ei ollut. Mies yllätti neljä kuokkavierasta tuolta mökkilaiturilta. Olivat juuri menossa uimaan. Siis ihan oikeesti; missä menee ihmisten yksityisyyden raja? Toiset tuohtueena ja hämillään kyselivät, että eikö tämä olekaan yleinen ranta? No ei ole, joten get lost 🙂 Siihen vain tuli lisää mussutusta ja vastaväitteitä takaisin. Huh. Onneksi lopulta nuo kuokkavieraat lähtivät vähin äänin ilman sen kummempaa polemiikkiä. Kuitenkin loppuyön heräsin ihan jokaiseen rapsahdukseenkin. Mutta aamulla olivat telttailijatytsyt turvassa teltassaan eikä edes illalla pelkäämänsä karhut olleet käyneet kierroksella 😉
Kiitos ihanaiset mökkionnitteluista ed. postauksessa. Palailen kommentteihin illemmalla, nyt pitää saada koti siistiksi. Huomenna alkaa taas kolmen viikon työputki. Ja sitten on taas kolmen viikon lomaputki. Toisaalta ihanaa tälläinen pätkittäinen lomailukin; kulunut lomaviikko on kyllä rentouttanut kuukauden edestä! 🙂
Suloisin sunnuntaiterkuin,