perjantai 30. marraskuun 2012

Dear hubby (…I mean Santa) / part I

15

Tiedäthän, miten kiltti olen jälleen tänä vuonna ollut? 

Täällä on ollut lämminruoka odottamassa sinua joka päivä neljän jälkeen. Koti on ollut siisti ja lapset kauniisti puettu. Vaimo hyvällä päällä. Kaiken lisäksi olen suonut sinulle omaa aikaa 76 golfkierroksen verran tänä vuonna. Joka tietäisi minulle omaa aikaa sen verran, että viikko tyttöjen kanssa Nycissä ja siitä viikko Miamissa olisi jopa ihan reilua 😉
Helpottaakseni urakkaasi, kokosin mieluisia joululahjatoiveitani saman katon alta (kaikki kuvat lainattu stockmann.com). Näiden tilaaminen onnistuu myös netissä, ellet ehdi paikan päälle. Enkä suinkaan odota saavani näitä kaikkia, mutta

mietipäs, kuinka siististi kauluspaitasi ja pukusi riippuisivat tässä Hayn Loop stand hall naulakossa (1) makkarin nurkassa. Aikas style, sanon minä 😉 Perjantaisinhan meillä on tapana syödä vähän paremmin illalla, joten Emily Henryn etanapannut (2) tulisivat todellakin tarpeeseen. Etanapannujen puuttuessahan meidän täytyy silloin tällöin lähteä ulos syömään (kalliiksi tulee!), kun mulle iskee ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta äkillinen himo Astorin valkosipulietanoihin. Hayn AAC 22 tuoli (3) mustana sopisi työpisteeseeni kuin nenä päähän. Muistathan, että saat lainata bloggauspaikkaani työpisteenäsi aina kun haluat. Paitsi silloin, kun näet sen bloggausinspiraation olevan tuloillaan. Eli aika usein.

Casa Stockmannin perhostyyny (4) pehmentäisi Hayn tuolia, vai mitä mieltä olet? Ai niin, muistatko kun pari vuotta sitten sain päähänpiston keittiön madalletusta katosta ja sinne upotetuista spoteista? Nämä Lirio Bloq-kattospotit (5) ovat juuri ne, joita sinne kattoon haaveilin. PS. Näitä pitäisi olla 4 kpl 🙂 Muistatko ne meidän uudet valkoiset astiat, joiden tieltä jouduin raivaamaan yhtä sun toista kirpparille? Tämä KoKon 3 L:n kulho (6) sopii niihin ja veikkaanpa, että rakastamasi vuohenjuustosalaatti maistuu tästä kulhosta vielä paremmalle. Jos mahdollista. 
Olenko muuten esitellyt sulle vielä sitä uutta suunnitelmaa olohuoneeseemme? Sitä, jossa sinä kipparikallekavereinesi kanssa kannatte pianon takkahuoneeseen tehden tilaa Ikean Bestå-tasolle (sille samalle, jota meillä on jo olkkarissa, mutta vain korkeammalle)? No jos on päässyt unohtumaan tuon suunnitelman esittely, niin katsohan pari postausta taaksepäin. Tuohon tasolle sopisi tämä Roomlight Matisse-pöytävalaisin (7). Ja tässä on hiven sitä Cape Cod-maista tunnelmaa, jota sä aina niin kaipaat tunteaksesi olon kotoisaksi myös täällä koti-Suomessa.
Meillähän tehdään ruokaa laidasta laitaan, mutta marokkolainen keittiö on se, johon en ole vielä perehntynyt. Syystä että meillä ei ole ollut Emile Henryn tagine-pataa (8). Voi kuinka ihana tuossa olisi hauduttaa lammastaginet pakkaspäivän kunniaksi! Päivälevolle tagineita sulattelemaan voisimme mennä makkariin untuvapeitteen päälle, päämme alla nämä Casa Stockmannin tyynynpäälliset (9). Olethan huomannut, että kaikki meidän Ikean keittiöpyyhkeet ovat jo puhkikuluneet eivätkä lähde pesussakaan täysin puhtaaksi? Tälläinen By Nordin keittiöpyyhe (10) olisi kaunis myös katsoa. Toisin kuin nuo nykyiset. Tiedämme, että olemme molemmat haaveilleet tästä Pentikin Rondo-lampunjalasta (11) jo pidempään. Tälläiset sopisivat niiin hyvin tuonne makuuhuoneeseemme, eikö? Ja tämä ihana, itämaistyylinen tarjotin (12), jonka tarkempia specsejä en enää löytänyt toisi tuulahduksen etnisyyttä muuten niin skandinaavisesti sisustettuun kotiimme.
Nämähän olivat tälläisiä yhteisiä joululahjatoiveita, eikö? 🙂 
Seuraavaksi listaan ne ihan vain minun omat toiveeni. 
Tuskin niitä näin paljon on, mutta mene ja tiedä 🙂
xox, your wife
************************************************
Jokos teillä on kirjoitettu joulupukille? Meillä lasten listat on tehty jo aikapäiviä sitten. Ei meillä ole hirmuisesti tapana aikuisten kesken ostella edes lahjoja. Ja tänä vuonna paras joululahja on se, että pääsemme Pyhälle viettämään laatuaikaa perheen kesken. Karsittu joulu, se on sellainen josta kaiken tämän materian keskellä haaveilen ♥

Taitaa tulla tämä oma aika kalliiksi, joten pitänee mennä herättelemään 
tuo eilisten pikkujoulujen väsyttämä päikkäreiltään 🙂

Perjantain iltaterkuin,


perjantai 30. marraskuun 2012

Brown bread, brown pics & forgotten Benetton

0

Howdy fellas!

Mites noi otsikot nyt luonnistuu englanninkielellä paremmin. Vaikka itse asiassa en tykkääkään käyttää noita englanninkielisiä otsikoita. Mutta jotenkin tuo kuulostaa ja näyttää paremmalta kuin ruskea leipä, ruskeat kuvat  ja unohdettu Benetton, uh?! 
Täällä on herätty kukonlaulun aikaan (paitsi hän, jolla oli eilen pikkujoulut) ja laitettu päiväkotilaiselle jouluista päälle. Ihanan tunnelmallinen puurojuhla heti aamusta ja lasten joululaulut saivat taas joulufiiliksen ihan muihin sfääreihin. Ollakin, että suunniteltiin menevämme pulkalla päiväkodille ja takaisin. No eihän meillä ole tullut lupauksista huolimatta yhtään lunta. Tuulee kyllä siihen malliin, että eiköhän tuo lumisadepilviä vielä tännekin puske! 
Pikkuhiljaa olen alkanut suunnittelemaan joulukahvituksen menuuta. Koska vietämme joulun pohjoisessa niin kokoonnumme tänne meille edellisenä viikonloppuna pienelle purtavalle. Eli kahvi/viini/glögilinjalla mennään ja siihen jotain ihania cocktail-paloja sekä muutama kakku. Yhtenä pikkusuolaisena ajattelin tarjota mallaslimppua ja siihen päälle graavilohemoussea. Veljen vaimo tekee maailman parhaimmat saaristolais(mallas)limput, mutta koska tuossa Siken kirjassa oli niin houkutteleva resepti niin oli pakko itsekin kokeilla. Ja limppuhan on sitten parasta näin seuraavana päivänä eikä sitä kuulu pakata yön yli mihinkään muovipusseihin vaan ihan vain liinan sisään.
Ostin parisen vuotta takaperin Benettonin alesta villamekon, jota on tullu käytettyä surullisen vähän. Olin jo viemässä sitä kirpparille, kunnes viime metreillä laitoinkin sen takaisin henkariin omaan vaatehuoneeseeni. Tänään on kyllä käyttöä tälle lämpimälle (muttei liian kuumalle) mekolle. Menee ihan kotimekostakin sillä on älyttömän mukava päällä. Ei pistele eikä tunnu karhealta, vaan on juuri sopivan pehmeä.
Olipas synkeitä kuvia synkeään päivään 🙂 Huomenna taas sitten lisää havujuttuja! 
Ja mä oon nyt sitä mieltä, että jossain on vika; 
Ilmatieteenlaitoksen mukaan tässä meidän kohdalla sataa lunta, mutta 
eipä tuolla meidän takapihalla ainakaan mitään sada. Pöh! Ja mä kun ostin
kaupasta neljä joululehteäkin ja glögiä. Ajattelin tunnelmoida sohvannurkassa, kun kattopellit
paukkuvat ja lunta sataa vaakasuoraan….
Pirtsakampaa perjantaita teille,
mä taidan seuraavaksi tanssia lumisadetanssin! 🙂
EDIT: mun lumisadetanssi (lue: itkupotkukiukkuraivarit ja jalan
maahan polkeminen :D) auttoi. Täällä alkoi just satamaan lunta. Ahhhhh!!
PS. kiitti ihanat kommenteistanne ed. postauksiin. Palaan niihin vielä tänään. 
Nyt välipalaa koululaiselle!

torstai 29. marraskuun 2012

Feeling a bit Christmassy

16

Moikka,

käväistiin pikkuisemman kanssa pikaisesti ”metsässä”, työpaikan tontilla. Mukaan lähti kuusenoksia sekä pari katajanoksaa, jossa toisessa vielä marjoja. Männynoksia olisin myös mieluusti halunnut mukaani, mutta männyt olivat niin kitukasvuisia (tai oksat liian korkealla), että pitänee mennä eri metsään niitä etsimään. Tosi monessa blogissa ja sisustuslehdessä onkin nyt näkynyt noita lasipullo+yksi männynoksa viritelmiä. Kivoilta näyttää! Mekin saatiin noiden parin katajanoksan myötä hiukka lisää jouluista tunnelmaa ruokatilaan. Voipi olla, että lähempänä joulua tuohon oksille pääsee pari hopeapalloa roikkumaan. Ai niin, tuon tontun teho tuossa ruokapöydällä on kadonnut. Meillä on ruokailut tänä päivänä aivan säätämistä ja kikattamista. Phuuh. Täytyy keksiä parempi keino! 
Aikas käppyrät ja kitukasvuiset nuokin oksat ovat, mutta jotenkin mua tällä hetkellä kiehtoo tietynlainen karuus sisustuksessa. Tai on jo jonkin aikaa kiehtonut. Se alkoi silloin pari vuotta sitten betonihimon myötä. Näin joulun kynnyksellä tuohon karuuteen tulee yhdistettyä pehmeyttä. Mutta luulenpa, että kevään korvilla turha pehmeys riisutaan, kuten myös nuo tummat värit. 
Tuli muuten yhtäkkiä mieleeni, että enpäs olekaan muistanut laittaa noista pallovaloista kyselyä. Että kuuluuko niiden noin vain sammuskella. Taidankin tehdä sen heti, kun olen vastannut ed.postauksen kommenteihin…
Torstaiterkuin,

keskiviikko 28. marraskuun 2012

Table for two, please ♡

14

Ihanaa alkuiltaa ♡

Hiphei, pari lumihiutaletta bongattu! 🙂

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ja vaikka se olisikin sinne jo käynyt, niin aina silloin tällöin on silti kiva hemmotella toista hyvällä ruoalla. Sitäpaitsi, miehistä tulee ihan kamalan ärtyisiä kun ne on nälkäisiä. Ainakin mun miehestä 😉 Facebookissa väläyttelin viime lauantaina kuvia ylläristä, jonka sain päähäni valmistella raksulle sillä aikaa, kun toinen oli kavereiden kanssa jääkiekkomatsissa. Ruoka ei miehelle ollut yllätys, mutta kaikki muu oli. Hirmuinen kiirus tuli kattaa pöytä, mutta less is more tässäkin tapauksessa. Välillä on vaan niin ihana istua aikuisessa seurassa alas ja syödä pitkän kaavan mukaan.

Mä en voi sietää ”kruntsu”-lihaa. Tiedättekö sellaista, joka on täynnä jänteitä tai sellaista, jonka ulkonäöstä ei ota selvää mitä se on. Sellaista, jota saa pureskella minuutteja ja siltikään ei saa sitä nieltyä. Sen takia kaikki nää reisikoivet, valmiit kanasuikaleet, lihasuikaleet sun muut on ollut ihan pannassa. Broilerista maustamattomat fileepihvit on ne, joita olen pystynyt syömään. Viime viikolla kaupassa ollessani törmäsin reisikoipiin (vai onko ne koipireisiä? ;). Ihan älyttömän halpojahan nuo olivat. Neljä kappaletta vajaan viisi euroa. Ajattelin, että niissä ei vissiin juurikaan syötävää ole, mutta positiivisesti yllätyin, kun mies sellaisen mulle perkasi (juu, en pysty itse). No mutta, siinä mä siis olin lauantai-iltapäivänä keittiössä nuo inhan näköiset (niissä oli jokunen karvakin…yöks) broitsun koivet kädessä ja mietin, mitä niistä kuuluu tehdä. Löysin Anna Bergenströmin kirjasta juurikin sellaisen ohjeen, jota varten jääkaapista löytyi ainekset. Ainoa, jota meillä ei ollut oli valkoviini (miten päässytkin loppumaan), mutta sen kävin lainaamassa naapurista. 
Lapset olivat niin nälkäisiä, että heitä varten tuo vuoka oli uunissa sen ohjeen mukaisen tunnin verran, mutta sitten laskin uunista lämmöt ja annoin hautua vielä pari-kolme tuntia. Eikä liha kuivunut yhtään! Kuva alla on tuon tunnin jälkeen, siitä ehkä hieman huomaa kasvisten olevan turhan ”al dente”.

Vuokaan muodostui kasviksista, öljystä, kanasta ja valkoviinistä niin herkullinen liemi, että tein ex-tempore vielä kovakuoriset ciabatta-leivät, joita dippasimme tuohon liemeen. Tänään viikkomaitokaupassa mukaani tarttui jälleen noita broilerin ”jalkoja”. Saas nähdä mitä niistä seuraavaksi keksisi!
Tunnelmallista iltaa ♡


keskiviikko 28. marraskuun 2012

Preppy casual kotiäitilook (& luottotakki)

4

Moikkamoi,

ihan ekaks pitää sanoa, että mun käy teitä pääkaupunkiseutulaisia niiiiin kateeksi. Eikös teillä ole siellä jo valkoinen maa? Ainakin mitä uutisiin ja sadetutkaan on uskominen. No ehkäpä meitä tamperelaisiakin jossain välissä tällä viikolla lykästää 🙂
Käytättekö te muuten usein kauluspaitoja? Mulla oli töissä aika (joskus aika päiviä sitten), että käytin liki joka päivä kauluspaitoja. Enää ei tule käytettyä. Ja nyt kotona ollessa vielä vähemmän. Mutta sitäkin enemmän tulee käytettyä liivejä; villaliivejä, puuvillaliivejä, lämpimiä liivejä, kevyitä liivejä. Tänään yhdistin (ryppyisen) valkoisen kauluspaidan ja yhden lemppariliivini. Kävin tuossa läpi vaatekaappiani ja Mangon merkki löytyy melkein joka toisesta vaatteesta. Niin myös tämän päivän asusta. Liivi ja kauluspaita (kaulukset piilosta) tekevät kotiäitilookista hieman virallisemman – preppy casual lookin!
Nyt kun ilmat hieman viilenivät niin sai ottaa esiin luottotakkini. Muistaakseni nyt kolmatta vuotta. Karvavuori (osassa takkia) lämmittää ihan siellä paukkupakkasilla. Harmittaa vaan, kun ostin kokoa liian suuren takin. Pakko oli saada enkä malttanut odottaa 🙂 Toisaalta nythän tuonne alle mahtuu vähän paksumpikin villapaita tarvittaessa. Hiukkasen ehkä ”rönttö-look”, mutta ah näihin kotiäitipäiviin niin sopiva ja mukava 🙂 Kengät kaipaavat uusia nauhoja ja päivitystä asap.
Hih, nyt väliin siis päivän asu -kuvia muutenkin kuin peilin kautta napattuna. Facebookissa eilen hehkutinkin, että mulla on kameran jalusta lainassa nyt parisen viikkoa, joten pitänee käyttää aika hyödyksi. Illalla se ainakin vakautti kuvat niin, ettei ne tärähtänyt. Siihen lisäksi kaivoin kameran manuaalin esiin…siis siellähän on vaikka mitä asetuksia, joita en ole käyttänyt. Saatikka tiennyt niiden olemassa olosta. Opiskelu jatkuu.
Illalla kuvia (ja ruokaohjetta siihen broilerkasvisvuokaan) 
meidän viime lauantaisilta treffeiltä ♡
Keskiviikkoterkuin, 
(kotiäitihommiin eli imurointiin suuntaava)

« Vanhemmat