maanantai 13. elokuun 2012

Jännän päivän jännä ilta!

Huh,

en tiedä kumpaa jännitti tänä aamuna enemmän; minua vai pikkuista ekaluokkalaista. Itse en kyllä nukkunut varmaan silmänräpäystäkään viime yönä. Yllättävän hyvin sitä muistaa vielä oman koulunaloituksensa; päällä oli punaruudullinen villavekkihame isolla hakaneulalla ja valkoinen rimpsukauluspaita. Ihana puukoulu toivotti tervetulleeksi meidät pienet silloin. Tuo samainen puukoulu on nykyisestä asuinpaikastamme vain kivenheiton päässä. Mutta niin on se toinenkin idyllinen puukoulu, jossa oma tyttäreni tänään koulutiensä aloitti. Onni on päästä kouluun, joka on pieni ja sympaattinen ja jossa kaikki tuntee toisensa.
Tämän päivän läksyt ovat vielä tekemättä; eli aapisen päällystäminen. Siitä on jokunen vuosi, kun olen viimeksi kontaktimuovia käsitellyt. Toivotaan,ettei tule kovin montaa ilmakuplaa 🙂 Jännittävää…

Toivotaan enkeleitä kouluteille kaikille pikkuisille 
ja meille vanhemmille oikein paljon tsemppiä arkeen 


PS. se sisustushaaste jäi nyt tämän jännittävän päivän takia huomiselle tai ylihuomiselle, mutta tulossa on!

6 Responses to “Jännän päivän jännä ilta!”

  1. Irmastiina sanoo:

    Luulempa, että äiti jännitti enemmän…:)

    Paljon paljon enkeleitä kaikille pienille ja suurille koululaisille!

    • Maria sanoo:

      Hih, näin mäkin luulen 🙂 Kiitos, toivotaan enkeleitä ihan meidän kaikkien matkalle <3

  2. Anonymous sanoo:

    Meillä eilen ihan samanlaisissa tunnelmissa. Pikkusieen kyläkouluun lähti lapsi ja silti se oli äidille tosi jännää. Ja miten hän kasvoi yhdessä yössä isommaksi…

    • Maria sanoo:

      Eikös! Juuri mietin ihan samaa, että yhdessä yössä ja yhdessä päivässä tapahtui huikea muutos. Nyt jo kyselee, koska saa kävellä koulusta kotiin. Ja mä niin haluaisin olla vielä tukena ja turvana 🙂 Enkeleitä koulutielle <3

  3. Janina sanoo:

    Hih, muistan kun minua harmitti kun äitini ei osannut päällystää kirjoja niin ettei niihin tule valtavia ilmakuplia. Minä opettelin päällystämään itse, ettei tarvinnut hävetä. 😀 Viivoittimella kun vetäisee samalla, kun painaa muovin niin tulee tasainen. 😉 Se on kyllä jännittävä päivä, se ensimmänen päivä. Muistan vaatteet, ruoan, kaiken. Paljon zemppiä neidille, että jaksaa alkuinnostuksenkin jälkeen puurtaa läksyjen parissa. =)

    • Maria sanoo:

      Kiitos, toivotaan että tämä innostus jatkuu. Vielä tuollaiset 15 vuotta ;D Mä olin ihan samanlainen; inhosin ilmakuplia ja inhoan vieläkin. Mutta noi kontaktimuovit on varmaan kehittynyt, kun ne tuntuu paksummilta kuin ennen; ei tule kuplia niin helposti 🙂

Kommentoi