perjantai 31. elokuun 2012

Pieces

Hyvää iltaa, paluu blogistaniaan tapahtuikin jo tänään 🙂

Vihdosta viimein kiire on hellittänyt ja nyt ei ole muuta kuin aikaa. Seuraavan kerran työpaikka kutsuu ensi vuoden puolella. Neljä kuukautta tuntuu pitkältä ajalta, mutta uskon että se menee ohi silmänräpäyksessä. Päällimmäisenä tehtävänä on opettaa pieni ekaluokkalainen koulunalkuun, mutta heti toisena tärkeänä tehtävänä on kiireiden ruuhkavuosien jättämien ”ruhjeiden” häivyttäminen ja panostaminen omaan hyvinvointiin. Ja toki sitä kautta siihen, että jaksaa taas pakertaa töissä pitkän kevään. Joten paljon liikuntaa, rauhoittumista, sisustamista, kotoilua ts downshiftausta ja perheen parissa oleilemista tiedossa! Ja bloggailua 🙂
Viime aikoina olen tehnyt asustelöytöjä Piecesiltä. Pari ihanaa huivia, laukkuja ja nyt tämän avainkorun. Hinta näissä on kohdillaan, joten ei paljoa kirpaise (paitsi ehkä se yksi konjakinruskea yliolanlaukku, josta unohdin katsoa hinnan ja kassalla tuli pikkuinen yllätys…noh, nahkalaukkuhan on ikuinen ;)!

koru Pieces, paita Mango
Ihanan rentouttavaa viikonloppua sinulle,
mä kömmin nyt sohvalle viltin alle kera pirskahtelevan juoman 



perjantai 31. elokuun 2012

I’ll be right back!

Erittäin kiireinen viikkoa takana,
viimeistä työpäivää ennen neljän kuukauden taukoa viedään. Hui!
Picture borrowed from Tine K Home Autumn/Winter 2012 collection catalogue

Tulen viikonloppuna vastailemaan ihaniin kommenteihinne, 
joita olette jaksaneet jättää, vaikka bloggaaja on ollut vähän hunningolla blogin suhteen 😉
Pahoitteluni myös, että sähköposteihin vastaaminen on jäänyt 
– vastaan niihinkin kyllä ajallaan 🙂
Ja pidempää postaustakin pukkaa viikonloppuna!
Tine K:n ihanaisen kuvan myötä toivotan teille 
pirtsakkaa perjantaita!


sunnuntai 26. elokuun 2012

Pestobroileri ja ceasar-salaatti

Moimoi,

me vietellään tyttöjen kanssa suloista sunnuntaita kolmistaan kotosalla, miehen ollessa golfkisoissa koko päivän. Mä tavallaan nautin näistä hetkistä tyttöjen kanssa. Laatuaikaa, sanoisin 

Aamupäivä siivoiltiin ja täytyy kyllä todeta, että kyllä nuista kullannupuista alkaa jo olla ihan apuakin. Imurin laitoin seinään kiinni, niin imuroivat koko asunnon. Myös pyykit on viikattu, vielä silityskasa odottaa taltuttajaansa.
Yksi asia, joka on myös ihan hetkessä helpottanut on kauppareissut. Mun shoppailukaverit ovat vihdosta viimein ymmärtäneet sen, että itkupotkuraivarit Prisman leluhyllyjen välissä ei auta 🙂 No, näin on ehkä tapahtunut pienemmän toimesta kerran. Mutta kerta riitti mulle. Periksihän en anna, vaikka kuinka huutaisi! 
Lapset saivat tänään nakkikastiketta ja perunamuusia lounaaksi. Itse valmistin myöhäisen lounaan pestobroilerista ja ceasar-salaatista. Pitkään kartoin ceasar-salaattia, sillä söin itseni ähkyyn ko. ruokaa parisen vuotta takaperin. Siihen tuli silloin himo ja kuukauden päivät sitä syötyäni tuli totaalinen stoppi. Nyt se maistui taas.
Pestobroileria varten ostin kaupasta maustamattomia broitsun fileepaloja (ei suikaleita eikä pihvejä vaan reilunkokoisia paloja). Sivelin ne pestolla ja laitoin uuniin 175 asteeseen noin 30 minuutiksi. Tämän jälkeen raastoin päälle parmesania, laitoin uuniin lisää lämpöä (225 astetta) ja laitoin broitsut grillivastuksen alle noin viideksi minuutiksi.
Salaatiksi ostin romaine-salaattia ja frisee-salaattia. Krutongit huutelivat myös nimeäni hyllyltä, mutta ne saivat jäädä sinne kaupan hyllylle…
Ceasar-salaatin kastike kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin jääkaappiin odottelemaan ja sitä kannattaa tehdä suurempi annos kerralla. Tiesittekö, että alkuperäisessä ceasar-salaatin kastikkeessa ei ollut anjovista? Mäkään en sitä kastikkeeseen laita. Välillä saadakseni makua käytän worcesterinkastiketta, mutta nyt sitä ei ollut saatavilla. Anteeksi nämä reseptit, jotka on tehty mutu-tuntumalla…mä olen vain tätä nykyä niin huono seuraamaan mitään ruokaohjeita rivi riviltä. Tykkään soveltaa – onneksi aika usein ihan onnistuneesti 🙂 Kastikkeeseen laitoin (määrät siis noin määriä):
pari desiä oliiviöljyä
kaksi kananmunankeltuaista
puolikas yksikyntisestä valkosipulista 
vähän vettä
ruokalusikallinen dijon-sinappia
yhden sitruunan mehu
suolaa
 pippuria

Em. aineet hurautetaan sauvasekottimella kuohkeaksi kastikkeeksi. Itse valmistan ceasar-salaatin niin, että revin salaatit ja marinoin ne kastikkeella. Annan vähän aikaa tekeytyä. Sitten kippaan salaatit lautaselle ja raastan päälle parmesania ja lisään broilerinpalat. Pöytään otan mukaan lisää salaatinkastiketta sekä parmesania ja juustohöylän. Niitä sitten lisäilen tarpeen mukaan.
Eilen vietimme ”venetsialaisia” espanjalaistyylisesti isommalla porukalla Inez-tapasravintolassa. Onneksi olimme autolla ja aikaisin kotona, joten tänään pääsee lenkille. Mä oon jäänyt taas niin koukkuun juoksemiseen ja sen tuomaan endorfiiniin. Ja oikeastaan ihan hyvä, jos ruokavalio on tälläinen kuin tänään 🙂
Sunnuntaiterkuin,
PS. kiitos kommenteistanne ed.postaukseen, palailen niihin illemmalla…
nyt pikkuisempi roikkuu niskassa kiinni, joten lähdemme 
puistoon harjoittelemaan polkupyöräilyä ilman apupyöriä. 
Tai tuo ajaminen jo onnistuu, mutta se liikkeellelähteminen
 ja jarruttaminen on vielä vähän kateissa 🙂

lauantai 25. elokuun 2012

Ennen ja nyt


Aurinkoista lauantai-huomenta!

Ihanainen Esmeralda  jakoi blogissaan haasteen, johon oli pakko tarttua! Kuinka kotimme on muuttunut kahden vuoden aikana? No ihan hirmuisesti. Kahden vuoden sisään on vaihtunut seinien väri kellertävästä tapetista kallan valkoiseen eteisessä, ruokatilassa ja olkkarissa. Lisäksi lattiat on ko. tiloissa vaihdettu. Kalusteet ovat menneet jota kuinkin uusiksi myös.
Harmittaa, että kuvakulmat eivät ole ihan yksyhteen, mutta eiköhän näistäkin muutos selviä 🙂 Täältä (klikklik) voitte käydä katsomassa aiemman postaukseni v.2010 aiemmista muutoksista. Jos alla olevista kuvista ei selviä, niin eka kuva/t on se vuoden 2010 tilanne:
Olkkaria
Työtila + olkkari
Ruokatila

Kävin muuten eilen tsekkaamassa me&i:n syksyn valikoiman. Lasten valikoimasta en niin syttynyt, mutta aikuisille löytyi muutamia kivoja juttuja 🙂
Nyt niiden täydellisten Biker-bootsien (klikklik) metsästykseen. Wish me luck ! 🙂
Leppoisin lauantaiterkuin!


keskiviikko 22. elokuun 2012

Pullantuoksuinen kotiäiti ja maailman parhaimmat korvapuustit

Biksukunnon havittelemisesta sujuvasti punaisesta maidosta ja ihka aidosta voista leivottuihin vehnäpulliin! 🙂
Pidin tänään vapaapäivän, kun oli tarkoitus Julian kanssa harjoitella kävelemään koulumatka. Mutta niin aamulla kuin iltapäivälläkin satoi, joten autolla mentiin mennen tullen. Sen neljä tuntia, kun vietin kotona yksin, olin ajatellut tekeväni vaikka mitä. Saavani aikaiseksi asioita, joita ei muuten saa. Täytyy kyllä todeta, että neljä tuntia on ä ä r e t t ö m ä n lyhyt aika. Korvapuustit paistoin, kävin pikaisesti juoksemassa, suihkussa ja lopuksi ehdin kymmenen minuutin ajan istumaan alas kahvikupin kanssa (ja korvapuustin, mutta sitä ei lasketa 😉 ja lukemaan Ikean uutta kuvastoa (voi ihanuus…). Miten kotiäidit ehtivät tekemään kaiken sen pyykkäyksen, siivoamisen, ruoanlaiton sun muun? Ehkä mä kehityn tässä syksyn aikana. Tai ainakin opin priorisoimaan kotityöt ja hitusen ajanhallintaa. On se jännä, että töissä pärjää mitä enemmän on samanaikaan tehtävä kiireellisiä juttuja, mutta kotona on ihan pulassa  🙂  
Rakastan leipomista ja varsinkin pullien ja korvapuustien leipomista. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun työntää kätensä taikinaan ja odottelee hyvän sitkon saavuttamista. Teen yleensä pullat tällä samalla tutulla ja turvallisella, mutta erittäin maukkaalla reseptillä. Tästä saa tehtyä joko pikkupullia, pullapitkoja kaksi tai sitten kolme pellillistä korvapuusteja:
5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

voita, sokeria, kanelia

muna ja raesokeria

– hiiva sulatetaan kädenlämpöiseen maitoon
– suola, sokeri, kardemumma ja muna sekoitetaan maitoseokseen
– kolme desiä vehnäjauhoja sekoitetaan hyvin em. seokseen
– loput jauhot sekoitetaan taikinaan ja vaivataan ilmakuplat pois
– vaivauksen loppuvaiheilla (ennen kuin kaikki vehnäjauhot on lisätty) lisätään huoneenlämpöinen voi
– vaivataan niin,että irtoaa astian reunoista
– annetaan kohota puolisen tuntia

************
– kohonnut taikina jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyksi.
– levyille levitetään huoneenlämpöistä voita ja ripotellaan päälle sokeria ja kanelia. 
– levy rullataan tiukasti ja siitä leikataan n. 5 cm levyisiä paloja.
– painetaan palan keskiosa alas niin.
– annetaan kohota noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voidellaan munalla ja lisätään raesokerit.
– paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia.



Vielä pari vuotta sitten vannoin kevyttuotteiden nimeen; nyt olen siirtynyt käyttämään kermaa, voita, punaista 
maitoa yms. ennen niin lihottavana pitämiäni raaka-aineita ruoanlaitossa ja leivonnassa. Muutenkin kaikki kevytjugurtit ja  rasvattomat juustot ovat korvautuneet luonnonjugurtilla/turkkilaisella jugurtilla ja kermajuustolla. Rasvatonta maitoa en sentäs ole vielä vaihtanut punaiseen. 
Enkä light limuja sokerillisiin. Enkä vaihda 🙂
Mutta palatakseni tuohon otsikkoon; yksi kotiäitipäivä pullantuoksuisena riitti tällä haavaa. 
En ole ikinä ollut pullantuoksuinen kotiäiti – 
ja tuskin tulen koskaan sitä täysin olemaankaan. 
Onneksi tässä on vielä reilu viikko töitä. 
Aikaa tottua ajatukseen, että syksy tulee olemaan jännittävän erilainen…
Tuhannesti kiitos haasteista ja tunnuksista, joita olen teiltä saanut
Palailen niihin viimeistään syyskuussa, tilanteen rauhoituttua! 
Kiitos myös ihanista sähköposteista, joita teiltä on tullut 
Niihinkin palaan asap!