Huhheijakkaa, nyt se on ohi! Nimittäin se nielurisaleikkaus. Miten voi jotain asiaa stressata niin paljon?? Loppu hyvin kaikki hyvin. Viikonloppuna vielä näytti, että joudumme siirtämään leikkauksen sillä sunnuntaina minä ja mieheni olimme molemmat kuumeisia ja kurkkukipuisia. Onneksi parannuimme ajoissa!

Lähetteen nielurisaleikkaukseen siis teki korvanenäkurkkulääkäri tammikuun alussa, kun Lilialla todettiin jälleen angiina. Leikkauksella oli myös suhteellisen kiire, sillä nielurisat olivat jo kasvaneet yhteen. Lääkäri totesi, että alle neljävuotiasta ei leikkaisi ellei tilanne olisi akuutti.

Eilen aamulla ilmottauduimme Mehiläisessä 8.45. Lilia oli siis ollut syömättä ja juomatta koko aamun. 9.30 ihanainen anestesiahoitaja tuli noutamaan prinsessamme ja meidät saliin. Tässä vaiheessa pupua puristettiin kovasti rintaa vasten ja ainoa oikea paikka oli äidin syli. Harjoteltiin maskiin puhaltamista; minä, pupu ja pikkuinen potilas. Näistä jälkimmäinen osasi hengitellä niin tehokkaasti, että pian uni vei mennessään. Kolme kertaa aiemmin tämän kokeneena en ole vieläkään tottunut siihen, että oma lapsi veltostuu nukahtaessaan syliin tuolla tavoin. Ja vielä silmät auki. Leikkauksen aikana me menimme miehen kanssa aamupalalle Wayne’s Coffeehen. Hyvästi tässä vaiheessa ruokarempat. Mustikkamuffinssi maistui taivaalliselle 🙂

10.45 pääsimme Lilian luokse heräämöön. Pikkuinen oli niin kipuinen herätessään, että sai vielä hieman unilääkettä ja kipulääkettä suoneen ja jatkoi uniaan sylissäni. Kahdentoista aikaan jaksettiin jo hieman katsoa Puuha-Peteä. Iltapäivä kului torkkuen ja joskus kahden aikaan maistui pillimehu. Joka sittemmin tuli ylös. Mutta ennen kotiinmenoa syöty mehujäätelö pysyi onneksi sisällä. Lääkäri vannotti antamaan kipulääkettä herkästi viikon ajan. Viikon ajan menee siis nyt aamuin illoin Pronaxen ja tarvittaessa Panacod (!) poretabletin puolikas. Lisäksi lääkäri totesi leikattuaan, että angiina oli näemmä muuttunut krooniseksi Lilian kurkussa ja nielu oli todella pahassa kunnossa.

Tänään aamulla olin yllättynyt, kuinka vähän toiseen sattui. Annoin lääkärin ohjeen mukaan silti Pronaxenin. Puolen päivän aikaan itkettiin jälleen kurkkukipua, joten työn ja tuskan takana oli, että sain 1/4 Panacodin menemään. Mansikkajäätelöön sekoitettuna uskoisin, että suurin osa lääkkeestä meni, sillä olo helpottui. Meillä on pakkanen täynnä jäätelöä, mutta toinen haluaisi koko ajan syödä kylmää perunamuusia 🙂 Hyvä niin, parempi ravintoarvo siinä perunamuusissa ainakin on.

Nyt iltaa kohden kuume taas nousi yli 38 asteen, joten tarkkaillaan vielä huominen. Sitten pitänee ottaa yhteyttää leikanneeseen lääkäriin, ellei siitä laske. Onneksi menee särkylääkkeiden lisäksi antibioottikuuri, ettei pääse mitään pahempia tulehduksia tulemaan. Ainakin nyt jo huomaa nielurisanpoiston jälkeisen (toivotun) muutoksen; ei kuorsausta ja raskasta hengitystä. Pikkuinen näyttää voivan kivuistaan huolimatta paremmin <3

****************************************

Ja sitten tästä rakkaasta harrastuksestani eli bloggaamisesta. Tällä hetkellä tuntuu, että bloggauksen suhteen tunnelin päässä ei näy valoa; poden huonoa omatuntoa, kun en ehdi enää vierailla blogeissanne niin usein, kun haluaisin. Vielä huonompaa omatuntoa poden, että jos ja kun siellä ehdin piipahtamaan niin en ehdi kommentoida juurikaan enää. Itselläni olisi myös monta aihetta, josta haluaisin kirjoittaa. Mutta kun aika on tänä päivänä niin kortilla, etten ehdi. Toivon, että tähän tulee pian muutos. Ja siihen asti koitan olla stressaamatta siitä 🙂 Joten ihanaa, että jaksatte täällä käydä ja kommentoida, vaikka tilanne ei ole ihan ”win-win”-situation kiiruistani johtuen <3!

Nyt pikkuisen kanssa unten maille, Kauniita Unia!